Fucking Åmål kertoo, miksi alueteatteri on niin tärkeä osa Kajaanin teatterin toimintaa
Jos valtiovarainministeri Riikka Purra ehtisi kiireiltään katsomaan Kajaanin kaupunginteatterin kiertueelle tekemää Fucking Åmålia, hän saattaisi, siis ehkä jopa saattaisi ymmärtää, ettei teatteri ole eliittitaidetta, jota tavallinen persu ei voi koskaan ymmärtää.
Voisi hän toki miettiä, ettei tämä nyt niin osuvasti kasva kansallisromanttisen taiteen traditioon, mutta jos hän katsoisi esityksen ajatuksen kanssa, hän voisi, siis ehkä jopa voisi ymmärtää, miten ajankohtaisista asioista teatterissa puhutaan. Onhan ilmassa toki v-sanoja ihan jokaiseen tarpeeseen, mutta entä sitten? Niinhän nuoret taitavat nykyään puhua.
Kun kuulin, että Kiia Laine on tarttunut yhteen 1990-luvun elokuvasuosikkiini, hirvistyin. Miten kukaan voi saavuttaa sitä, minkä ruotsalainen Lukas Moodysson ensimmäisellä elokuvallaan nuorten näyttelijöidensä kanssa saavutti? Miten aikuiset näyttelijät onnistuisivat eläytymään teinien elämään?
Turhaanpa hirvistyin. Laineen ja elokuvan teatterille sovittaneen Asta Honkamaan tunnin ja kymmenen minuutin versio on kerrassaan upea ja Milla Kuikka ja Vera Veiskola mitä uskottavimpia nuoria.
***
Moodyssonin tarina kertoo Agnesista (Vera Veiskola), joka on rakastunut koulun makeimpaan mimmiin Eliniin (Milla Kuikka). Agnes on nuori, jolla ei ole oikeasti yhtään sydänystävää kaupungissa, jonne hänen vanhempansa ovat hänet raahanneet. Elin puolestaan on saanut kyseenalaisen maineen tyttönä, joka on ollut jokaisen kanssa. Elin tietää tykkäävänsä tytöistä. Agnes ei tiedä, kenestä.
Ihan peruskamaa nuorten maailmasta siis, paitsi, että nyt mennään kerralla syvälle. Nyt katsotaan, miten vaikeita nuorten ystävyyssuhteiden luomiset olivat jo aikana, jolloin emme edes tienneet sosiaalisesta mediasta mitään.
Fucking Åmål on ehkäpä kaikkein perusteellisimmin ruotsalaisen kansankodin parhaita puolia esittelevä elokuva. Moodysson on niin täysillä Agnesinsa ja Elininsä puolella, ettei kukaan, joka elokuvan on joskus katsonut, voi olla muuta mieltä, kuin että näinhän elämässä parhaimmassa tapauksessa tapahtuu.
Moodysson on tehnyt myös toisenlaisia elokuvia. Lilja 4-ever on niin rankka ihmiskaupan kuvaus, että sitä on jopa vaikea katsoa verrattuna tähän kansankotikuvaukseen. Nostin Liljan tähän, koska on ilmeisesti niin, että ainakin katsojamäärissä mitaten ruotsalaisetkin haluavat nähdä mieluummin onnellisia loppuja kuin sillalta hyppäämisiä, vaikka Åmålissakin puuhataan itsemurhaa ihan tosissaan.
Vaan parasta kaikessa on, että niin Laine kuin Honkamaakin ovat ymmärtäneet ja sisäistäneet Moodyssonin eetoksen täydellisesti.
Agnes (Vera Veiskola) on se luokan tyttö, jolla ei ole yhtään aitoa ystävää. Kuva: Minna Hyvönen.
***
Tietysti tekijät olisivat voineen nimetä näytelmänsä vaikkapa Saatanan Suomussalmeksi tai Helvetin Hyrynsalmeksi, mutta kun he ovat säilyttäneet tarinan alkuperäisen nimen, he onnistuvat tekemään siitä yleisinhimillisen ja -maailmallisen, sillä se, mikä tapahtuu Åmålissa, voi aivan hyvin tapahtua niin Kajaanissa kuin Suomus- tai Hyrynsalmella.
Ja ennen kaikkea kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu kenen tahansa Agnesin tai Elinin elämässä, tässä ja nyt, täällä ja siellä.
Vaikka Laine ja Honkamaa ovat lyhentäneet Moodyssonin leffan reiluun tuntiin, esityksen elokuvamaisuus on vahvasti läsnä. Samanaikaisesti tapahtuvia asioita näytetään näyttämöllä samaan aikaan. Tuolla tavalla Agnes elää varsin mänttien vanhempiensa kanssa ja tuolla tavalla Elin, jonka yksinhuoltajaäiti tuntuu olevan aina yövuorossa. Ja ne pari Topi Lindhin videota vievät tarinaa ryskyen eteenpäin.
Niin että mitenpä tätä voisi enää kehua? Kiertueelle siitä! Teitä odotetaan, sanoivat valtion rahojen vartijat sitä taikka tätä.
Fucking Åmål
Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatterin Sissilinnan näyttämöllä 7.9.2024.
Ohjaus: Kiia Laine
Käsikirjoitus: Lukas Moodysson
Sovitus: Asta Honkamaa
Näyttämöllä: Milla Kuikka, Satu Turunen, Vera Veiskola, Jose Viitala, Hellin Karoliina Saastamoinen (Turun ammattikorkeakoulun taideakatemia) ja Jalmari Pajunen (Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelma.
Skenografia: Annukka Mäntynen
Valosuunnittelu: Henri Pyy
Äänisuunnittelu: Sinikka Isoniemi
Videosuunnittelu: Topi Lindh
Alueteatterin kiertueohjelmistossa.
Yhteistyössä Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelma Näty ja Turun ammattikorkeakoulun taideakatemia.
Kommentit
Lähetä kommentti