Vitsit eivät parane venyttämällä Improruletissakaan

Improruletissa nousevat lavalle lähes kaikki Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijät. Kuva: Minna Hyvönen.

Ensin lyhyesti kehut ja sitten moitteet ja sitten vielä lisää molempia. 

Ne kehut: Kajaanin kaupunginteatterin Improruletti tuo elävälle näyttämölle sellaista, mitä ei Kajaanissa ole koskaan ennen nähty: teatteri-illan, jota ei ole käsikirjoitettu eikä harjoiteltu, vaan jonka näyttelijät ja kaksi muusikkoa loihtivat katsojien iloksi siinä hetkessä. Ja senhän koulutetut näyttelijät tietysti osaavat.

Sitten moitteet: Ihan varmasti näyttelijöillä oli kivaa ja jotkut katsomossakin nauroivat koko esityksen ajan katketakseen, mutta sille en mahda mitään, että kun Improruletin ensimmäinen lavaveto ja samalla tämän esityksen viimeinen jatkui ja jatkui, aloin kyllästyä. Vitsit kun eivät nytkään venyttämällä parantuneet.

Esityksen ja koko projektin ohjannut Antti Hovilainen on juuri oikea mies tehtävään. Hänelle improvisaatio teatterin keinona ei ole vain hupaisaa katsojien nauruhermojen kutittelua, vaan vakavasti otettava metodi, jolla näyttelijät pystyvät aukomaan itsessään olevia ja luomista haittaavia lukkojaan.

Tuskinpa parempaa näyttelijälukkojen aukaisijaa onkaan kuin improvisointi. Siinä esiintyjät heittäytyvät täysillä tilanteen ja - ennen kaikkea - toistensa varaan. Kun minä teen parhaani, sinullakin on ehdottomasti paremmat mahdollisuudet loistaa.

Kun yhtälöön sitten lisätään katsojat, ollaan jo paljon vaikeammassa tilanteessa. Sen, mikä kavereiden kesken riittää ilmaisun herkistelyyn, pitäisi iskeä myös katsojien tajuntaan. Ja se, minkä ajatellaan iskevän, on naurattaminen.

Kysyinkin aikaisemmin Improruletin porukoilta, voivatko näyttelijät improvisoida tragediaa, ja vastaus oli, että kuolemastakin on laulettu. No niin tälläkin kertaa, mutta vitsinä me katsojat sen tämän- ja ainutkertaisen keisaripingviinijeesuksen ristiinnaulitsemisen kuitenkin otimme.

Se on toki laskettava tämänkertaisen esityksen eduksi, miten hyvin Hovilainen esitteli erilaiset lähtökohdat, joilla improa tehdään. Me katsojat olimme tässä prosessissa tiiviisti mukana, kun pääsimme esimerkiksi kirjoittamaan lauseita kohta koittavaan kohtaukseen.

Improruletin ensiesityksessä olivat mukana Janne Kinnunen (vas.), Antti Hovilainen ja Heidi Syrjäkari. Kuva: Minna Hyvönen.

                                                                            ***

Improrulettia taitavat päästä pyörittämään kaikki teatterin näyttelijät. Vain muusikot Matias Nieminen ja Valtteri Pääkkönen ovat lavalla jokaisella kerralla keksimässä vaikkapa säestyksiä lauluihin, joiden sanat me katsojat saamme laatia. 

Ensiesityksessä mukana oli seitsemän näyttelijää, jotka osallistuivat ohjaaja Hovilaisen pohjustamiin pienoisnäytelmiin ja musiikkikuvaelmiin varsin innokkaasti. Heikkoa lenkkiä lavalta on aivan turha etsiä, mutta Karoliina Niskasen juopuneen teinikauhunäyttelijän yksirivinen oli ehdottomasti tämän illan upein heitto.

Kun tietää, miten taitavia muusikoita niin Nieminen kuin Pääkkönen ovat, olisin suonut heidän ottavan välillä ohjat käsiinsä. Muusikot eivät ole tällaisissa esityksissä mitään hissukseen säestäviä olentoja, vaan heidän pitäisi uskaltaa räväyttää ja katsoa, onko näyttelijöissä tarpeeksi ytyä vastata musiikillisiin haasteisiin.

Entä miten vapaat kädet esityksen valo- ja äänihenkilöillä on vaikuttaa esityksen kulkuun? Melkein neuvoisin, että jos esityksen yhdessä sovittu maksimipituus ylittyy, heillä olisi oikeus lyödä näyttämö pimeäksi. Yllätys sekin olisi niin tekijöille kuin kokijoille.

Yleisöään Improruletti haastoi varsin sopivasti. Kun alkukankeudesta päästiin, sanoja tai musiikkityylejä improvisoinnin pohjaksi irtosi ilman, että ketään olisi raahattu rampin tuolle puolelle hupsuttelemaan lavalla muiden katsojien iloksi.

Joka tapauksessa Improruletti on hyvä ja tarpeellinen lisä Kajaanin teatterin tarjontaan. Sen voi viedä mihin tahansa, niin kuin on jo ehditty viedäkin, ja sitä katsomaan tulevat tietävät varmasti saavansa sitä, mitä haluavat. Yhdenkään katsojan ei tarvitse pelätä, että joutuisi ottamaan kantaa lapsenmurhaaja Anna-Liisan kohtaloon tai kuuntelemaan edesmenneen maajussin äitimuorin oppeja. Nyt saa vapaasti olla ja, niin, nauraa.

Improruletti

Ensiesitys teatteritalossa, jatkossa myös Sissilinnassa, pe 1.11.2024                                          

Ohjaus Antti Hovilainen

Näyttämöllä vuorottelevat Antti Hovilainen, Matias Nieminen, Karoliina Niskanen, Janne Kinnunen, Milla Kuikka, Jukka Peltola, Valtteri Pääkkönen, Hellin Karoliina Saastamoinen, Sami Sainio, Heidi Syrjäkari, Vera Veiskola, Satu Turunen, Teija Töyry ja Jose Viitala

Lavastus Markku Hernetkoski
Valosuunnittelu Jukka Laukkanen
Äänisuunnittelu Juho Lukinmaa
Pukusuunnittelu Pirkko Paananen
Trailerit Topi Lindh 

Yhteistyössä Kajaanin kaupunginteatteri ja Vaara-kollektiivi.