Jessikka Aro ja Putinin maailmansota

Jessikka Aro jatkaa Venäjän hybridisodankäynnin muotojen paljastamista uudessa kirjassaan Putinin maailmansota. Kuva: Nelli Kivinen.

Entinen Ylen Toimittaja ja nykyinen Tehyn viestintäjohtaja Jessikka Aro on yksi parhaiten Vladimir Putiniin ja hänen sotarikollisjengiinsä perehtynyt suomalainen. Viisi vuotta sitten hän julkaisi menestyskirjan Putinin trollit. Nyt on vuorossa muutamia asteita synkempi teos Putinin maailmansota. Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi.

Suurimman osan tuoreesta kirjasta vie Smolenskin lentoturma, jossa Venäjälle matkalla ollut puolalainen Tupolev putosi ja jossa menehtyi melkeinpä koko Puolan poliittinen johto. Heti onnettomuuden jälkeen Venäjä alkoi levittää tietoa siitä, kuinka juovuksissa ollut Puolan ilmavoimien komentaja vaati lentäjiä laskeutumaan ylivoimaisen vaarallisissa oloissa, jolloin kone osui koivuun ja putosi.

Aro on kaivanut kirjaansa melkoisen todistusaineiston mm. puolalaisilta tutkivilta journalisteilta ja muunmaalaisilta tiedemiehiltä, jotka todistavat, että koneen pudottivat venäläisten koneeseen asettamat pommit.

Väite on tietysti kova, mutta niin kauan kuin Venäjä panttaa koneen mustia laatikoita itsellään ja niin kauan kuin se kieltäytyy palauttamasta Puolan valtion omistaman turmakoneen hylkyä Puolaan, putoamisen syy pysyy epävarmana. Jotakin asiasta kai kuitenkin kertoo se, ettei Venäjä suostu palautuksiin ja se, miten innokkaasti se levitti ja yhä levittää ns. tietoa koneen ohjaamon tapahtumista.

Kirjan kansi on Maria Mitrusen käsialaa.

                                                                           ***

Smolenskin turman lisäksi Aro esittelee kirjassaan lukuisia Putinin kätyreiden toteuttamia likaisia operaatioita lännessä. 

Jos olet lukenut dosentti Juha Meriläisen vastikään julkaiseman kirjan Putinin alttaripoika, jossa hän kertoo, miten patriarkka Kirill on valjastanut koko kirkkonsa puolustamaan ja perustelemaan Putinin hyökkäystä Ukrainaan, Aron kirja ei tuo kovinkaan paljon lisävalaistusta asiaan, mutta tiiviinä pakettina auttaa kyllä lukijaansa ymmärtämään imperialistisen valtion ja eskatologisen ja messiaanisen kirkon pyhää yhteyttä.

Näiden lisäksi Aro kirjoittaa mm. venäläisestä trollitehtaasta Ghanassa, jota johti Venäjällä opiskellut mies ja jonka työntekijät luulivat levittävänsä mustien ihmisten asemaa parantavaa tietoa eri puolille maailmaa.

Em Siekkinen puolestaan kertoo kirjassa parista vuodestaan venäläisessä disinformaatio-operaatiossa Ruptlyssä keskellä Saksaa. Kylmäävintä on, että vaikka Saksan hallitus tietää Ruptlyn, sen tehtävät ja taustat, se antaa Ruptlyn vapaasti jakaa Saksaa ja länttä hajottavaa propagandaa.

Ruptly ei todellakaan toimi salassa, sillä sen emoyhtiön RT:n johtaja ja Putinin lähipiiriin kuuluva propagandisti Margarita Simonjan on sanonut suoraan, että RT on Venäjän ase informaatiosodassa.

                                                                    ***

Aro käy läpi myös tapahtumat Tallinnan Pronssisoturi-patsaan ympärillä, kun Venäjä yritti kiihottaa vironvenäläiset kapinaan, kun Viron hallitus päätti siirtää patsaan Tallinnan keskustasta sotilashautausmaalle, mutta ehkäpä inhimillisesti ja suomalaisittain synkintä luettavaa on se, mitä Arolle itselleen on tapahtunut.

Mehän muistamme, miten Aro joutui dosentti Johan Bäckmanin ja hänen seuraajiensa armottoman maalittamisen kohteeksi, ja miten Bäckman ja muutama muu tuomittiin Korkeimmassa oikeudessa tekemistään rikoksista.

Voisi luulla, että tuomiot ovat rauhoittaneet ympäristöä, jossa Aro työskentelee mm. luennoimalla Venäjän hybridisodankäynnistä erilaisissa tilaisuuksissa, mutta ei. Onkin käynyt niin, että kun poliisi joitakin vuosia sitten otti Aron tosissaan ja tutki häntä vastaan tehtyjä rikoksia, painostus ja häirintä ovatkin yhtäkkiä muuttuneet journalismiksi, jossa kyse ei enää olekaan rikoksista, vaan häiriköiden eli ns. toimittajien sananvapaudesta.

Koska Aro kirjoittaa ja puhuu suoraan, häntäkin voi julkisuudessa arvostella kovasanaisesti. Periaate on tietysti oikea, mutta kun häiriköt ovat kaikkea muuta kuin toimittajia ja kun kyse ei ole Aron sanomisten arvostelusta, vaan hänen henkilöönsä kohdistuvista herjauksista, joita kokonainen pieni armeija levittää somessa, kyse on yksinkertaisista rikoksista, jotka on suomalaisessa oikeuslaitoksessa sellaisiksi todettu.

Kaiken tapahtuneen jälkeen Aro joutui jättämään työnsä Ylessä. Onneksi hän on löytänyt uutta työtä ja onneksi hän jaksaa jatkaa Putinin trollien töiden ruotimista kirjoissaan. Joku olisi varmasti jo lopettanut, mutta ehkäpä Aro jatkaa, koska trollien toiminta todistaa Venäjän hybridihyökkäykset hänen kohdallaan tosiksi.

Jessica Aro: Putinin maailmansota. Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi. Johnny Kniga, 2024. 350 s.