Juha Hurme jatkaa suomalaisten myyttien uutta lukemista

Banksy: Christmas.

 
Anteeksi Bansky, kun lainaan suurenmoista Joulu-teostasi tämän arvion kuvitukseen, mutta kun on pakko. Sinä teet omalla tavallasi ja taiteellasi samaa, mitä Juha Hurme, vai pitäisikö sanoa Johan Blod, omillaan meille kaikille niin tuttujen tarinoiden uudelleen lukemisella.

Ajattelen - ja tämä ilmaisu oli aivan välttämätön pakko saada mukaan tähän tekstiin, sillä kuunnelkaa vaikka, kuinka monet haastateltavat sanovat ajattelevansa, vaikkeivät kaikki sitä edes tee - niin, että Hurme ei voi Finlandia-palkitun Niemen jälkeen muuta kuin porautua yhä syvemmäs suomalaisuuteen ja niihin myytteihin, joilla meitä on, luulen, että Hurme hyväksyy käyttämäni verbin, kusetettu.

Niin kuin nyt tämäkin Jakob Juden (1781-1855), jonka me siis tunnemme nimellä Jaakko Juteini. Jos lyötte tuon ruotsalaisnimen Googleen, saatte silmillenne pelkästään juutalaiskirjallisuutta, jossa kerrotaan, miten kamalia juutalaiset olivat/ovat. Mutta takaisin asiaan: tuskin tässä maassa on ketään, joka ei olisi joskus kouluaikoinaan pontevasti veisannut, kuinka Arvon mekin ansaitsemme.

Vaan kun Hurme lukee tuon ikikarmean värssyn, se viekin meidät valistuksen ilmapiiriin, joka sentään tuotti vaikkapa esimerkiksi Ranskan suuren vallankumouksen vuonna 1789.

No. Tämänkin Hurme kaivaa esille, ja nyt alan pikkuhiljaa päästä asiaan, aivan suurenmoisessa kolmen vartin teatteriesitykseen nimeltä Ilman miehen yhteyttä, joka sai ensi-iltansa Kajaanin runoviikolla keskiviikkona, ja joka saa kaksi jatko-osaa, jotka molemmat kantaesitetään Runoviikolla tulevina vuosina, ja jotka ovat, niin ajattelen - huomaattehan - tärkeä osa Oulun kulttuurikaupunkihanketta.

 Ilman miehen yhteyttä -teoksessa esiintyvät Tuukka Vasama, Juha Hurme, Eero Enqvist, Oona Jama, Pekko Käppi ja Kirsi-Kaisa Sinisalo. Kuva: Carolina Stänbäck.                                                                         ***

Hurme ja hänen mainio ensemblensä tuovat lavalle Judenin runon lisäksi esimerkiksi Elias Lönnrotin itseltään Arrhippa Perttuselta keräämän Luojan virren, Matias Salamniuksen runoelman Ilolaulu Jesuxesta, jonka Hurme aikoo muuten kustantaa syksyllä, edellinen painos on sentään jo 60 vuoden takaa, puhumattakaan Eeva Kilven kolmesta runosta, joihin palaan tekstini lopussa, sillä, niin luulen, ne saattoivat vaikuttaa syömäpuolipolitiikkaani lopuksi iäkseni.

Esitys on paitsi hauska ja oivaltava, myös harvinaisen monipuolinen viittomakielen tulkkia, Eero Enqvistiä ja Pekko Käpin jouhikoita myöten. Hurmeen ajattelutavasta kertoo paljon se, että kouluajoilta niin tuttu jollotus Arvon mekin ansaitsemme on tätä esitystä varten sävelletty uudestaan. Eikä siitä olisi muuten saanut irti mitään uutta, mutta nyt, Käpin tulkitsemana, se vaatii lukemaan itsensä uudelleen.

Oona Jama tuo tanssillaan esitykseen liikettä ja siroutta, joka todistaa, ettei kaikkea suomalaista tarvitse tampata nelipolvisena trokeena. Ja Tuukka Vasama on aivan ilmiömäinen Marjattana, joka tulee nielaisseeksi puolukan sillä seurauksella, että synnyttää suomalaisen Jeesus-lapsen, joka, hevosen pelastamana, syrjäyttää itsensä Väinämöisen ja nousee Suomen kuninkaaksi. Muistatte varmaan tämän Kalevalan lopun? Minä en muistanut.

                                                                                ***

Niin että Runoviikko on sitten alkanut. Ohjelmaa riittää, ja ainoa harmi on, ettette pääse kokemaan Hurmeen ja kumppaneiden esityssarjan ensimmäistä osaa, sillä lisäesityksiä ei ole. Suosittelen, että vaadimme niitä yhdessä.

Ai niin. Lupasin, että palaan lopussa luontoa raivokkaasti puolustaneeseen Eeva Kilpeen. Hänen perustelunsa kasvissyönnille ovat niin vakuuttavat, että kun ne yhdistää Judenin radikaaleihin ajatuksiin siitä, että eläintekin pitää kaiken järjen mukaan päästä taivaaseen, koska ne Salamniuksen mielestä ymmärsivät, että Jeesus oli sentään Jumalan poika, niin aloinpa ajatella tätä:

Entä jos kaikki ne lehmät, siat ja kananpojat, jotka olen syönyt makoisiin suihini, klenkkaavat joskus vastaani omalla taivastielläni? Miten minä selitän niille tämän kaiken?

Ilman miehen yhteyttä

Kantaesitys Kajaanin Runoviikolla 3.7.2024

Dramatisointi ja ohjaus: Juha Hurme

Esiintyjät: Tuukka Vasama, Juha Hurme, Eero Enqvist, Oona Jama ja Pekko Käppi.

Viittomat: Eero Enqvist.

Liikekieli: Oona Jama.

Musiikki: Pekko Käppi.

Taiteellinen johto ja yhteistyön koordinointi: Kirsi-Kaisa Sinisalo.