Dinot opettavat ihmisyyden perusteita
Kun ensimmäinen Jurassic Park -leffa ilmestyi, dinosaurukset täyttivät yhden jos toisenkin lastenhuoneen. Syntyi leluja, syntyi kirjoja ja tietysti leikkejä, joissa dinosaurukset ottivat mittaa paitsi toisistaan, myös nykyisestä maailmasta.
Millaista kaikki oli silloin, miljoonia vuosia sitten? Mihin dinot hävisivät? Miten ne elivät? Sitä paitsi: jos T Rex eläisi, se yltäisi kurkistamaan toisen kerroksen lastenhuoneen ikkunasta varsin vaivattomasti.
Dinot ovat niin tärkeä osa nykylasten ja heidän vanhempiensa maailmaa ja elämää, että ymmärrän hyvin, miksi käsikirjoittaja ja ohjaaja Louna-Tuuli Luukka valitsi juuri ne suvaitsevaisuutta ja toisenlaisuuden hyväksymistä korostavan nukkenäytelmänsä sankareiksi.
Nalleja ne eivät voineet olla, sillä niiden karvapeitteet ovat jo varsin kuluneet. Ihmisnuketkin olisivat olleet huono valinta, mutta kun näyttelijät taikovat lavalle jos jonkinlaisia dinosauruksia tai dinotsauruksia, ihan miten vain, jokainen ymmärtää, miksi. Ja juuri tähän Luukan Minun näköiseni dinosaurus pyrkii, käyttämään otuksia, jotka kiinnostavat jo valmiiksi niin lapsia kuin heidän vanhempiaan.
Sitä paitsi dinot ovat sen verran kaukana Maan historiassa, että jokainen voi kuvitella ne sellaisiksi kuin haluaa.
***
Luukan näytelmän takana on vakavaa asiaa. Luukka on haastatellut kolme erilaista aikuista, joiden elämäntarinoista hän on kaivanut esiin ne hetket ja tapahtumat, jotka ovat olleet heidän elämänsä käännekohtia. Ne Luukka on sovittanut dinojen nahkoihin ja luonut kokonaan oman dinomaailmansa, jonka ohjaajan mielestä me kaikki voimme rakentaa vaikka dinosaurusparatiisiksi.
Luukka haluaa, että me hyväksymme erilaisuuden paitsi muissa, myös itsessämme, ja hän haluaa, ettemme tyrkytä omaa kukkaiskieltämme tai kuplaamme sellaisille ihmisille, jotka haluavat loistaa aivan muilla tavoilla. "Sinä olet sinä ja minä olen minä", ohjaaja kirjoittaa näytelmän käsiohjelmassa ja korostaa tietysti aivan oikeaa asiaa.
Minun näköiseni dinosaurus on viritetty lastennäytelmäksi, jota aikuisetkin voivat vallan mainiosti katsoa. En tiedä, mitä lapset voivat näytelmästä oppia, sillä hehän eivät ole ennakkoluuloisia ja muunoloisia vieroksuvia ennen kuin aikuiset heille ennakkoluulonsa opettavat, mutta aikuisiin viestin toivoisi uppoavan.
Lapset katsovat nukkenäytelmää varmasti aivan toisesta kulmasta kuin aikuiset, ja sille kulmalle tunnin esitys on varsin pitkä ja osin myös vaikea, vaikka esitystä suositellaan yli kuusivuotiaille. Kaikesta touhuamisesta huolimatta näytelmässä on pysähtyneitä hetkiä.
***
Lavalla taituroi kaksi näyttelijää, Karoliina Niskanen Varmana ja Sirpa Järvenpää Muusena, joiden huolella rakentamat dioraamat joku on sotkenut juuri ennen tärkeää dioraamakilpailua. Itse dinot Varma ja Muuse rakentavat siitä kaikesta, mitä käsillä on.
Järvenpäällä on ennestään kokemusta nukettamisesta, kun Niskaselle nukkien kanssa touhuaminen on aivan ensimmäinen kerta.
Parhaimmillaan kaksikon meno on kerrassaan hulvatonta. Minuun iski riehakkaimmin Marjattasauruksen ja bambisauruskaksikon iloittelu, jonka Niskanen toi katsomoon asti. Samoin kuusaurusperheen yhteishalit olivat ratkiriemukkaita, ja se, että perheen isä rakentui kahdesta kauhasta ja äiti kastelukannusta, oli kerrassaan kekseliästä.
Kaksikko otti kaiken irti uimaräpylöistään. Kiikareista ja sateenvarjosta saa aivan mainion dinon, kun vain antaa leikin viedä. Entäs kuulosuojaimet sitten! Niistä syntyy arvoituksellista ääntäkin.
Skenografi Annukka Mäntysen luoma lava oli kaiken siihen uhratun värin arvoinen. Kolmea lavalle luotua dioraamaa olisi voinut käyttää enemmänkin. Toivottavasti lapsiyleisölle tarjoutuu mahdollisuus päästä katsomaan niitä läheltä esityksen jälkeen. Jännää muuten, että dioraamoja on alkanut näkyä esityksissä enemmänkin. Esimerkiksi Oulun kaupunginteatterin Taikahuilu-oopperan Sarastron taivas oli täynnä lasilaatikoihin pakattuja maailmoita.
Minun näköiseni dinosaurus
Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatterin Sissilinnan näyttämöllä 20.1.2024
Käsikirjoitus ja ohjaus Louna-Tuuli Luukka
Dramaturginen apu Arni Rajamäki
Näyttämöllä Sirpa Järvenpää ja Karoliina Niskanen
Skenografia Annukka Mäntynen
Valosuunnittelu Henri Pyy
Äänisuunnittelu Sinikka Isoniemi
Esitykseen sävelletyt kappaleet Tuuli Jartti
Kommentit
Lähetä kommentti