Teatteritalon laulut huipentavat upean näytäntökauden

 

Milla Kuikan veto Kalle Aaltosesta ei ole perinteistä kuplettilaulua, vaan täysverinen ja energinen estradiesitys vailla vertaa. Takana Satu Turunen (vas.), Jukka Peltola, Mika Silvennoinen ja Jose Viitala. Kuva: Minna Hyvönen.

Olemme kuluneen näytäntökauden ajan seuranneet itku kurkussa Anna-Liisan kamppailua omantuntonsa kanssa. Olemme eläneet morsiamia etsivien Kainuun maajussien tragikoomisia vaiheita. Olemme vilkuttaneet Kuningatar Elisabethille ja ihmetelleet Kuplettimaakarin saamattomuutta naismaailmassa.

Meille on kerrottu tosia satuja Minun näköiseni dinosauruksen ja Keppareiden keinoin. Ja kaiken päälle olemme päässeet nauttimaan vierailuesityksistä, joista Red Nose Companyn Aleksis Kivi oli todellinen teatteritapaus.

Nyt tämä kaikki, mutta myös 118 vuotta kajaanilaista teatterin historiaa, on sidottu yhteen viihdekonsertissa Teatteritalon laulut, ja millä antaumuksella tämäkin! Ei liene väärin, vaikkakin ehkä vähän latteaa sanoa, että teatterin väki ja KAO:n konservatorion opiskelijat panevat vähintään parastaan.

                                                                         ***

Voitteko kuvitella, että tänä päivänä Kajaanissa tai oikeastaan missään enää esittettäisiin norjalaisen C.P. Riesin yksinäytöksinen musiikkinäytelmä nimeltä Hardangerin harjulla? Siis että me keskittyisimme teatterilliseen ilotteluun norjalaisvuonolla, vaikka kuinka suomalaisen teatterin suuri mies Kaarlo Bergbom olisi sen Suomeen tuonut?

Emme ehkä, mutta sieltä Kajaanin taiteellisen teatterin juuret kasvavat, aikansa suurmenestysnäytelmästä, josta on otettu uusintapainoksia vielä vuosikymmeniä ensiesityksen jälkeen. Joka tapauksessa Teatteritalon laulut ohjannut Perttu Hallikainen on sen jostakin kaivanut ja nyt sen musiikkia meille esittää tanssivaksi nukeksi naamioitu Teija Töyry.

Entä tiedämmekö, miten monesti erilaisia tukkilaisnäytelmiä on meillä esitetty? Sekin selviää, kun vain malttaa katsella näyttämön taka- ja sivulavasteisiin heijastettavia Topi Lindhin suunnittelemia kuvia ja animaatioita.

Janne Kinnusen Nousee päivä, laskee päivä kasvaa niin rankaksi, että monen muun Tevjen maidot muuttuvat piimäksi ihan vain kateuksissaan. Kuva: Minna Hyvönen.

                                                                         ***

Teatteritalon laulut on jaettu kahteen jaksoon. Ensimmäinen puoliaika on perinteinen konsertti, jossa nämä Hardangerin harjulla ja muut täällä esitetyistä näytelmistä poimitut laulut saavat oivalliset tulkinnat.

Toiselle puoliajalle uuden teatterin katsomoa siirretään niin, että yleisö mahtuu tanssimaan sieltä ja täältä napattujen valssien, humppien, foxien ja samban tahtiin.

Ensimmäisellä puoliajalla koemme kaksi kerrassaan tajunnan räjäyttävää esitystä ja yhden niin upean, että jo sen takia kannatti ahtautua teatterin uuteen katsomoon.

Se ensimmäinen tajunnan räjäyttäjä on Milla Kuikan esittämä Kalle Aaltonen, josta Kuikka, Hallikainen ja kapellimestari Jere Tikkasen luotsaama orkesteri ovat sovittaneet huiman ja vauhdikkaan vedon, joka kyllä todistaa, että siellä, missä Kalle Aaltonen reissaa, ei surulla ole mahdollisuuden häivääkään.

