Aivot huijaavat meitä uskomaan salaliittoihin
Ihmisellä, näin havaintopsykologi Jukka Häkkinen kirjoittaa, on yksissä aivoissa monet, ja niillä kaikilla on omat tehtävänsä.
Ensinnäkin ihmisellä on arvailevat aivot, jotka oikovat mutkia suoriksi. Toiseksi meillä on merkityksiä luovat aivot, jotka keksivät kulissien takaisia toimijoita. Ja näiden lisäksi meillä on hyvän mielen aivot, jotka pitävät toimintakykyämme yllä.
Yhdessä toimiessaan nämä kaikki synnyttävät kokonaiset salaliittoaivot, jotka Häkkisen mielestä ovat "niin virittyneitä salaliitoille, että aivojen voidaan sanoa suorastaan rakastavan salaliittoteorioita". Näistä aivoista ja salaliitoista Häkkinen on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä Salaliitot ympärilläni - Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme?
Toki Häkkinen tietää itsekin, että provosoi ja kärjistää, eikä hän ole sitä mieltä, että meidän pitää vain antautua teorioille avaruusliskoista tai jäädä odottamaan jonkun uskonlahkon vetäjän ennustamaa maailmanlopun hetkeä, mutta kenellekään ei tee pahaa pyrkiä ymmärtämään, miksi ihmiset tuntuvat uskovan mitä hulluimpiin salaliittoihin ja tarinoihin.
Ei, Häkkinen kirjoittaa, kyse ei todellakaan ole siitä, että salaliittoteorioiden huiputtamat olisivat yksinkertaisesti vain niin tyhmiä, että tulevat petkutetuiksi. Sitä paitsi on olemassa tilanteita, joissa salaliittojen etsiminen saattaa kirjaimellisesti pelastaa oman ryhmän joutumasta vaikkapa toisen ryhmän hyökkäyksen kohteeksi.
***
Arvailevista aivoista kirjoittaessaan Häkkinen kirjoittaa aivojen tavasta rakentaa tilannesidonnaisia totuuksia, ja se puolestaan johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, että aivoille, siis meille, tärkempää kuin vuorenvarma totuus on selviytyminen kulloisistakin tilanteista.
Merkityksiä luovat aivot puolestaan alkavat vimmaisesti etsiä tekemistään havainnoista rakenteita ja tietoa, joiden avulla ne voisivat tehdä tilanteista tulkintoja. Häkkinen kertoo hyvin tuntemamme esimerkin siitä, miten vaikkapa täydellisessä hiljaisuudessa oleva ihminen alkaa jossakin vaiheessa kuulla kohinan läpi jotakin merkityksellistä.
Häkkisen esimerkit ovat hupaisia, jos ne eivät olisi niin traagisia, kuten esimerkiksi ruotsalaisen taiteilijan Friedrich Jürgensonin vuonna 1959 äänittämä linnunlaulu, jonka läpi hän onnistui kuulemaan norjankielistä puhetta. Lopulta Jürgenson onnistui kuulemaan kohinasta, miten itse Adolf Hitler puhui hänelle sanoen, että "Me elimme pahassa hedelmähillokkeessa".
Meistä tämä on täysin absudria, mutta niin vain kävi, että nämäkin aivojen tuotokset polkaisivat maasta kokonaisen koulukunnan äänittämään kuolleiden ääniä. Ja kun meillä on sellainen harhakäsitys itsestämme, että me olemme tietysti muita ihmisiä fiksumpia, vain typerykset eivät onnistuneet kuulemaa samoja asioita.
Hyvän mielen aivoista Häkkisellä on ehkä hurmaavin esimerkkinsä. Hän kertoo maailmanloppua tietyllä, ryhmän johtajan määrittämällä hetkellä odottavasta ihmisjoukosta, jonka Clarion-planeetalta tulevat avaruusoliot kuitenkin pelastavat mukaansa. Määräaika tulee ja menee, ja niin käy toisellekin h-hetkelle, mutta uskoaan tämän Seekers-ryhmän jäsenet eivät menetä, päinvastoin: kun he tiesivät ja odottivat ja valmistautuivat, he pelastivat maailman sen lopulta!
Kun kerroin tästä tapauksesta kaverilleni, hän muisteli, miten Iivantiirassa oli tapahtunut samanlaista vuosikymmeniä sitten. Nimeltä mainittu linja-autonkuljettajakin oli pysäyttänyt autonsa tienvarteen lahkon määräämää maailmanloppua odottamaan, mutta kun sitä ei kuulunut varttitunnissa, hän päätti jatkaa linjallaan.
***
Salaliittoajatteluun on yllättävän helppo upota, mutta siitä irti pääseminen voi olla kovin vaikeaa, sillä aivomme eivät niin vain pysty muuttamaan omaksumaansa kantaa, päinvastoin, salaliittoteoria ei olekaan salaliittoteoria, vaan piilotettu totuus, jonka ainoastaan älykkäimmät ja tarkimmat huomaavat, Häkkinen kirjoittaa.
Tähän me olemme törmänneet vaikkapa koronarokotuksia vastaan kamppailleiden perusteita kuunnellessamme. Totta kai jokaisella on oikeus rokottautua tai olla rokottautumatta, mutta kun rokotekielteisyyttä perustellaan sillä, että rokotteen mukana meihin istutetaan mikrosiruja, joilla meitä voidaan hallita, ollaan salaliiton kovassa ytimessä.
Samaa salaliittoilua edustavat myös puheet valtamediasta ja valeuutisista tai vaihtoehtoisista uutisista, joista intoilevat puhujat ja kirjoittajat aivan oikeasti uskovat, että heillä on sellaista tietoa vaikkapa syvästä valtiosta, jonka he aivan itse ovat onnistuneet päättelemään, ja jota pahantahtoiset maailman valtiaat heiltä piilottavat.
Kokonaan oma lukunsa ovat salaliittoja ja esoteerisia oppeja keskenään sekoittavat. Tässä kohtaa Häkkinen ottaa esiin venäläisen filosofin Alexandr Duginin, jonka ajattelun juuret löytyvät Natsi-Saksan Atlantis-taruista asti kasvaneista okkultistien maailmanselityksistä. Nyt niillä perustelee toimiaan, ohjattua demokratiaa ja hyökkäystä Ukrainaan itse presidentti Vladimir Putin.
Aivoissa riittää totta vie pohtimista.
Jukka Häkkinen: Salaliiton ympärilläni - Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme? SKS-kirjat, 2023. 272 s.
Kommentit
Lähetä kommentti