Länsimaisen kirjallisuuden riettaimmissa kolkissa

Kirjailija ja toimittaja Silvia Hosseini on kasannut yksiin kansiin länsimaisen kirjallisuuden kiihottavan historian. Kuva: Liisa Valonen.

Kirjailija ja toimittaja Silvia Hosseinilla on varmasti ollut mukavaa, kun hän on tehnyt julmetun pitkän, parintuhannen vuoden mittaisen retken erotiikkaan, pornoon ja kirjallisuuden kiihottaviin klassikoihin. Reissulta syntyi eroottinen aikamatka, joka sai nimen Kirjallisuuden kiihottava historia. Kirjan on kustantanut sopivasti Gummerus, joka on julkaissut paljon suomennettua eroticaa.

Hosseinin kirjasta käy ilmi, että ihmiset ovat kirjoittaneet seksistä niin kauan kuin ovat ylipäätään kirjoittaneet, mutta vaikkapa Suomen Kansan Vanhat Runot todistavat, ettei seksin käsittelyyn ole tarvittu edes kirjoitettua kieltä, sillä tarinat ovat levinneet suusta korvaan yhtä kauan kuin ihmiset ovat olleet seksistä kiinnostuneita eli aina.

Erotiikkaa on siis esitetty kirjallisesti vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. Kreikkalaisen Aristofaneen Lysistratea osaamme jo pitää ylittämättömänä klassikkona, jonka tarinassa ateenalaiset ja spartalaiset naiset kieltäytyvät seksistä niin pitkään, kuin miehet jatkavat sotimista.

Korkeakirjallisesta kaanonista Hosseini luettelee myös melkoisen joukon muita kaikille tuttuja teoksia Giovanni Boccaccion Decameronesta Emily Brontën Humisevan harjun kautta hänen sisarensa Charlotten kirjoittamaan Kotiopettajattaren romaaniin, joiden seksikohtaukset tai -tunnelmat olemme varmasti lukiessamme tajunneet, vaikkemme ole ehkä koskaan osanneet sijoittaa niitä erotican nimilapun alle.

Ja sitten ovat tietysti ihan vain kiihottamismielessä tai shokeeraamistarkoituksessa kirjoitetut teokset, joilla vaikkapa Donatien-Alphonse-Francois de Sade taisteli aikansa moraalittomuutta ja kaksinaismoraalia vastaan.


                                                                        ***

Hosseini on kahlannut läpi valtavan joukon kiihottavaa kirjallisuutta, josta suurta osaa ei ole edes suomennettu. Tehtävälleen uskollisena Hosseini esittelee kuitenkin näitäkin kirjoja suomennetuin tekstinäyttein niin, että hän on pyytänyt kääntäjiä niitä kääntämään.

Hosseini on rajannut urakkansa niin, että käsittelee teoksessaan vain ns. länsimaissa syntynyttä kirjallisuutta, vaikkakin mainitsee toki tunnetuimmat alan Aasiassa syntyneet teokset. Hän on ryhmitellyt kirjansa aikamatkalle uskollisesti aikakausiin antiikista valistuksen ja romantiikan kautta postmoderniin ja nykykirjallisuuteen vaikkapa symbolismia tai dekadenssia unohtamatta.

Hosseinin valinta on varmasti helpoin mahdollinen, mutta ei vain helpoin, vaan ehkä myös paras, sillä se kertoo myös siitä, millä tavalla kirjailijoiden tapa kuvata seksiä on muuttunut tai pysynyt entisellään parin vuosituhannen ajan. 

Samalla hän tulee kuvanneeksi kunkin aikakauden ilmapiiriä ja ennen kaikkea sitä tarkoitusta ja vaikutusta, mitä erotica on tuossa ajassa tarkoittanut tai saanut aikaan, tai niin kuin Hosseini itse kirjan johdannossa kirjoittaa: "Rivouksia on viihdyttämisen ja kiihdyttämisen lisäksi käytetty kapinoinnin keinona."

                                                                       ***

Hosseini ei sievistele eikä pelkää esitellä roisejakaan kirjoja. Kirjallisuuden kiihottava historia esittelee ihmisen seksuaalisia harjoituksia ja suuntauksia ja kiinnostuksen kohteita yhtä moninaisesti kuin millaisina ne elävässä elämässä ovat kautta aikojen ilmenneet.

Kun itse olen lukenut jonkin verran vaikkapa markiisi de Sadea, monetkaan Hosseinin esimerkit eivät järkytä, paitsi ehkä se, miten paljon kirjallisuudessa on kuvattu myös nekrofilliaa. Toisaalta esimerkit Decameronesta tuovat elävästi mieleen niin sen, kun luin nuorten ruttopakolaisten tarinoita ensimmäisen kerran, kuin myös Pier Paolo Pasolinin kirjasta 1971 ohjaaman mainion ja hauskan elokuvan.

Eroticaa on nimittäin elokuvattu varsin paljon, vaikkei Hosseini siihen kirjassaan kajoakaan. Ja sitä on elokuvattu myös täysin muissa tarkoituksissa kuin nykyistä verkkopornoa.

Hosseini ei pelkästään esittele kiihottavaa kirjallisuutta, vaan myös siitä tehtyä tutkimusta, ja sen hän tekee antoisasti. Jos Kirjallisuuden kiihottava historia innostaa jonkun lukijan uppoutumaan aiheeseen henkilökohtaisesti ja syvällisesti, Hosseini tarjoilee siihen oivan mahdollisuuden. Kirjan lähdeluettelo on kunnioitettavat 16 sivua pitkä ja pitää sisällään niin niin erotica-nimikkeitä kuin tutkimuskirjallisuutta.

Silvia Hosseini: Kirjallisuuden kiihottava historia. Gummerus, 2023. 379 s.


 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Liisa lavalle vimmalla ja voimalla

Nälkämaan Jussit ovat tositelkkariakin todempia

Teatteritalon laulut huipentavat upean näytäntökauden