Riippumaton tuumailija

  Miksipä tämä ei voisi tapahtua vaikka Kajaanissa? Elin (Milla Kuikka) ja Agnes (Vera Veiskola) Lukas Moodyssonin Funcking Åmålin Kajaanin kaupunginteatterin versiossa. Kuva: Minna Hyvönen. Jos valtiovarainministeri Riikka Purra ehtisi kiireiltään katsomaan Kajaanin kaupunginteatterin kiertueelle tekemää Fucking Åmålia , hän saattaisi, siis ehkä jopa saattaisi ymmärtää, ettei teatteri ole eliittitaidetta, jota tavallinen persu ei voi koskaan ymmärtää.  Voisi hän toki miettiä, ettei tämä nyt niin osuvasti kasva kansallisromanttisen taiteen traditioon, mutta jos hän katsoisi esityksen ajatuksen kanssa, hän voisi, siis ehkä jopa voisi ymmärtää, miten ajankohtaisista asioista teatterissa puhutaan. Onhan ilmassa toki v-sanoja ihan jokaiseen tarpeeseen, mutta entä sitten? Niinhän nuoret taitavat nykyään puhua. Kun kuulin, että Kiia Laine on tarttunut yhteen 1990-luvun elokuvasuosikkiini, hirvistyin. Miten kukaan voi saavuttaa sitä, minkä ruotsalainen Lukas Moodysson ensimmäisellä elokuval

Porotokkamme suuntasi kuin itsestään itsensä Kajaaninjoen hienoihin maisemiin. Kuva: Hanna Romo Ehkäpä teatterihistoriani merkillisin esitys tai oikeastaan performanssi on nyt koettu. Kiersin kolme tuntia Kajaania ihan muina poroina Toisissa tiloissa -kollektiivin tuottamassa Porosafarissa . Kajaaniin Porosafari tuli vieraaksi Kajaanin teatteriin . Kollektiivi itse kutsuu ympäristötaidepalkinnonkin vuonna 2011 saanutta safaria esitystaidetapahtumaksi. Sitä se toki onkin, mutta sillä tavalla, että tällä kertaa katsojat ovatkin esiintyjiä eli me parikymmentä mukaan ilmoittautunutta olimme porotokka, joka vaelsi pitkin kaupunkia laumaälyn vieminä. Toisissa tiloissa tarkoittaa sitä, että ihminen pannaan kokemaan ympäröivää maailmaa toisen elollisen olennon karvoihin. Porojen lisäksi kollektiivi on tehnyt vastaavanlaisen safarin susista ja sukeltanut korallien sekaan. Molemmat nähdään tulevaisuudessa Kajaanissa, ja esimerkiksi Porosafari toiseenkin kertaan. Tokkamme vaelsi rakennetussa ka