Toinen tajunnan räjäyttäjä on Maitomies Tevjen eli Janne Kinnusen tulkinta Viulunsoittaja katolla -musikaalin ikimuistoisesta laulusta Nousee päivä, laskee päivä, joka tällä kertaa kuullaan hillittömänä heavy rock -versiona.

Vera Veiskolan Cabaret julistaa kaiken turhuutta maailmassa, jonka loppu jo häämöttää. Kuva: Minna Hyvönen.

Ja siitä upeudesta vastaa Vera Veiskola, jonka Cabaret-tulkinta on täynnä paitsi menneen kaihoa, myös tulevien painajaisten ennakointia. Hienosti omat biisinsä vetävät myös Satu Turunen, Jose Viitala, Mika Silvennoinen ja Jukka Peltola, joka lataa Liekeissä musikaalista napattuun Burning Loveen energiaa vaikka muille jakaa.

                                                                     ***

Kajaanin teatteri on jo pitkään tehnyt hienoa yhteistyötä muiden kaupungin taidelaitosten kanssa. Tällä kertaa mukana on luontevasti KAO:n konservatorion orkesteri, jonka Tapani Komulainen on ohjannut sanalla sanoen iskuun.

KAO.n konservatorion Iso Soundi -orkesterissa soittavat Saara Karjalainen (vas.), Miro Jyrinki, Perttu Heikkinen, Jussi Manninen, Juho Luomi ja Jere Tikkanen. Kuva: Minna Hyvönen.
 

Orkesterista ei löydy etsimälläkään heikkoa lenkkiä, vaan kaikki tulevat ammattimuusikot vetävät stemmansa tyylikkäästi. Hauskaa väriä kitara- ja kosketinsoitinvetoiseen sointiin on saatu vaikkapa kazoo-pillistä.

Koska kyse on teatterin toteuttamasta konsertista, mukana on muutama häivähdys puhetta niistä näytelmistä, joista laulutkin on kasattu. Ja koska kyse on musiikista, näyttämöllä nähdään runsaasti liikettä ja tanssia, jotka Satu Rinnetmäki on oivallisesti koreografioinut. Tanssit ovat sopivan näyttäviä, mutteivät missään vaiheessa liian vaikeita ensisijaisesti puhetyöläisten hallita.

Kun ajanmääre Täältä ikuisuuteen on jo varattu 1950-luvun menestyselokuvalle, meidän on tyydyttävä sitä huomattavasti lyhyempään ajanjaksoon: tästä aina äitienpäivän aattoon, kymmenen mahdollisuutta kokea Teatteritalon laulut ja päästä vielä samalla rahalla panemaan jalalla koreasti.

Teatteritalon laulut

Ensi-ilta Kajaanin teatteritalossa la 27.4. Esityksiä 11.5. asti.

Ohjaus Perttu Hallikainen
Koreografia Satu Rinnetmäki

Näyttämöllä Perttu Hallikainen, Janne Kinnunen, Milla Kuikka, Jukka Peltola, Mika Silvennoinen, Satu Turunen, Teija Töyry, Vera Veiskola ja Jose Viitala.
Musiikista vastaa KAO Konservatorion orkesteri
Musiikin ohjaus Tapani Komulainen (KAO Konservatorio)
Lavastus Markku Hernetkoski
Puvustus Tiina Siltala
Valosuunnittelu Jukka Laukkanen
Äänisuunnittelu Juho Lukinmaa 
Kampaukset ja maskeeraus Heidi Kaartinen
Videosuunnittelu Topi Lindh
Äänivalmentaja Sara Saxholm
Tarpeisto Soile Savela
Valokuvaus Minna Hyvönen

Orkesterissa
Jere Tikkanen, kapellimestari, kosketinsoittimet
Juho Luomi, basso
Perttu Heikkinen, rummut
Miro Jyrinki, kitara
Jussi Manninen, kitara
Saara Karjalainen, laulu, muut soittimet

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juuri tällainen esitys Kainuun metsäkiistoista pitikin tehdä

Fucking Åmål kertoo, miksi alueteatteri on niin tärkeä osa Kajaanin teatterin toimintaa