Kepparilla pääsee vaikka avaruuteen ja takaisin

 

 


Unna (Heidi Syrjäkari) laukkaa Myrskyllään avaruuteen ja takaisin. Kuva: Minna Hyvönen.

Yksi tämän maan omatekoisimmista ja alkuperäisimmistä tavoista leikkiä on rakentaa itselleen keppihevonen eli keppari. Oikeassa maailmassa oman kepparin kanssa voi matkustaa Seinäjoelle keppareiden SM-kisoihin tapaamaan maan ehdottomasti parhaat ratsastajat.  

Kajaanin kaupunginteatterin uudessa näytelmässä Kepparit - VALOA PIMEYTEEN!!! sillä pääsee  Pariisiin tai vaikka avaruuteen ja takaisin, jos kaveri ensin ärsyttää, mutta sitten alkaa tuntua, että hän tarvitsee oikeasti hieman apua ja paljon lohdutusta.

Ohjaaja Hanna-Kaisa Tiainen ja hänen työryhmänsä ovat ottaneet kepparia suitsista ja uppoutuneet esimurrosikäisten tyttöjen suosikkiharrastukseen, ja ovat tehneet sen vallan tosissaan. 

Leikkiähän kepparit ovat, mutta miten tärkeää leikkiä! Ja miten itseohjautuvaa. Siitä kertoo sekin, että kun aikuiset oikeiden hevosten harrastajat, Hippoksen ukot, yrittivät kaapata kepparit omiin talleihinsa, niin tytötpä sanoivat, ettei se käy. Tämä on meidän leikkimme ja meidän maailmamme. Pitäkää te vain ravinne.

Niinpä tämänkin esityksen tekijät kääntyivät aivan oikein keppariasiantuntijoiden Anki ja Verna Saaren puoleen, jotka opettivat aikuisnäyttelijöille, miten vaikkapa kouluratsastusta tehdään kepparin kanssa.

                                                             ***

Kepparit ovat myös salaperäisiä. Kuva: Minna Hyvönen. 

Kepparit ei ikävä kyllä päässyt liikkeelle niin kuin tekijät ja me katsojat toivoimme. Ensi-illassa sattunut onnettomuus katkaisi enskan ja pani suuren osan valmiista näytelmästä kokonaan uusiksi. Se, että uusintaensi-ilta pystyttiin pitämään jo pari viikkoa ensimmäisen yrityksen jälkeen, on ehdottomasti pieni ihme, mutta siihen tarvittiin paitsi uusi roolitus, myös melkoisia muutoksia käsikirjoitukseen.

Nyt lavalla ei laukkaakaan kolme kepparistia, vaan kaksi, ja kolmannesta on rakennettu puhelimensa kanssa viihtyvä murkku. Kun vertaan keskeytyneen ensi-illan versiota nyt näkemääni, pidin alkuperäisestä enemmän. Nyt ei enää keskitytäkään kepparointiin, vaan mukana on turhan paljon muuta, ainakin minulle hämäräksi jäävää.

Se, että kepparointi on koko perheen harrastus, käy mainiosti ilmi perheen isän (Antti Hovilainen) asenteesta, kun hän tekee kaikkensa auttaakseen Emmin (Sirpa Järvenpää) leirinpitoa. Sen isän sijaan luennot leikin olemuksesta taisivat mennä ainakin lapsikatsojilta kokonaan ohi.

Huimaan laukkaan esitys pääsi onneksi Paris Grand Prix´ssä, kun ratsastajat polkivat kavioihinsa kaikkea turhaa Teams-palavereista lähtien.

                                                              ***


Keppareiden maailmassa sisarusten riidatkin selvitetään keppihevostelemalla. Kuvassa Sirpa Järvenpää (vas.) ja Karoliina Niskanen. Kuva: Minna Hyvönen.

Se, että aikuiset esittävät teatterissa lapsia, on aina vaaran paikka. Helposti käy niin, että aikuisnäyttelijät tekevät lapsiroolit, niin, lapsellisesti, mutta tällä kertaa kaikki sujui oikein mainiosti. Sirpa Järvenpää osaa olla innostunut ja pettynyt aivan niin kuin olen lapsia oppinut katsomaan. Karoliina Niskasen isosisko löytää aukon murkkuikäisyytensä panssarista ja Heidi Syrjäkarin matka avaruuteen ja takaisin Emmin lohduksi on heino.

Kun teatterissa kerran ollaan, näytelmän tekijät leikkivät kaikella sillä tekniikalla, mitä heillä on käytössään: valot pyörivät ja diskopallot heijastelevat kuvioitaan skenografi Annukka Mäntysen valitsemiin harsoverhoihin. Hovilaisen jättikeppari saa voimaa äänenvahvistuksesta aivan kuten Syrjäkarin hervoton hevosnauru. Esteradan kauniin rakennelmat ovat kuin naapuripihastamme, jossa perheen isä rakensi samanlaisia omalle tyttärelleen ja hänen ystävilleen.

Lapsiyleisön mukanaan tuomille keppareillekin löytyi käyttöä, mutta ei hätää: jos oma keppari jäi kotiin, teatterista sai sellaisen lainaksi.

Viimeinen sana kuuluu kyllä näytelmän kohdeyleisölle: ehkäpä parhaan kiitoksen tekijöille antoi takanani istunut pieni poika, joka näytelmän loputtua toivoi, ettei esitys olisi loppunut ikinä.

Kepparit - VALOA PIMEYTEEN!!!

Uusintaensi-ilta Sissilinnassa 22.9.2023 

Käsikirjoitus Hanna-Kaisa Tiainen ja työryhmä
Ohjaus ja dramaturgia Hanna-Kaisa Tiainen
Dramaturginen apu Arni Rajamäki
Skenografia Annukka Mäntynen
Valosuunnittelu Henri Pyy
Äänisuunnittelu Juho Lukinmaa
Keppariasiantuntijat ja kepparoinnin opetus Anki ja Verna Saari
Teaserin kuvaus Jani Sourander

Näyttämöllä Antti Hovilainen, Sirpa Järvenpää, Karoliina Niskanen ja Heidi Syrjäkari

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juuri tällainen esitys Kainuun metsäkiistoista pitikin tehdä

Teatteritalon laulut huipentavat upean näytäntökauden

Fucking Åmål kertoo, miksi alueteatteri on niin tärkeä osa Kajaanin teatterin toimintaa