Totalismin rujo ruumiinavaus
Liettualainen, vuonna 2002 kuollut Ricardas Gavelis ei ole kirjoittanut helppoa romaania, mutta eipä ole aihekaan niitä yksinkertaisimpia.
Juuri suomeksi ilmestynyt, mutta alunperin viikko Berliinin muurin avautumisen jälkeen, kaiken sensuurin ja virallisen hyväksymisproseduurin ohi kirjapainoon viety Vilnan pokeri on mutkikas, ajoissa, paikoissa, unissa ja painajaisissa risteilevä kertomus Vytautas Vargalys -nimisestä miehestä, joka yrittää rakentaa itselleen elämää kirjastonhoitajana neuvostoliittolaiselta vankileiriltä vapauduttuaan.
Jos Vilnan pokeri on jotakin, niin ennen kaikkea se on totalitarismin rujo ruumiinavaus, totalitarismin, jota ei voi käsittää kukaan edes sellaisessa järjestelmässä elänyt saati demokratiasta elämänsä ajan nauttinut ihminen.
Totalitarismi on järjestelmä, jossa kaikki on koko ajan toisin. Musta muuttuu valkeaksi, hyvä kamalaksi, rakkaus vihaksi, hyväily väkivallaksi. Ja tietysti tasan päinvastoin ilman, että totalitarismissa elävä tai elänyt ihminen voi mitenkään käsittää, missä hän on, mitä tekee ja - ennen kaikkea - mitä hänelle juuri nyt tapahtuu.
***
Vilnan pyöveli rakentuu neljästä kertomuksesta, joissa jokaisessa selvitellään Vargalysin elämää. Ensimmäinen versio tuosta tapahtumien ketjusta kerrotaan Vargalyksen itsensä näkökulmasta, kun taas kolme muuta tarjoavat lukijalle jokainen oman uuden kulmansa sankari-antisankarin elämään ja tekemisiin.
Tärkeä osa romaania on Liettuan nykyinen pääkaupunki Vilna, jota ovat sen vuosisataisen historian ajan hallinneet niin puolalaiset, venäläiset, neuvostoliittolaiset, saksalaiset kuin liettualaisetkin. Vähemmistön muodostavat aina juutalaiset. Kaupunki on täynnä kerrostunutta historiaa ja siellä asuneiden ihmisten kärsimystä.
Ehkäpä parhaan kuvan romaanin esittelemästä maailmasta saa liettualaisen kirjallisuudentutkijan Juraté Cerskutén teoksen esipuheessa luettelemista kommunismin seitsemästä ihmeestä: Kaikilla oli työ. Vaikka kaikilla oli työ, kukaan ei tehnyt töitä. Vaikka kukaan ei tehnyt töitä, asetetut kiintiöt täytettiin sataprosenttisesti. Vaikka kiintiöt täytettiin sataprosenttisesti, kaupoissa ei ollut mitään. Vaikka kaupoissa ei ollut mitään, keneltäkään ei puuttunut mitään. Vaikka keneltäkään ei puuttunut mitään, koko ajan varastettiin. Vaikka koko ajan varastettiin, tavaraa riitti kaikille.
Tuliko selväksi? Tiedä häntä, mutta upeasti seitsemän ihmettä edesmennyttä neuvostotodellisuutta kuvaavat.
***
Kun kirjoitin otsikkoon, että romaani on rujo ruumiinavaus, niin sitä se totisesti on.
Gaveliksen hahmoille tapahtuu kauheita. Heitä kidutetaan. Heitä tapetaan. Ja he kiduttavat ja he tappavat. Siinä sivussa jokainen pyrkii elämään niin hyvin kuin vain pystyy maailmassa, jonka menon määräävät NKP:n pääsihteeri Leonid Brezhnev ja puolueen pääideologi Mihail Suslov, joka ehtii kaiken muun lisäksi piipahtaa itsekin Vilnassa.
NKP:n pääjehut edustavat romaanissa Heitä. He päättävät kaikesta ja junailevat kaiken. Kukaan ei oikein tiedä, keitä He ovat, mutta taatusti He ovat olemassa. Romaanin esipuheen laatinut Cerskuté kirjoittaa, kuinka Ukrainaan hyökännyt Vladimir Putin on ehdottomasti Heitä, eikä varmasti erehdy paljonkaan siitä, mitä Gavalis Heillä tarkoittaa.
Totalitarismin tärkein piirre, näin tulkitsen, on Gavaliksen mielestä sen ehdoton ennakoimattomuus ja ainainen yllätyksellisyys. Et voi koskaan tietää, mikä on totta tai jos tiedät, että se on totta nyt, et mitenkään voi luottaa siihen, että se olisi totta myös huomenna.
Yksilön kannalta edellinen tarkoittaa sitä, ettei hänen kannatakaan yrittää ymmärtää mitään tai kaivella totuutta tapahtumien takaa. Hänen on vain alistuttava Heidän oikkuihinsa. Olojen muuttaminen tai toisenlaisen politiikan tekeminen on mahdotonta. Niin oli Neuvostoliitossa ja niin on nyky-Venäjällä.
Ricardas Gavelis: Vilnan pokeri. Suomentaneet: Urté Liepuoniuté ja Per Länsmans. Siltala, 2022. 575 s.
Kommentit
Lähetä kommentti