Muinais-Venäjän vaarallinen myytti
Kansakunta ei tule toimeen ilman myyttiä omasta synnystään. On vain niin, että joidenkin kansakuntien myytit muinaisuudestaan ovat vaarallisia ja tuhoisia niiden naapureille, kun taas joidenkin kansakuntien syntymyytit ovat vain yrityksiä kuvata sitä, mistä kansakunnat ovat lopulta muodostuneet.
Kun esimerkiksi me suomalaiset ajattelemme, että lähdimme aikoinaan liikkeelle jostakin Volgan mutkasta, annoimme ensin Ruotsin ja sitten Venäjän valloittaa itsemme, itsenäistyimme, kävimme verisen sisällissodan ja toiseen maailmansotaan liittyen kolmekin eri sotaa, liityimme ensin Euroopan Unioniin ja lopulta Natoon, luomme itsestämme kuvan, jota on mukava makustella, mutta joka ei uhkaa ketään puhumattakaan siitä, että se olisi totta.
Uusimman perinnöllisyystieteellisen tutkimuksen ja mullistavien mitokondriotulosten jälkeen näyttää nimittäin yhä vahvemmin siltä, että vuoden 1323 Pähkinäsaaren raja, joka näyttää halkovan Suomea ja suomalaisia vaikkapa tautiperimän perusteella, on totta, mutta ei sen takia, että Pähkinänsaaressa solmittiin rauha 700 vuotta sitten.
Sen sijaan mitokondriomme kertovat meille, että Suomi asutettiin ainakin kahdessa vaiheessa. Suuressa kuvassa kävi niin, että Suomenniemen alkuperäiset metsästäjä-keräilijät joutuivat siirtymään tulevan Pähkinäsaaren rauhan rajan koillispuolelle, kun maata viljelevät tulijat valtasivat maata lounaasta käsin.
Tämä selittää mitä todennäköisimmin sen, miksi pohjoisen ja koillisen Suomen asukkaiden perimä eroaa niin paljon etelä- ja lounaissuomalaisista, vaikka myytti Volgan mutkasta tuntuu silti pitävän visusti pintansa, mutta, niin kuin aiemmin kirjoitin, tästä ei aiheudu kenellekään mitään vaaraa.
***
Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpela on uppoutunut penkomaan paljon meidän omaa myyttiämme vaarallisemmaksi osoittautunutta myyttiä Venäjän synnystä ja muinaisesta suuruudesta, joka oikeuttaa maan nykyiset vallanpitäjät hyökkäämään naapurimaihin ja tappamaan ihmisiä yhtä silmittömästi kuin muinaiset kasakkaporukat aikoinaan.
Korpelan tuore teos Muinais-Venäjän myytti. Kiovan Rus, Ukaraina ja vanhan Venäjän historia (Gaudeamus, 2023) kertoo, millaisille valheille ja keksityille tarinoille koko muinaisen ja yhtenäisen ja tataarilaumoja vastaan urheasti taistelleen Venäjän myytti perustuu.
Venäläiset eivät todellakaan olleet mitään Kultaista ordaa vastaan taistelleita vapaussotureita, vaan ordan kuuliaisia käskyläisiä, jotka verottivat omaa kansaansa kantaakseen rahaa ordan kassaan. Minkäänlaista valtiotakaan ei ollut, Korpela kirjoittaa, vaan pelkästään klaaneihin perustuva ja keskenään sotiva, sekava järjestelmä, joka ei ulottunut maanpiirin reunasta toiseen.
Siihen aikaan, kun Venäjän ortodoksikirkkoa sitten synnytettiin kaukana Volgan itäpuolella, Vladimirin ja Suzdalin alueilla, Kiovassa elettiin jo aivan toisenlaisia uskonnollisia aikoja, vaikka venäjänkielinen Ukrainan nimikin viittaa vain johonkin rajojen takana tai rajoilla olevaan.
***
Ukrainan kannalta vaaralliseksi myytti yhteisestä "Venäjänmaasta" (Korpela sijoittaa sanan lainausmerkkien sisään) muuttui jo 1600-luvulla, kun moskovalaisten selitys edistyi yhtä mukaa venäläisten venäläistäessä naapurikansoja.
Kävi nimittäin niin, että erinäisistä kronikoista ja historiallisten asiakirjojen väärennöksistä sun muista syntynyt myytti kelpasi venäläisille imperialisteille, sillä he uskoivat siihen tosissaan, aivan kuten rosvovaltioksi kehittyneen maan nykyjohto tekee nyt.
Jopa Kiovassa seisova Vladimir Pyhän kolossaalinen patsas on venäläisten vuonna 1853 pystyttämä. Korpelan sanoin siitä kehittyi ajan saatossa neuvostovallan suojelema Venäjän historiankirjoituksen symboli.
Itse asiassa neuvostoliittolaiset historioitsijat kehittivät historian väärentämisen huippuunsa selittäessään sitä, miten Baltian maat liittyivät into pinkeinä suureen Neuvostoliittoon. Historian väärentämisen metodi oli sama kuin tuota Kiovan patsasta pystytettäessä: kun ensimmäinen historitsija raapusti väärennetyn tekstin vapaaehtoisesta liittymisestä, seuraava saattoi ottaa sen tosissaan ja lainata sitä totena, kuten Imbi Paju ja Sofi Oksanen vuonna 2009 ilmestyneessä teoksessaan Kaiken takana oli pelko osoittavat.
***
Erittäin kiinnostavan, perusteellisen ja satoja nimiä ja tapahtumia kirjaavan teoksensa lopussa Korpela pohtii myös sitä mahdollisuutta, että Venäjän historianväärentäjät suuntaisivat katseensa Suomeen. Sitä Korpela ei pelkää:
"Venäjä ei ole koskaan ulottunut Suomessa yli Kymijoen", Korpela kirjoittaa ja jatkaa: "Suomi on tässä historiakuvassa Puolan tavoin oma itsenäinen historiallinen kokonaisuus Venäjän ulkopuolella. Viimeisessä vaiheessa se oli itsenäinen "suuriruhtinaskunta", toisin kuin Ukraina, Valko-Venäjä, Liettua ja muu Baltia."
Korpela arvioi, että keskustelua Suomen asemasta voi Venäjällä tietysti syntyä, ja siihen vastaaminen on sikäli vaikeaa, ettei esitettäviä väitteitä vastaan voi järjellä argumentoida tai niitä oikaista. Ehkäpä onkin parasta olla antamatta niille kovin paljon painoa, Korpela tuumaa, ja on tässä varmasti oikeassa. Suomi on päättänyt olla osa länttä, ja sen valinnan me teimme ehkäpä viimeisellä mahdollisella hetkellä.
Jukka Korpela: Muinais-Venäjän myytti. Kiovan Rus, Ukraina ja vanhan Venäjän historia. 318 s. Gaudeamus 2023
Kommentit
Lähetä kommentti