Anna Kortelainen Kulkijan kintereillä

Taidehistorioitsija Anna Kortelainen matkustaa uusimmassa romaanissaan filosofi Walter Benjaminin kanssa pohjoiseen Suomeen ja takaisin. Kuva: Veikko Somerpuro / Tammi.

Koin viime kesänä latteasti sanottuna ahaa-elämyksen Albert Edelfeltin näyttelyssä Ateneumissa kierrellessäni.

Esillä olivat kaikki tärkeimmät Edelfeltin maalaukset Louis Pasteurista alkaen, mutta eniten odotin näkeväni Virginien, jonka aika ja sattumukset ovat kuljettaneet 1930-luvulla Joensuuhun ja josta Anna Kortelainen kirjoitti joitakin vuosia sitten ihastuttavan kirjan. Siinähän taidehistorioitsija seurasi taiteilijan jälkiä ja yritti löytää tämän mallin ja rakastajattaren paikan historiassa ja, jos vain pystyisi, merkkejä pariskunnan yhteisistä jälkeläisistä.

Tuon kirjan kannessa oli juuri mainitsemani Joensuuhun kotiutunut muotokuva kuvankauniista naisesta, joka lepäilee divaanilla ja katsoo jumalaisilla silmillään suoraan katsojaansa.

Yllätys olikin melkoinen, kun tapasin samaisessa Ateneumin näyttelyssä muitakin Virginien nimen saaneita maalauksia, joiden malli oli kuitenkin aivan joku toinen. Nimittikö Edelfelt kaikkia mallejaan Virginieksi vai oliko taustalla jotakin muuta? 

Oli ja ei. Kortelaisen loistava kirja yhdistettynä Joensuun Virginien kuvaan sen kannessa johti ainakin minut harhaan. Ostin tarinan taiteilijan ja muusan suhteesta sen kummempia miettimättä, mutta sehän ei todellakaan ollut Kortelaisen vika, vaan ansio. Kirjallaan hän loi uuden myytin taiteilijasta ja hänen elämästään.

                                                                                 ***

Taidenäyttelykokemukseni tuli väistämättä mieleeni, kun luin Kortelaisen uusinta kirjaa nimeltä Kulkija. Siinä hän kertoo mahdollisen tarinan juutalaisen filosofin ja kriitikon, Walter Benjaminin matkasta Norjan rannikkoa pohjoiseen ja Suomen länsirajaa takaisin Itämeren rannalle. 

Kuin korostaakseen sitä, että matka oli, vaikkakin mahdollinen, todennäköisemmin sepitettä, Kortelainen käyttää sankaristaan kirjansa läpi nimeä Walter B. siitäkin huolimatta, että mies on kuin onkin ollut olemassa ja laatinut muutamia vieläkin vaikuttavia tekstejä ennen kuin teki itsemurhan Espanjassa vuonna 1940, josta hänet aiottiin luovuttaa natsien käsiin Ranskaan.

Walter Benjaminin henkilön lisäksi totta on se, että hän kirjoitti ystävälleen elokuussa 1930 ylittäneensä vastikään napapiirin ja päätyneensä Pohjois-Suomeen. Hän oli siis kulkija, kuten Kortelainen kirjansa nimeää, mutta hän oli myös syvällinen ajattelija, joka raahasi mukanaan käsikirjoitusta, jonka vuoksi, niin hän toivoi, hänet muistettaisiin vielä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun aika olisi hänestä jättänyt.

Kun Hannu Raittila voitti aikoinaan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon romaanillaan Canal Grande, monet kysyivät häneltä, josko hän oli viettänyt pitkiäkin aikoja Venetsiassa, johon romaani sijoittuu, kun tuntuu tuntevan kaupungin ja sen byrokratian niin mainiosti. Muistaakseni hän vastasi piipahtaneensa siellä seitsemän tunnin ajan, mutta "kirjailijalla on mielikuvituksensa".

Varmasti Kortelainenkin on käyttänyt omaansa Walter B:n retkeä kuvatessaan, mutta niin kuin hän kirjan kiitoksissa paljastaa, hän on myös itse matkustanut Walter B:n kuvitteellisen reitin Norjassa ja Suomessa. Kirjaa nuo matkat palvelevat siksikin, että hänellä on ollut aikaa tehdä tarkkoja havaintoja niistä ympäristöistä, joihin Walter B:nsä törmäyttää.

Yhden epätarkkuuden olin kyllä kirjan kuvaamasta matkasta löytävinäni. Miten ihmeessä Walter B. pääsi Tromssasta Skibotniin eli suomalaisittain Yykeänperään? Kirjan kansilehdillä olisi kyllä ollut tilaa vaikka suurpiirteiselle kartalle. 

Walter Benjamin vuonna 1928. Kuva: Wikimedia Commons.

                                                                     ***

Kulkija on joka tapauksessa paljon enemmän kuin pelkkä matkakertomus. Se on tarkkanäköinen leikkaus aikaan, joka odotti natsien nousua ja juutalaisvainojen alkamista. Ei Kortelainen aivan turhaan teoksen lopussa kuljeta Walteriaan pois Suomesta höyrylaiva Ariadnella.

Lisämausteen romaaniin tuovat leikkaukset Walter B:n aviokriisiin ja neuvostoliittolaiseen rakastajattareen Asjaan - todellinen henkilö hänkin - jonka kautta 1930-luvun stalinistinen todellisuus muuttuu konkreettiseksi. 

Walter B. on havainnoitsija. Aikoinaan hän kirjoitti saksalaisiin lehtiin ja löytyypä häneltä myös suomennettuja esseitä, joista Kortelainen on koonnut kirjansa loppuun hyvän, joskin toki lyhyen lähdeluettelon.  Niinpä Kortelainen panee Walterin tekemään juuri sitä, missä hän oli oikeassakin elämässä taitava, havaintoja, ja punnitsemaan näkemäänsä.

Walterin matka Hurtigrutenia Pohjois-Norjaan kertoo toki ajasta ja elämäntavasta, mutta suomalaisittain vielä kiinnostavammaksi kirja muuttuu, kun kulkija päätyy Suomeen ja törmää perinteentutkija ja -kerääjä Samuli Paulaharjuun ja tämän seurueeseen ja ajatuksiin. Sieltähän se leimuaa, suomalaisen Saksan-mielisen sivistyneistön rakkaus lapualaisuuteen ja nousevaan fasismiin.

Aika ja sen muutokset ovat niin rankkoja, etteivät Walter B:n kirjalliset pyrinnöt etene pohjoisen reissullaan lainkaan. Hän raahaa mukanaan käsikirjoitustaan, jolle hän uskoo löytyvät aikaa milloin laivamatkalta yli Itämeren, milloin yksinäisestä hytistä kohti pohjoista, milloin junamatkalta Helsinkiin, mutta näkemistä ja sulattelemista on niin paljon, että käsikirjoituskin alkaa muuttua taakaksi, eikä ihme. Maailman selittäminen on sentään varsinainen kestävyyslaji.

Kortelainen sen sijaan on kirjoittanut yhden tämän syksyn kiehtovimmista romaaneista. Ei kai tässä auta muu kuin alkaa perehtyä siihen, mitä oikea tämän maailman Walter Benjamin aikoinaan kirjoitti.

Anna Kortelainen: Kulkija. Tammi 2023. 389 s.