Heidi Syrjäkari elämänsä roolissa

Mummo (Heidi Syrjäkari) opettaa lapsenlastaan Valtteria (Valtteri Pääkkönen) keittämään oikeaa pannukahvia näytelmässä Mummoni kuningatar Elisabeth. Kuva: Minna Hyvönen.

Tarkoitan otsikon jokaista sanaa, mutten pelkästään sitä, miten hyvin Heidi Syrjäkari Mummoni kuningatar Elisabethin neljästä roolista selviää, vaan sitä, miten syvälle hän pääsee ikätovereiden ja omaan osaansa syntyneiden naisten, mummonsa Laura Syrjäkarin ja niin ikään edesmenneen kuningatar Elisabethin elämiin.

On tietysti totta, että Elisabeth II eli aivan toisenlaisissa oloissa ja vastuissa kuin pohjoispohjalainen maatalon emäntä, mutta kumpikaan ei saanut valita toisin. Elisabethista tuli kuningatar, kun hän oli juuri ja juuri täysi-ikäinen, kun taas Laura sai kotitalonsa avaimet isältään kymmenvuotiaana, kun tilan jatkajaksi ajateltu isoveli menehtyi. Unelmat koulunkäynnistä saivat jäädä.

Näistä tarinoista Syrjäkari tiivistää lavalle pienen helmen, jonka hän teatterin muusikon Valtteri Pääkkösen kanssa valloittavasti toteuttaa. Ohjaaja Joel Härkösen tehtäväksi on jäänyt auttaa Syrjäkaria jäsentämään ajatuksensa ja elämään mummonsa elämän tähtihetket ja sen kaikkein surullisimman tavalla, joka ei jätä yhtään katsojaa kylmäksi.

Syrjäkarin perusajatus on lopulta kovin tärkeä osa suomalaista selviämisen eetosta: kaikki se, mikä vastaan tulee, vastaan otetaan, ja kaikesta selvitään. Väliin vetäistään virsi tai kansanlaulu, joissa kaikki tuo on niin sattuvasti sanoitettu.

Heidi Syrjäkari on paitsi mummonsa, myös kuningatar Elisabeth Kajaanin kaupunginteatterin ja Vaara-kollektiivin yhteistuotannossa. Esityksen musiikista vastaa Valtteri Pääkkönen. Kuva: Minna Hyvönen.

                                                                      ***

Mummoni kuningatar Elisabeth kuuluu samaan esityssarjaan kuin syksyllä ensi-iltansa saanut Isoisäni kuplettimaakari, mutta siinä, missä Kuplettimaakari luottaa tuttujen iskelmien ja laulelmien voimaan, Mummoni tuo tosiperäisyytensäkin ansiosta näyttämölle melkoisen siivun historiaa, sillä, niin kuin Antti Järven Tieto-Finlandialla palkittua kirjaa Minne katosi Antti Järvi? joku aika sitten arvioidessani kirjoitin, historia tapahtuu aina yksittäisille ihmisille, ei kansoille eikä valtioille.

Tässä tapauksessa se ihminen, jolle tapahtuu, on Laura Syrjäkari, jonka lapsenlapsi Heidi rakentaa näyttämölle niin vähän vaikeasti liikkuvana ikäihmisenä kuin kymmenvuotiaana lettipäänä. Ja kun kolmas näyttämöllä nähtävä ihminen on kuningatar Elisabeth, neljäs on itseään ja mummoaan miettivä Heidi Syrjäkari itse maailmassa, jossa mummon navetta on purettu ja haudattu maahan ja jonka marjapensaita tyhjentävät aivan oudot ihmiset.

Mummon elämäntarina käy liikuttavan selväksi keskustelussa, jonka mummo käy Helsingistä kylään tulleen taideopiskelijalapsenlapsensa Valtterin kanssa. Valtteri saa mummoltaan kylmän opiskelija-asuntonsa lattialle räsymaton, niin kuin niin monet tämän maailman lapsenlapset ovat saaneet, mutta sen mukana hän saa myös tarinan. Pannukahviakin Valtteri oppii keittämään siinä, missä mummo operoimaan induktioliedellä.

Heidi Syrjäkarin mummon Lauran elämä muuttuu peruuttamattomasti, kun hän saa kymmenvuotiaana kotitalonsa avaimet haltuunsa. Kuva: Minna Hyvönen.

                                                                    ***

Mummoni kuningatar Elisabeth on tarkoitettu ikäihmisille, mutta sen näkeminen ei kyllä tee pahaa nuoremmillekaan. Kohdeyleisö on otettu huomioon niin, että esitys kestää vajaat kolme varttia ja siinä  on mukana puolenkymmentä laulua, joita yleisö voi halutessaan laulaa mukana. Laulut työryhmä on kaivanut Laura Syrjäkarin nuoruudesta. Esityksen jälkeen tarjottavat pullakahvit kuuluvat tietenkin asiaan.

Pienestä ja herkästä näytelmästä on viisitoista kotiesitystä. Sitten se lähtee kiertämään mm. hoitokoteja. Niille varatut kolmekymmentä esitystä on jo myyty loppuun. Olen varsin varma, ettei niistä kohtaamisista tunnetta puutu.

Mummoni kuningatar Elisabeth

Kantaesitys Sissilinnan kammarissa 27.1.2024

Käsikirjoitus: Työryhmä

Ohjaus: Joel Härkönen

Näyttämöllä: Valtteri Pääkkönen ja Heidi Syrjäkari
Musiikin sovitus: Valtteri Pääkkönen

Lavastus: Työryhmä

Pukusuunnittelu: Piki Paananen. Pukujen toteutus: Piki Paananen ja Sanna Peltola

Kampaukset ja maskit: Heidi Kaartinen

Valot: Henri Pyy

Järjestäjä ja hovimestari: Venla Roivainen

Kajaanin kaupunginteatterin ja Vaara-kollektiivin yhteistuotanto on osa kaupunginteatterin ja Vaaran yhteistä Ikäihmisten kulttuuripolku-hanketta. Hankkeen rahoittajana toimii Taiteen edistämiskeskus.