MUR-metsässä tapahtuu hurjia juttuja

MUR-metsän karhut (Maria Autio ja Johannes Purovaara) ihmettelevät kantoa, johon törmäävät Sari Palmgrenin tanssiteoksessa MUR. Kuva: Minna Hyvönen.

Kajaanin Rouva Company teki sen taas: tarjolla on niin taiten tehty ja perusteellisesti mietitty nykytanssiteos, että metsässä ollaan ja metsästä nautitaan. Tällä kertaa esitys on tehty vartavasten perheen pienimmille, mutta voin vakuuttaa, ettei aikuinenkaan jää kylmäksi. MUR on kaikessa ihmisen, tai no, karhun mittaisuudessaan yksinkertaisesti valloittava.

MURin koreografia ja ohjaus ovat Sari Palmgrenin vakaata käsialaa. Teos perustuu Kaisa Happosen ja Anne Vaskon Mur-kirjoihin, joissa ympäristöä ja luontoa käsitellään lapsen tasolta ja hänen kokemuspiirinsä kautta.

MURin voi tiivistää oikeastaan kolmeen teemaan, joista ensimmäinen on metsä ja sen tutkiminen. Mitä kaikkea metsästä löytyy? tanssijat Maria Autio ja Johannes Purovaara kysyvät ja antavat lasten vastata kaikessa rauhassa.

Teoksen toinen teema on luonnonsuojelullinen. Kun Purovaara ottaa ja muuttuu tehometsätaloustuhokoneeksi, katsomon pieninkin ymmärtää, että nyt tehdään puille pahaa.

Onneksi teemoista kolmas jättää katsojalle hyvän mielen, kun yksin metsässä kulkeva karhu löytää kuin löytääkin lajikumppanin leikkitoverikseen. Aivan lopuksi kaikki katsojat pääsevät rauhoittumaan näyttämölle pötkölleen ennen retkieväiden syömistä.

                                                                      ***

MURin liikekielessä on paljon sirkusta. Kuvassa tanssijat Maria Autio ja Johannes Purovaara. Kuva: Minna Hyvönen.

Kajaanilaiset kulttuuritoimijat ovat viime viikkoina kerrassaan hemmotelleet pikkukatsojia. Juuri, kun olemme päässeet nauttimaan Vaara-kollektiivin Maagisen meren tuottamasta ilosta, Routa vie meidät ihan tavalliseen metsään, sellaiseen, mistä joskus vuosikymmeniä sitten peuhasivat teddykarhut kevätretkellään.

Parasta MURissa on se, miten se virittää nykytanssiteoksen katsojiensa tasolle. Tanssijoiden liikekieli on ehkäpä tavallista yksinkertaisempaa, vaikkakaan vauhtia ei missään vaiheessa puutu. Mukana on sirkuksellisia elementtejä näyttävine lentokuperkeikkoineen ja yhdessä pyörimisineen sitä metsän komeinta törähdystä unohtamatta. Teatterisavun kanssa se on esityksen ehdoton naurupläjäys.

Aina välillä Autio ja Purovaara heittävät muutaman repliikin ja tarttuvat ukuleleen ja viuluun ja panevat lauluksi. Pekko Käpin sävellys Saanko kiinni tuulen on juuri sopivan arvoituksellinen ja Ringa Mannerin ja Olavi Uusivirran Iltalaulu juuri sopivan tuttu.

                                                                    ***

Kaiken kauniin ja hurjan takana on koko ajan vakavaa asiaa luonnosta ja sen suojelusta, mutta ilman, että tekijät yrittäisivät tyrkyttää sitä pikkukatsojilleen millään tavalla.

Ja se, että esitys kestää puolisen tuntia ja että katsojat otetaan vastaan jo Generaattorin lämpiössä niin, että puikkelehdimme kohti lavaa jonossa matalalla roikkuvia oksia väistellen ja puunjuurien yli kiipeillen, takaa, että jokaikinen jaksaa seurata esityksen alusta loppuun. Emme nimittäin ole vain yleisöä, vaan tärkeä osa kokonaisuutta aivan niin kuin karhut ovat tärkeä osa metsää.

MUR

Ensiesitys la 24.2. Generaattorissa.

Koreografia ja ohjaus: Sari Palmgren.

Tanssijat: Maria Autio ja Johannes Purovaara.

Alkuperäisteos: Kaisa Happonen ja Anne Vasko.
Pukusuunnittelu: Iida Ukkola.
Tila- ja valosuunnittelu: Raisa Kilpeläinen.
Äänisuunnittelu ja sävellys: Pekko Käppi.
Laulut: Pekko Käppi, Ringa Manner ja Olavi Uusivirta (Iltalaulu).
Laulujen sanat: Kaisa Happonen.
Mur-kuvat: Anne Vasko.
Valokuvat: Minna Hyvönen.
Graafinen suunnittelu: Petra Karvonen.
Tuotanto: Routa Company / Miia Kauppinen.

Muut esitykset: 2.3. klo 10 & 13, 9.3. klo 10 & 13, 15.3. klo 18, 16.3. klo 10 & 13, 22.3. klo 18, 23.3. klo 10 ja 24.3. klo 13 osana Sunnuntaisalonki-tapahtumaa.

Esityksen tekemistä ovat tukeneet Kajaanin kaupunki, Taiteen edistämiskeskus ja Koneen säätiö.

Esityksen kesto on noin 30min. Tekijät suosittelevat esitystä kaikille yli 2-vuotiaille.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juuri tällainen esitys Kainuun metsäkiistoista pitikin tehdä

Teatteritalon laulut huipentavat upean näytäntökauden

Fucking Åmål kertoo, miksi alueteatteri on niin tärkeä osa Kajaanin teatterin toimintaa