Aattomuus ei ole se juttu, vaan mielikuvituksen laukka

Kirjailija Georges Perec.

Ranskalainen kirjailija Georges Perec (1936-1989) on niin merkillinen kirjailija, ettei hänestä löydy sen paremmin tietoja kuin kuviakaan miehen romaanin Häviäminen julkaisseen Kustannusosakeyhtiö Teoksen nettisivuilta.

Merkillinen hän on siksi, että hän perusti 63 vuotta sitten Harry Mathewsin, Italo Calvinon ja Marcel Duchampin kanssa OuLiPo-nimisen kirjallisen ryhmän. Porukan nimi suomentuu vaikkapa Mahdollisen Kirjallisuuden Seuraksi, jollainen perustettiin Suomeen vuonna 2010. Tuosta porukasta löytyy lukuisia tuttuja kirjallisuudenrajoja koetelleita suomalaisia kirjoittajia Jaakko Yli-Juonikkaasta Laura Lindstedtiin.

Vaan millaisesta romaanista sitten on kysymys Ville Keynäsin suomentamassa uutuudessa?  Häviäminen on siitä merkillinen romaani, että Perec on kirjoittanut sen ranskaksi käyttämättä kertaakaan ranskan kielen yleisintä vokaalia e. Keynäs puolestaan on suomentanut teoksen hylkäämällä kokonaan suomen kielen yleisimmän vokaalin a.

Homman juju on kuitenkin ainakin minun mielestäni siinä, että kun Häviämiseen uppoaa, ei aattomuutta huomaa lainkaan, mitä nyt parissa kohdassa, kun Keynäs ei ole voinut kiertää Titanicin nimeä ja on joutunut korvaamaan laivan nimen aan heittomerkillä, tai silloin, kun joku täyttää yhdeksäntoista vuotta, mutta koska suomentaja ei tietenkään ole voinut oikaista kirjoittamalla uutta ikää numeroin, hän on vain jättänyt sanan viimeisen aan pois.


 

                                                                   ***

Olisi varmaan ollut parasta, jos olisin pystynyt lukemaan Häviämisen kertaistumalta, mutta kun en voinut, niin päätin ottaa Perecin teoksen matkaksi uskomattomiin tarinoihin, sillä sellaisista romaani koostuu ja sellaisena se on ehdottomasti otettava vastaan.

En edes yritä selostaa juonta, joka hyppii ajasta, paikasta, ihmisestä ja alatarinasta toiseen muuten kuin kertomalla, että epämääräinen ystäväjoukko alkaa epätoivoisesti etsiä salaperäisesti kadonnutta ja vihjeitä jälkeensä jättänyttä kaveriaan nimeltä Otto Vokl. Siitä kertomus tai kertomukset tiivistyvät merkilliseen kosto- ja perimystarinaan, jonka kestäessä yksikään romaanin henkilö ei ole turvassa.

Romaanissa on ihmisten lisäksi aivan hulvaton olento, rapakossa elävä särki, Jonus, jota yksi tarinan sankareista ja uhreista syöttää. Ihmisten kuvailijana Perec on aivan tavattoman taitava, vai mitä sanotte siitä, kun hän kuvailee yhtä tarinan naisista niin kauniiksi, että hän olisi ehdottomasti kuulunut parempaan venäläispöytään. Thomas Mannin Taikavuoren keuhkoparantolan ravintolaanhan me tällä viittauksella pääsemme.

                                                                 ***

Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola julkaisivat viime vuonna teoksen nimeltä 101 tapaa tappaa aviomies. Siinä kaksikko lähti liikkeelle Norjassa tapahtuneesta veriteosta, jonka he kertoivat OuLiPon periaatteiden mukaan 101 erilaisella tavalla.

Kaksikon kirja on mielenkiintoinen matka tapoihin, joilla tylsän juonivetoista ja viihdekirjallisuudessa tai journalismissa loppuun asti kaluttua kertomisen tapaa voidaan murtaa. Lindstedt ja Vuola todellakin kirjoittivat pikku-uutisesta 101 erilaista lyhyttä versiota jättämällä kirjaimia pois. On akristikonia ja on univokalismia urheiluselostuksen tyylin kopioimisesta puhumattakaan.

Yksinollaykkösen kirjoittajat siteeraavat ranskalaista kirjailijaa ja teoreetikkoa Jean Ricardouta näin: "Kertomus ei tarkoita enää seikkailusta kirjoittamista vaan kirjoittamisen seikkailua."

Koska en ole perehtynyt kirjallisuuden teorioihin läheskään perusteellisesti, voin vain sanoa ymmärtäväni Lindstedtin ja Vuolan siteeraamaa Ricardouta varsin hyvin, etenkin, kun Häviäminen rönsyilee, aattomuuden vuoksi tai sitten ei, suunnasta toiseen todellakin kuten kirjoittamisen seikkailu. 

Ajattelen siis, ettei Perec ole pohtinut kirjoittaessaan läheskään koko aikaa sitä, miten osaa välttää ranskan eet - tai Keynäs suomen aat - vaan että eettömällä tarinalla on aivan oma logiikkansa. Kun kirjoittaja hylkää yhdenkin kirjaimen, hän joutuu aivan kuin itsestään aivan arvaamattomille teille.

Vaan lukekaa ja kokekaa. Ja pankaa huviksenne merkille, miten monesti huomaatte vai huomaatteko lainkaan Keynäsin mainiosta suomennoksesta, että eihän täällä todellakaan ole ainuttakaan aata!

Georges Perec: Häviäminen. Suomentanut: Ville Keynäs, joka on kirjoittanut romaaniin myös jälkisanat. Teos 2023. 294 s.

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Liisa lavalle vimmalla ja voimalla

Nälkämaan Jussit ovat tositelkkariakin todempia

Juuri tällainen esitys Kainuun metsäkiistoista pitikin tehdä