Niin paljon muutakin kuin Lolita
On sääli, että kirjailija ja kirjallisuudentutkija Vladimir Nabokov (1899-1977) taidetaan tuntea meillä oikeastaan vain yhdestä kirjastaan. Kuitenkin Nabokov kirjoitti uransa aikana Lolitan lisäksi pitkälti toistakymmentä romaania ja esimerkiksi elämäkerran Nikolai Gogolista, joka ukrainalaisena oli alun perin nimeltään Hohol.
Suurin osa Nabokovin tuotannosta on suomennettu ja vuosien kuluessa julkaistu, mutta ainakin minulle hän on edelleen varsin uusi tuttavuus Naurua pimeässä -romaanista huolimatta. Siksipä olikin ilo törmätä täysin sattumalta miehen jo vuonna 1947 julkaisema romaaniin Väärin päin. Löysin pari vuotta sitten suomennetun kirjan, kun luin Ian McEwanin uusinta suomennosta Oppitunnit. Siinä pikkuälyköksi itsensä tunteva päähenkilö kantaa mukanaan juuri tuota Nabokovin teosta.
Mistä toisen maailmansodan jälkihöyryissä kirjoitettu romaani sitten kertoo? Itäeurooppalaisesta maasta, jossa vallan ovat kaapanneet ekwivalistit, porukka, jonka mielestä kukaan ihminen ei saa nousta toisia korkeammalle. Käytännössä kyse on kuitenkin diktatuurista, jota pidetään yllä yhtä järjettömällä narratiivilla kuten itänaapuria nyt.
Kirjan päähenkilö on maan ainoa ja kiistaton filosofikuuluisuus Adam Krug, jota tutkitaan innokkaasti myös ulkomailla. Hänen kaukainen vastapelurinsa on maan diktaattori Paduk, jonka Krug muistaa kouluvuosiltaan kiusaamanaan Siannaamana. Rakentaakseen diktatuurilleen legitimiteettiä Paduk pyytää kuitenkin Krugia uudelleen organisoidun yliopiston rehtoriksi ja ekwivalismin ideologiseksi keulakuvaksi.
***
Länteen heti vuonna 1919 emigroitunut ja kahdella kielellä julkaissut kirjailija ei yritäkään peitellä sitä, minne päin hänen sivalluksensa kohdistuvat, Josif Stalinin Neuvostoliittoon.
Luen paraikaa Ville Ropposen ja Ville-Juhani Sutisen tietokirjaa Sorretut sanat, jossa tekijät kulkevat vainottujen neuvostokirjailijoiden jäljillä. Tuo kirja kertoo, miten neuvostokirjailijat joutuivat joko alistumaan sosialistiseen realismiin ja valtion propagandakoneiston osasiksi tai sitten he päätyivät Gulagiin.
Väärin päin -romaanin sankari joutuu täsmälleen samaan tilanteeseen ja vieläpä niin, että vaikka hän uskoo olevansa itse turvassa, ekwivalistikoneisto iskee hänen läheisiinsä. Mitä tekee mies, jonka sydän on aidosti täynnä rakkautta ja joka näkee diktatuurin juuri sellaisena kuin se on? Myykö itsensä? Entä jos ei, niin pystyykö edes kansainvälisen maineensa avulla pelastamaan yhtään rakkaistaan? Selviytyisikö hän itse ulkomaille, jos yrittäisi? Miksi yrittäisi?
***
Väärin päin on äärimmäisen poliittinen romaani. Ja se on myös yllättävän ajankohtainen teos. Vaikka se on kirjoitettu jo reilut 70 vuotta sitten ja vaikka se kuvaa ehdottomasti sen aikaisia diktatuureja, se istuu myös tähän aikaan kuin irtonenä pellen naamaan sillä erotuksella vain, ettei tarina ole millään tavalla hauska.
Nabokov kutoo Adan Krugille verkkoa, joka kiristyy hänen ympärilleen hitaasti ja ilman, että Krug voi asialle mitään. On selvää, että Väärin päin on tässä sukua Franz Kafkalle, mutta tällä kertaa byrokratia tietää, miksi tekee mitä tekee, ja niin tietää myös romaanin lukija.
Nabokov osoittaa romaanissa myös kykynsä tutkia tulevaisuutta. Tässä kirjassa se on kirjoituskone, jolla pystyy kirjoittamaan kenen tahansa ihmisen käsialalla kirjeitä, joilla voi sotkea kenen tahansa elämän. Kuulostaako yhtään nyt niin pinnalla olevalta tekoälyltä?
Romaani on varustettu Nabokovin itse Sveitsin Montreaux´ssa vuonna 1963 kirjoittamalla esipuheella, jossa hän kertaa ensimmäisen Yhdysvalloissa syntyneen kirjansa taustaa ja avaa sen yksityiskohtia pitkin romaania esiintyvistä vesilammikoista ja niiden heijastuksista teoksen englanninkielisen nimen, Bend Sinisterin merkitykseen.
Kirjan on kustantanut helsinkiläinen Moebius ja sen on suomentanut kustantamon omistaja Heikki Karjalainen. Meikäläisessä maailmassa pienilläkin kustantamoilla on oma tärkeä osansa sananvapautta.
Vladimir Nabokov: Väärin päin (Bend Sinister). Moebius, 2021. 296 s. Suomennos: Heikki Karjalainen.
Kommentit
Lähetä kommentti