Kuukauden päivät nuoliristiläisten vankina

Unkarinjuutalainen runoilija Ernö Szép joutui pakkotyöhön kuukauden päiviksi ja kirjoitti kokemuksistaan päiväkirjaromaanin Ihmisen haju. Kuva: Wikimedia Commons.

Se, mistä unkarilainen kirjailija Ernö Szép kirjoittaa, ei varmasti ole kamalin keskitysleirikokemus, johon natsit vihollisinaan ja ali-ihmisinä pitämiään juutalaisia alistivat, mutta kuukauden päivät loka-marraskuussa 1944 riittävät varsin mainiosti kertomaan meille, mihin äärimmäinen autoritarismi hetkessä johtaa.

Unkari ja etenkin sen juutalaisväestö kokivat hirveitä toisessa maailmansodassa, mutta se, mistä Szép pienessä päiväkirjamaisessa teoksessaan Ihmisen haju kertoo, riittää kuvaamaan, mitä kaikkea ihminen voi toiselleen tehdä. 

Tässä tapauksessa pahantekijöinä eivät edes olleet saksalaiset, vaan ihan tavalliset unkarilaiset, jotka viehättyivät äärioikeistolaiseen Nuoliristi-puolueeseen ja ryhtyivät hirmutekoihin, kun aivan sodan lopulla saivat Unkarissa vallan Saksan avulla. Niin ja sodan loputtua heille riitti töitä uusien vallanpitäjien apureina.

Yhtenä kauniina lokakuun päivänä Szépin asuman Budapestin osan juutalaiset miehet vain komennettiin riveihin ja pakotettiin marssille kohti, niin mitä? Kukaan ei tiennyt, mutta marssia piti. Kun yksi komensi raskaita kantamuksia mukaansa ottaneet miehet kolmiriviin, toinen määräsi heidät järjestäytymään neliriviin. 

Miesten omaisuus takavarikoitiin muka palautettavaksi sitten joskus. Rahat vietiin myös, ja jos joku piilotti jonkun setelin sukanvarteensa, tuomio tuosta rikoksesta oli kuolema, samoin kuin marssilla jälkeen jääneille. Ruokaa ei ollut, jos ei ollut tajunnut ottaa sitä mukaansa. Juotavaakaan ei aina saanut, joten satapäinen miesjoukko seisoi mielellään sateessa suut auki sadetta nielläkseen.

                                                      ***

Itse asiassa Szépin kuvaamat kokemukset eivät ole mitään verrattuna natsien tuhoamisleireiltä pelastuneiden kertomuksiin verrattuna. Joutuivathan he tosin kaivamaan kolme metriä syviä panssarikaivantoja etenevää puna-armeijaa hidastamaan, mutta heitä ei työnnetty kaasukammioihin. 

Monella marssille ja pakkotyöleirille lähteneellä oli mukanaan Ruotsin myöntämä passi, jonka he olivat onnistuneet saamaan ruotsalaisdiplomaatti Raoul Wallenbergin ansiosta. Sillä ei kuitenkaan pelastunut kurimuksesta, jonka unkarilaiset maanmiehet onnettomille järjestivät.

Sitä paitsi, näin Szép kirjoittaa, ne, joilla oli Ruotsin tai Sveitsin kirjoittama passi, alkoivat tuntea syyllisyyttä passistaan niiden edessä, joilla ei vapautuksen ehkä joskus takaavia asiakirjoja ollut.

Ruotsin passi oli myös kansallisesti ja jopa kansainvälisesti kuuluisalla Szépillä, jonka runoja luettiin ympäri Eurooppaa. Matkallaan Szép törmäsi moniin maanmiehiinsä, jotka tunnistivat runoilijan ja antoivat hänelle vaikkapa ylimääräistä syötävää.

Szép vetää tarkan rajan Unkarin armeijan edustajien ja nuoliristiläisten välille. Armeijan porukat tiesivät, miten natsi-Saksalle lopulta kävisi, mutta nuoliristiläiset olivat niin tuoreen valtansa humaltamia, että tekivät kaikkensa tuhotakseen viimeisetkin Unkarin juutalaiset.

                                                        ***

Szép tekee koko ajan tarkkoja havaintoja niin vankitovereistaan kuin vartijoistaankin. Tuossa maailmassa ja tilanteessa, johon Szép ja hänen toverinsa joutuvat, ei ole vain hyviksiä ja pahiksia, ei vain konnia ja sankareita. Molempia löytyy sekä vangeista että vartijoista. Kun ruoka alkaa loppua, kiusaus varastaa vankitoverin silavapala tai tupakat kasvaa liian suureksi.

Pientähän silavavarkaus sinänsä on, mutta kun  joku on säästänyt läskinsä myöhemmin syödäkseen ja huomaa sen hävinneen, rikos tuntuu sitäkin pahemmalta.

Mielenkiintoiseksi Ihmisen hajun tekee se, miten siihen suhtauduttiin heti sodan jälkeen. Szépin muistelmat eivät sopineet sosialistisen realismin tiukkoihin raameihin, eivätkä ne päässeet leviämään Unkarissa tuoreeltaan. Hurtti huumori, jota Szép välillä viljelee, oli varmasti uusille vallanpitäjille liikaa.

Pieni Basam Books -kustantamo on tehnyt kultturiteon julkaisemalla Szépin päiväkirjaromaanin suomeksi. Anssi Halmesvirta ei puolestaan ole tyytynyt vain kääntämään romaania, vaan on varustanut sen lukuisin aikaa, tapahtumia ja henkilöitä valottavin viittein. Ja se on aina esimerkki siitä, miten vakavasti suomentaja on työnsä ottanut.

Ernö Szép: Ihmisen haju. Suomentanut: Anssi Halmesvirta. Basam Books 2023. Alkuperäisteos 1945.