Vitruviuksen ohjeet arkkitehdeille: suunnittele kaunista, kestävää ja käytännöllistä

 Sivu kirjasta, jossa Leonardo Da Vinci esittelee Vitruviuksen miehen noin vuodelta 1487. Kuva: Wikimedia Commons.

Tuossa päällä on kuva, jonka varmasti tunnet. Se on Leonardo Da Vincin Vitruviuksen mies, mutta tiedätkö mikä tai kuka on Vitruviuksen mies?

Se on kaksi vuosituhatta sitten vaikuttaneen roomalaisen arkkitehdin Marcus Vitruvius Pollion määrittelemien täydellisen ihmisen, tässä tapauksessa miehen, mittojen mukaan piirretty kuva. Mikään ei Vitruviuksen mielestä ollut luonnossa outoa tai suhteetonta, vaan kaikki palautui luonnon tarjoamiin mittoihin, niin ihmisen rakenne kuin meidän rakentamamme talot.

Keisari Augustuksen aikaan vaikuttanut ja Gaius Julius Caesarin valloitusretkille linnoitusinsinöörinä osallistunut Vitruvius laati teoksen Arkkitehtuurista, joka on alan vanhin kokonaisena meille säilynyt arkkitehtuurin periaatteet esitellyt opas, eikä mikä tahansa opas, vaan kymmeneen laajaan kirjaan jaettu valtava opus, joka pitää sisällään niin vaikkapa temppelinrakennusohjeet kuin vedennostamiseen tarvittavien laitteiden piirustukset tai piiritettyjen kaupunkien valtaamisessa välttämättömien ballistojen tai piiritystornien rakennusohjeet.

Vitruviuksen kymmenen kirjaa pysyivät piilossa aina 1400-luvulle asti, jolloin renesanssin innostus nosti nekin esille. Teosta ei suinkaan ole pidetty virheettömänä, mutta se on joka tapauksessa vaikuttanut valtavasti hänen jälkeensä arkkitehtuurista kirjoittaneisiin ja arkkitehtuuria harjoittaneisiin.

Vitruviuksen kunniaksi on sanottava sekin, että hän kertoo, siis jo 2000 vuotta sitten kirjoittamassaan kirjassa, avoimesti omat lähteensä, johon tässäkään ajassa eivät kaikki kirjailijat tunnu pystyvän. Sitä paitsi Vitruviuksen arkkitehtuurin kolme lähtökohtaa ovat niin täydellisiä, että jos nykyarkkitehdit pyrkisivät samaan, meillä ei purettaisi jatkuvasti, ei rakennettaisi sutta eikä sekundaa, eikä puhuttaisi rakennusten elinkaaresta.

Vitruviuksen periaatteiden mukaan talot rakennettiin niin, että niistä olisi iloa vielä vuosisatojen päästä. Vitruviuksen rakentamis- ja suunnitteluperiaatteet olivat kauneus, kestävyys ja käytännöllisyys.

                                                             ***

Vitruviuksen Arkkitehtuurista-teoksen suomentaneet ja valtavalla kommenttimäärällä varustaneet Panu Hyppönen, Lauri Ockenström ja Aulikki Vuola ovat tehneet hurjan työn saattaakseen Arkkitehtuurista-kirjan suomalaislukijoiden käsiin.

Suomentajat tietävät, mitä tekevät. Hyppönen valmistelee väitöskirjaa Vitruviuksesta ja tämän teoksen ja roomalaisen teatterirakentamisen yhteyksistä. Ockenström on perehtynyt keski- ja uuden ajan taide- ja aatehistoriaan ja Vuola on kääntänyt tätä ennen Ciceron ja Quintilianuksen yhdet teokset.

Arkkitehtuurista on teos, joka on suomentajiensa mielestä vaikuttanut länsimaiseen arkkitehtuuriin ja arkkitehtuurista kirjoittamiseen enemmän kuin mikään muu teos. Niinpä, kun katselet jonkin julkisen rakennuksen pylvästyylejä ja palkistoja, todistat todennäköisesti sitä, miten kyseisen rakennuksen suunnittelija on omaksunut Vitruviuksen opetuksia.

Arkkitehtuurista ei kuitenkaan ole pelkästään arkkitehtuurista mittaoppia tai keskusteluja siitä, miten rakennus pitää sijoittaa maastoon, että se olisi käyttäjilleen mahdollisimman terveellinen. Arkkitehtuurista tuo laajasti esiin oman aikansa ajattelua, tietoa ja maailmankuvaa. 

En ole tätä ennen koskaan saanut näin perusteellista opastusta vaikkapa antiikin tähtitieteelliseen tietoon kuin tästä kirjasta. Nyt tiedän senkin, miksi Ateenan Akropolis-kukkulan Erekhteionin kattoa kannattavat naisfiguuripatsaat ovat nimeltään karyatideja. Sen lisäksi, että Vitruvius selittää lukijoilleen doorilaisen, joonialaisen ja korinttilaisen pylvään kapteelien ja muutkin erot lukijalleen, juuri hän on keksinyt koko jaottelun.

Jacobo Bernardin ja Vincenzo Raggion näkemys Vitruviuksen ulkonäöstä muotokuvassa 1800-luvun puolivälistä. Kuva: Wikimedia Commons.

                                                                ***

Arkkitehdin ammatti on ammatti, joka Vitruviuksen mielestä pitää opiskella. Ja tuon opiskelun on oltava valtavan monipuolista. Ei riitä, että osaa piirtää ja laskea, vaan arkkitehdin on tiedettävä perusteellisesti, mihin ja miten päin rakennus on asemoitava maisemaan ja kaupungin kaavaan. Siinäkin on eroja sen mukaan, asutaanko pohjoisessa vai etelässä vai Välimeren rannalla, missä asuminen on ihmiselle kaikkien parasta.

Oman aikansa ja sitä edeltävän ajan tieteellisiä läpimurtojakin Vitruvius esittelee, vaikkakin Arkhimedeen lain keksimisen taustalla oleva tarina ei millään muotoa voi pitää paikkaansa, sen ymmärtää nykyaikainenkin lukija, mutta se, että hän antaa Erastotheneelle tälle kuuluvan kunnian maapallon ympärysmitan hämmästyttävän tarkasta laskemisesta, kertoo, että Vitruvius todella tunsi antiikin tieteellistä keskustelua.

Arkkitehtuurista on niitä kirjoja, joita ei noin vain lukaista, mutta ajan kanssa pureskeltuna se avartaa mukavasti tämänkin ajan lukijan mieltä. Sitä paitsi Vitruvius pakottaa katsomaan meidän rakennettua ympäristöämme aivan uusin silmin. Aivan oikeastiko elementtilaatikkotalot ovat ainoat, mitä meillä nykyään osataan ja halutaan rakentaa? Ainakaan ne eivät ole kauniita, kestäviä eivätkä käytännöllisiä.

Vitruvius: Arkkitehtuurista. Suomentaneet sekä johdannon ja selitykset laatineet Panu Hyppönen, Lauri Ockenström ja Aulikki Vuola. Gaudeamus, 2023. 672 s.