Ágota Kristóf ja valheessa elämisen taito
Merkillisiä ovat kirjojen tiet.
Tammi julkaisi ensimmäisen osa Ágota Kristófin kaksosista, Euroopasta, Unkarista ja totalitarismista kertovasta trilogiasta jo vuonna 1986. Vasta nyt kustantaja havaitsi, että koko trilogia on ehdottomasti julkaisemisen arvoinen, ja antoi Ville Keynäsille tehtäväksi suomentaa kolmikon puuttuvat osat. Ensimmäinen osa, Iso vihko on myös julkaistu uudestaan Anna Nordmanin alkuperäisenä suomennoksena.
Ehkä kävi niin, että suomettuneessa Suomessa ei uskallettu julkaista kirjoja, jotka kaivautuvat niin syvälle ja niin kipeästi eurooppalaiseen diktatuuriin ja sen olemukseen, että joku olisi voinut siitä suuttua.
Nyt mitään pidäkkeitä ei enää ole. Pikemminkin on niin, että me tarvitsemme Kristófin trilogian kaltaisia teoksia ihan oman itseymmärryksemme ja historiantajumme kehittämiseksi. Venäjän raukkamainen hyökkäys Ukrainaan tekee trilogian äärimmäisen ajankohtaiseksi, sillä mistäpä muusta Kristóf kertoo kuin elämän ja imperiumin mittaisista valheista.
***
Juonensa tasolla trilogia seuraa äitinsä hylkäämien kaksosten elämää isoäidin luona vietetyistä lapsuusvuosista aikuisuuteen ja myöhäiseen keski-ikään, kun miesten on aika panna elämänsä halki, poikki ja pinoon, niin että kovin moninaisilta vaikuttaneet ja kovin erilaisten kokemusten värittämät elämät kohtaisivat edes joskus toisensa.
Vain yhtä asiaa Kristóf pitää pysyvänä ja, niin merkilliseltä kuin se kuulostaakin, totena, nimittäin valhetta.
Minun on turha alkaa referoida kaksosten polveilevia ja jatkuvasti äkkikäänteitä saavia elämiä, sillä tämän kertomuksen tärkein anti eivät ole tapahtumat, vaan tapahtumat niiden takana.
Kaikki alkaa toisen maailmansodan aikaisesta Unkarista ja päättyy kutakuinkin rautaesiripun murtumisen jälkeiseen Eurooppaan.
Trilogian ensimmäinen osa Iso vihko esittelee lukijoilleen pojat, jotka tietoisesti harjoittavat niin kehoaan kuin mieltäänkin pärjäämään järkyttävässä maailmassa. He opettelevat olemaan vaiti ja makaamaan paikallaan tuntikausia. He ruoskivat toisiaan kestääkseen mahdolliset ruumiilliset rangaistukset. Ja he opettelevat tappelemaan ja tappamaan, sillä vaikka puna-armeija vapauttaa Unkarin natsien kynsistä, unkarilaisten kokema sorto vain syvenee.
Kristóf tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän joutui pakenemaan kotimaastaan Unkarista vuoden 1956 kansannousun jälkeen. Hän asettui Sveitsiin, opetteli ranskan kielen ja julkaisi sillä kirjallisen tuotantonsa.
Tuntuu, kuin kieltä vaihtanut Kristóf olisi ajatellut, että unkarin kielikin olisi saastunut diktatuurin vuosina, kun sotaa piti väittää rauhaksi ja totalitarismia demokratiaksi. Tätä taustaa vastaan Unkarin tämänhetkiset tapahtumat vaikuttavat vähintäänkin irvokkailta.
***
Pojat eivät käy koulua eikä heitä ole koskaan rekisteröity mihinkään. He opettelevat kaiken itse ja uskovat siihen, että kaikki koettu on kirjattava ylös. Trilogian ensimmäisen osan Iso vihko seuraa miehiksi varttuvien poikien elämää niin tiiviisti, että jopa trilogian viimeiset sanat ovat kuin Isoon vihkoon kirjoitettuja.
Trilogian toinen osa, Todiste, syventää Kristófin teemoja. Ei riitä, että maailma näyttää olevan sekaisin ja perustuvan suurille valheille. Valheet nimittäin vaikuttavat niiden kohteena oleviin. Identiteetit hämärtyvät ja viimeinenkin inhimillisyyden ripe häviää taivaan tuuliin. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, kuka on ja miksi toimii niin kuin toimii. Pääasia on olla hiljaa ja mahdollisimman näkymättömissä.
Kolmannessa valheessa Kristóf vetää teemansa yhteen, eikä yhteenveto todellakaan vapauta. Lukijan on turha odottaa katharsista tai sitä, että taivaasta kuuluisi kumea ääni, joka neuvoisi kaksosia astumaan tikapuille ja aloittamaan kiipeämisen kohti pilven reunaa.
Kerran tuhotut elämät ovat ikuisesti tuhottuja elämiä, vaikka pieni sorrettu ja mielivaltaisuudessa elänyt ihminen mitä tekisi. Totuutta ei ole, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan. Tuleeko? Aika näyttää, mutta muutos vaatii kyllä keskinkertaista ehdottomasti suuremman ihmeen tänään, kun saamme lukea uutisista vaikkapa sen, kuinka Venäjä kirjoittaa historiaansa koko ajan uusiksi esimerkiksi Sandarmohissa, jossa suomalaiset ovatkin tappaneet Stalinin vainojen sadat uhrit.
Ágota Kristóf: Iso vihko, Todiste, Kolmas valhe. Suomentaneet Anna Nordman ja Ville Keynäs. Tammi, 2022-2023. 205 s, 192 s. 163 s.
Kommentit
Lähetä kommentti