Ai että ei ole kepeää, hauskaa ja halpaa???
Aina silloin tällöin joku muistaa varmaan ulkomuistista moittia Kajaanin kaupunginteatteria siitä, että se on unohtanut, että sillä on myös sellaista yleisöä, joka ei kaipaa maailmaa ja sen menoa kartoittavia esityksiä, vaan hupia ja hauskuutta. Siitäkin teatteri on jopa tänä syksynä saanut nuuskaa, että sen esitykset ovat kalliita ja vain iltaisin.
En oikein ymmärrä, missä näitä heittoja kasvaa, en etenkään, kun kävin katsomassa Isoisäni kuplettimaakarin kymmenen euron hintaisen ensimmäisen kotiesityksen Sissilinnassa sateisena torstaina. Esityksen ensipäiväesityksen koin jo muutama viikko sitten kajaanilaisessa hoitokodissa.
Veikko Leinosen ohjaama ja Sami Sainion ja Valtteri Pääkkösen toteuttama esitys hurmasi kanssani kuplettien mukana eläneen 28-henkisen pohjoispohjanmaalaisen teatteriretkueen täysin. Väliaplodeja sateli, uskaliaimmat lauloivat Sainion mukana ja esityksen jälkeisten pullakahvien aikana esiintyjille annetut kiitokset olivat paitsi vuolaat, myös täynnä lämpöä, sekin, missä oltiin sitä mieltä, että soittajapoika on vähän turhan laiha.
***
Isoisäni kuplettimaakari on tehty nimenomaan hoitokodeissa asuvia ikäihmisiä varten. Se on ensimmäinen kolmesta esityksestä, joista seuraavan, Taiteen edistämiskeskuksen rahoittaman tarinan toista osaa valmistellaan jo.
Kuplettimaakaria on esitetty jo toistakymmentä kertaa eri laitoksissa ja kiertue jatkuu. Välillä sitä esitetään kuitenkin myös Kajaanin Sissilinnassa, ja se on kerrassaan loistava juttu. Kuplettimaakari on käsittääkseni juuri sitä, mitä jotkut teatterilta toivovat. Nyt, kun tämä esitys on olemassa, toivoisin, että ihmiset menisivät myös katsomaan kertakaikkista hyväntuulenkuplettihetkeä.
Koska Sainio ja Pääkkönen ovat jo ehtineet vetää Kulpettimaakarin läpi moniaita kertoja, se on sulavoitunut ja rentoutunut. Samalla Leinosen ohjaus on kehittynyt ennen kaikkea dramaturgialtaan. Vaikka me tunnemme kaikki esityksen laulut, asettuvat ne nyt sellaiseen asentoon, että koko shown tunneskaala kasvaa ylettömästä riemusta herkkyyden kautta sellaiseen koskettavuuteen, että sitä on välillä vaikea seurata kuivin silmin.
Sainio ja Pääkkönen ottavat yleisönsä vastaan salissa mukavia jutellen. Esiintyjillä on shown jälkeen aikaa keskustella katsojien kanssa ja asettua heidän kanssaan yhteisiin valokuviin, joita varmasti katsellaan kotipuolessa, kun muistellaan, miten hieno esitys oli.
***
Koska Kuplettimaakari on tehty hoitolaitoksiin, se on rakennettu kokonaan tiloihin, joissa on tuoleja ja pöytiä ja johon kotien asukkaat muutenkin kokoontuvat yhteisiin hetkiin. Jos joku ei pääse huoneestaan liikkumaan, Sainio ja Pääkkönen menevät heidän luokseen laulamaan.
Sissilinnassa hoitokotien saleihin rakentaminen tarkoittaa sitä, että kahvila perustetaan joko Sissilinnan kammariin tai, niin kuin nyt, kun katsojia tuli enemmän kuin linja-autollinen, Sissilinnan näyttämölle.
Yleisö pääsee siis harvinaisen lähelle esiintyjiä, ja kun ei ole ramppia eikä näyttämöä eikä erillistä katsomoa, lämmin tunnelma kasvaa kuin itsestään.
Aiempi arvioni ensipäiväesityksestä löytyy tästä samasta blogista tuolta jostakin alempaa. Siihen ei ole oikeastaan muuta lisättävää kuin se, miten hienosti Pääkkönen on ottanut haitarin haltuunsa. Alkusyksystä bassopuolen namiskat olivat vielä enemmänkin koristeina, mutta nyt niille on oikeaa käyttöä. Ja miehen kitaransoittoa voisi kuunnella muulloinkin.
Isoisäni kuplettimaakari
Käsikirjoitus: Veikko Leinonen ja työryhmä.
Ohjaus: Veikko Leinonen (Vaara-kollektiivi).
Näyttämöllä: Sami Sainio ja Valtteri Pääkkönen.
Musiikin sovitus: Valtteri Pääkkönen.
Koreografia: Sonja Pakalén (Vaara-kollektiivi).
Puvustus ja tarpeisto: Pirkko Paananen ja Sanna Peltola.
Valosuunnittelu: Henri Pyy
Kajaanin kaupunginteatterin ja Vaara-kollektiivin yhteistuotanto on osa kaupunginteatterin ja Vaaran yhteistä Ikäihmisten kulttuuripolku -hanketta. Hankkeen on rahoittanut Taiteen edistämiskeskus ja se on osa Sosiaali- ja terveysministeriön Kansallisen ikäohjelman 2030 toimeenpanoa.
Kommentit
Lähetä kommentti