Parannellaan ihmistä, mutta miten ja ennen kaikkea miksi?
Ongelmamme on tämä: ihmiskunta on kohtapuoliin hävittänyt kaikki elämisen mahdollisuudet planeetalla nimeltä Maa. Siksipä ihmisen on valmistauduttava muuttamaan muille planeetoille.
Teknisesti muutto on jo likipitäen mahdollinen, paitsi että matkat muille taivaankappaleille tai ainakin muihin galakseihin ovat niin valtavan pitkiä, ettei niitä pystytä nykyavaruusaluksilla tekemään yhden ihmisiän aikana. On siis paranneltava tekniikkaa ja ennen kaikkea on paranneltava ihmistä kestämään pitkät muuttomatkat.
Ratkaisu ongelmaan olisi filosofi Maija-Riitta Ollilan mielestä hyvinkin yksinkertainen: lopetetaan Maan pilaaminen ja aletaan päinvastoin pelastaa sitä kaikin käytettävissämme olevin keinoin ja tiedoin. On vain niin, ettei Maan pelastaminen taida ihmislajille kelvata.
On siis todellakin alettava parannella ihmistä avaruusmatkailua kestäväksi, eikä hyppy tuohon suuntaan ainakaan transhumanistien mielestä ole kovinkaan vaikea, sillä meitä kaikkia on jo nyt paranneltu. Suojaudumme rokottein tauteja vastaan, ja huonokuuloiset voivat työntää korviinsa kapineita, jotka auttavat heitä kuulemaan melkein kuin ennen.
Filosofin tehtävä, näin Ollila ajattelee, on pohtia, mitä kaikkea ihmisen parantelu on ja mitä siitä voi seurata.
***
Ollilan uusin teos Tulevaisuuden paranneltu ihminen (Otava) on kiinnostavaa luettavaa. Ollila vyöryttää lukijan eteen tutkijoita ja heidän unelmiaan ja pelkojaan vauhdilla, joka voi hitaimpia hirvittää. Silti hän pitää katseensa tiukasti lähtökohtaongelmassa: kannattaako ihmistä parannella ja jos, niin missä ovat parantelun rajat?
Tulevaisuuden ihminen, näin meille ainakin uskotellaan, on terve, onnellinen ja ennen kaikkea kuolematon. Tekoäly tekee meistä entistäkin älykkäämpiä tai ainakin se vapauttaa kaiken sen kapasiteetin, jota aivoissamme on, mutta jota emme vielä saa liikkeelle. Biotekniikalla kohennamme hyvinvointiamme, ja aivan oikein, jopa moraaliamme.
Tämän kaiken takana on ajattelutapa nimeltä transhumanismi, joka lyö pöytään sellaisia lupauksia, ettei kukaan koskaan ennen. Transhumanistit ajattelevat, että esimerkiksi vanhenemisen pitäisi olla vapaaehtoista ja ihmiskehon tiedostamattomien prosessien tulisi olla yksilön tietoisessa hallinnassa.
Tämä on ihmisen parantelun sanoisinko utopistinen kantti. Dystooppiselta kannalta katsottuna parantelun lopputulos olisikin ihmiskone tai kone, joka ottaa kaiken valtaansa niin kuin Terminaattori-elokuvan cyborgit.
***
Meitä on siis jo paranneltu ihan ilman tekoälyä tai tietokoneita. Kun Alexander Fleming kutakuinkin sata vuotta sitten asteli laboratorioonsa ja huomasi, miten home oli turmellut hänen näytteensä, ihmiskunta harppasi melkoisen askeleen parantelemisensa tiellä. Flemingin löytämä penisilliini mullisti lääketieteen, joskin luonto osaa myös olla hankala: sata vuotta antibioottien aikaa ja meillä on jo niille resistenttejä taudinaiheuttajia.
Tällainen parantelu tuntuu sopivan myös Ollilalle. Sen sijaan hän kysyy terävästi, kannattaako esimerkiksi sotilaita parannella niin, että he eivät pelkää tai tunne kipua tai epäröi tappamista? Sellaistakin nimittäin tutkitaan.
Entäpä, jos onnistumme kehittämään tekoälyn yliälyksi? Miten ihmisen silloin käy?
Yksi Ollilan esittämistä kysymyksistä - hän nimittäin tekee juuri niin kuin filosofin pitääkin tehdä eli esittää kysymyksiä - on, miten käy parantelemattomien ihmisten, jos osaa porukasta aletaan parannella? Se ainakin on selvää, että tasa-arvon ideaali karkaa entistä kauemmas.
Entä säilyttääkö ihminen ihmisyytensä, jos häntä parannellaan niin, että hänet yhdistetään koneisiin? On selvää, ettei vaikkapa ihmisen tukirangan tukeminen robotiikan keinoin vähennä hänen ihmisyyttään, mutta entäpä, jos onnistummekin jalostamaan epäsikiön, joka menettää ihmisyyden olemuksensa?
***
Ollila käy läpi suuren joukon ajattelijoita muinaisia kreikkalaisia unohtamatta. Koukkaus Platonin ja Aristoteleen kautta johdattaa hänet kysymään transhumanisteilta senkin yksinkertaiselta kuulostavan kysymyksen, että mitä ihmisyyden edistyminen heidän mielestään tarkoittaa. Koska koneella ei ole kykyä empatiaan, lisääkö tekoäly ihmisen empatiakykyä jollakin tavalla?
Tuhoaako tai hävittääkö tekoäly kykymme katsella omia tunteitamme ja ajatuksiamme? Tämäkin kysymys on keskeinen, kun pohditaan ihmistä ja hänen parantelemistaan, sillä reflektiivisyys on tai ainakin sitä on pidetty ihmisyyden poikkeuksellisena ominaislaatuna.
Tällä hetkellä ihmiskunta tuntuu pitävän esimerkiksi perimän muokkaamista rikollisena, kuten kiinalaistutkija He Jiankuin tapaus osoittaa. Hänhän muokkasi kaksosten perimää heidän sikiökaudellaan niin, että nämä eivät voineet saada hiv-infektiota.
He sai todellakin nokilleen, Ollila kertoo, mutta jatkaa: tämän kanssa sopivia tekniikoita kehittäneet amerikkalaistiedemiehet selvisivät kuin koirat veräjästä.
Maija-Riitta Ollila: Tulevaisuuden paranneltu ihminen. Otava, 2023. 379 s.
Kommentit
Lähetä kommentti