Riippumaton tuumailija

Abdulrazak Gurnah on kotoisin Tansanian Sansibarista, josta hän lähti poliittiseksi pakolaiseksi 18-vuotiaana. Kuva: Marko Taina / Tammi. Olin pitkään ihmeissäni kirjallisuuden Nobel- palkinnon vuonna 2021 voittaneen Abdulrazak Gurnahin uusimman suomennoksen kanssa. Tätäkö taas? ajattelin, kun olin lukenut Kivisydäntä reilusti yli puolen välin? Jälleen kerran kirja, jossa nuori mies etsii itseään ja huomaa omaksi ihmeekseen, miten naiset ovatkin hänestä tavattoman kiinnostuneita. Naisjuttujen sivussa kirjan sankari haahuilee opiskelupaikasta ja työstä toiseen, muuttaa uuteen asuntoon aina silloin tällöin, eikä oikein tiedä, mitä tekee ja miksi. Ei ainakaan Gurnahin sankari Salim, jonka Amir-eno tuo puoliväkisin Lontooseen opiskelemaan taloustieteitä. Kotiin Sansibarin saarelle jäävät äiti ja kotoa pois muuttanut isä, mutta se, miksi isä muutti ja miksi hän tyytyy pikkuhiljaiseen ränsistymiseen ja syrjäytymiseen, jää Salimillekin arvoitukseksi. Ja tästä Gurnah sitten kirjoittaa sen var

Jessikka Aro jatkaa Venäjän hybridisodankäynnin muotojen paljastamista uudessa kirjassaan Putinin maailmansota. Kuva: Nelli Kivinen. Entinen Ylen Toimittaja ja nykyinen Tehyn viestintäjohtaja Jessikka Aro on yksi parhaiten Vladimir Putiniin ja hänen sotarikollisjengiinsä perehtynyt suomalainen. Viisi vuotta sitten hän julkaisi menestyskirjan Putinin trollit . Nyt on vuorossa muutamia asteita synkempi teos Putinin maailmansota. Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi . Suurimman osan tuoreesta kirjasta vie Smolenskin lentoturma, jossa Venäjälle matkalla ollut puolalainen Tupolev putosi ja jossa menehtyi melkeinpä koko Puolan poliittinen johto. Heti onnettomuuden jälkeen Venäjä alkoi levittää tietoa siitä, kuinka juovuksissa ollut Puolan ilmavoimien komentaja vaati lentäjiä laskeutumaan ylivoimaisen vaarallisissa oloissa, jolloin kone osui koivuun ja putosi. Aro on kaivanut kirjaansa melkoisen todistusaineiston mm. puolalaisilta tutkivilta journalisteilta ja muunmaalaisilta tie

Vladimir Nabokov vuonna 1973. Kuva: Walter Mori / Wikimedia commons. Ihan harmittaa ajatella, miten Vladimir Nabokov (1899-1977) tuntuu jääneen yhden romaaninsa, Lolitan , vangiksi, sillä tuottelias kirjailija loi elämänsä aikana kerrassaan mainiota kirjallisuutta reilun parinkymmenen romaanin verran. Suomeksi niistä on julkaistu 16, joista laadukkaaseen käännöskirjallisuuteen erikoistunut Moebius nyt Kutsun mestaukseen Vappu Orlovin säkenöivänä suomennoksena. Kutsu mestaukseen edustaa omalla tavallaan sitä klassista venäläistä kirjallisuutta, joka näki päivänvalonsa ensin lehdissä julkaistuina jatkokertomuksina. Nabokov kirjoitti teoksensa venäjäksi vuonna 1934 ja se julkaistiin vuosien 1935-36 kuluessa. Kirjansa esipuheessa Nabokov varoittaa lukijaansa luokittelemaan teostaan väärin vaikkapa Franz Kafkan luomaan absurdiin maailmaan. Samalla hän muistuttaa vuonna 1959 kirjoittamissaan saatesanoissa, ettei sitä pidä lukea minään suorana poliittisena kannanottonakaan, vaikka kuinka

                                Valtiotieteen lisensiaatti Ari Turunen on Suomen Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittaja. Kuva: Sara Lehtomaa. Paha meri. Itämeren myrskyisä historia. Voiko kirjalle enää parempaa nimeä keksiä? Filosofian tohtori Petri Laukka ja valtiotieteen lisensiaatti Ari Turunen ovat nimenneet kirjansa niin vetävästi, että siihen oli ihan pakko tarttua. Ehkäpä juuri siksi itse teos tuntui pettymykseltä. Näihin kansiinhan on kerätty sitä tietoa, jota olen ehtinyt lukea jo varsinaisista historiantutkimuksista, joita  Mirkka Lappalainen tai vaikkapa Jukka Korpela ovat kirjoittaneet, eivätkä edes kovin kauan sitten. Mitään erityistä omaa Laukka ja Turunen eivät tarjoa, mutta toimiihan tämä tällaisena yhteenvetoteoksena Itämeri-tutkimuksesta joka tapauksessa.  Ja miesten laatima luettelo Itämerellä käydyistä sodista on ehdottomasti pysäyttävä. Kun ensimmäinen niistä, Norjan ristiretki toteutui 1107-1110 ja viimeinen, Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022, mikä e