Neuvostoimperiumin ruumiinavaus
Helsingin yliopiston Suomen ja Venäjän historian dosentti Antti Kujala on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan, joka vastaa ainakin kahteen minua kauan askarruttaneeseen kysymykseen.
Kirja on nimeltään Kuin veljet keskenään - Neuvostoliiton itäeurooppalainen imperiumi 1944-1991 ja kysymykset ovat oikeastaan aika yksinkertaisia. Ensimmäinen koskee sitä, millä tavoin Neuvostoliitto hallitsi aikansa sosialistisia naapureitaan, toinen sitä, että jos ja kun presidentti Urho Kekkonen ovelana miehenä ymmärsikin, millaisen mahdin kanssa hän pelasi, kun neuvostosuhteita rakensi, niin ymmärsivätkö perässähiihtäjät?
Vastaus ensimmäiseen on paitsi taloudellinen, myös aivan yksinkertaisen hallinnollinen. Neuvostoliitto ja tietysti NKP:n johto kiristi naapureitaan taloudella, riisti ja esti niiden talouksien kasvua, mutta aivan yksinkertaisesti vain istutti esimerkiksi DDR:n hallitukseen oman suurlähettiläänsä. Siis Neuvostoliiton suurlähettiläs oli mukana DDR:n hallituksen päivittäisessä työssä ja piti huolen siitä, ettei DDR vahingossakaan loukannut Neuvostoliiton etuja.
Kekkosesta olen itse ajatellut jo pitkään niin, että tämä saattoi hyvinkin ymmärtää, että suurin osa virallisesta ystävyyspuheesta ja -vakuutteluista oli teatteria, jota piti vain pelata, että Suomelle jäisi edes joltisetkin mahdollisuudet rakentaa suhteitaan varovasti lähteen, mutta hänen hovinsa taisi ottaa kommunikeat ja suudelmat aivan tosissaan.
Kujala on ensimmäinen kirjoittaja, jonka luen ajattelevan jokseenkin samalla tavalla. Tätä taustaa vasten olisi ollut kerrassaan hirvittävää, jos punaiset vuorineuvokset ja muut juoposta Ahti Karjalaisesta hyötyneet olisivat onnistuneet tekemään tästä tasavallan presidentin.
***
Kujala juoksuttaa lukijaansa kirjassaan maasta toiseen ja päättäjän luota seuraavan kyytiin, kun kuvaa sitä kehitystä, joka alkoi toisen maailmansodan päättyessä ja loppui 47 vuotta myöhemmin Neuvostoliiton romahdukseen.
Kujala rakentaa kirjansa niin, että hyppii ympäri Itä-Eurooppaa ja kuvaa niitä keinoja, joita Neuvostoliitto käytti kunkin maan alistamiseen. Suomi on päässyt mukaan Neuvostoliiton itäeurooppalaista imperiumia kuvaavaan teokseen ainoana kapitalistisena maana.
Yhdellekään neuvostoetupiiriin kuuluneelle maalle yhteys itään ei ollut millään tavalla hyödyksi. Itäisen Euroopan sosialistiset taloudet jäivät koko ajan jälkeen lännen kehityksestä ihan siitäkin yksinkertaisesta syystä, ettei idässä osattu tehdä mitään kunnolla. Kun kaiken lisäksi niissä keskityttiin vain raskaaseen teollisuuteen, mitä nyt Romaniasta NKP yritti rakentaa maatalousmaata, kansat jäivät vaille kulutushyödykkeitä, jotka lännessä olivat perustavaraa.
Ja jos jossakin maassa kansa nosti päätään ja alkoi vaatia poliittisia oikeuksia ja leveämpää leipää, Neuvostoliitto oli aina valmis lähettämään joukkonsa tasaamaan tilanteen ja liian korkealle nousseet kapinajohtajat. Niin kävi DDR:ssä kesäkuussa 1953, niin kävi Puolassa kesäkuussa 1956, niin kävi Unkarissa lokakuussa 1956 ja niin kävi Tsekkoslovakiassa elokuussa 1968.
NKP ei ottanut pienintäkään riskiä siitä, että sen alistamat valtiot olisivat päässeet irti sen liekanarusta.
***
Venäjä oli imperialistinen valtio ja niin oli Neuvostoliittokin. Nyky-Venäjä toteuttaa yhtä järkyttävimmistä imperialistista hyökkäystään paraikaa Ukrainassa. Me emme vain jostakin syystä ole kunnolla ymmärtäneet, mistä on kyse.
Kujala purkaa ongelmaa jakamalla imperiumit suoriin ja epäsuoriin. Meidän on helppoa ymmärtää, että Iso-Britannia oli imperialistinen valtio, sillä se valtasi itselleen maata ja ihmisiä mertentakaisilta alueilta. Venäjä ja sen historiallinen jatke Neuvostoliitto sen sijaan alistivat rajanaapureitaan. Neuvostoliitto ulotti toki valtansa myös toisten valtioiden ylitse, mutta aina mannermaalla.
Tosin Kujala kirjoittaa, etteivät kylmän sodan ajan puheet neuvostoblokista ja satelliiteista olleet täsmällisiä, sillä "Stalinin valtakauden jälkeen neuvostoblokki oli kaikkea muuta kuin yhtenäinen, ja Itä-Euroopan puoluejohtajilla oli vaikutusvaltaa omissa asioissaan ja myös Kremliin nähden".
Varsin yleisesti ajatellaan, että Neuvostoliiton itäeurooppalaisen imperiumin hajoamisprosessi olisi alkanut Mihail Gorbatshovin aikaan, mutta Kujalan mielestä se alkoi jo ennen prestroikaa ja glastnostia.
Kujalan kirja on varsin perusteellinen selvitys Euroopan ja etenkin sen itäisen osan tapahtumista toisen maailmansodan jälkeen. Siinä on valtavasti nimiä ja tapahtumia. Kujala on kirjoittanut mukaan jopa ns. neukkuvitsejä kertomaansa keventämään. No. Niitä on aina mukava lukea kuvauksina ajasta ja elämästä.
Antti Kujala: Kuin veljet keskenään. Neuvostoliiton itäeurooppalainen imperiumi 1944-1991. Minerva, 2024. 485 s.
Kommentit
Lähetä kommentti