Joko nyt Matti Kuuselan toimittajaelämäkerrasta voidaan keskustella ilman turhaa kiihkoa?
Kun toimittaja Matti Kuusela julkaisi vajaa vuosi sitten elämäkertansa Journalisti, Toisenlainen toimittaja, tuntui, että taivaat repesivät. Kuusela kertoi keksineensä kolmeen pitkään juttuunsa sellaista, mitä ei ollut tapahtunut. Hän ei ollut tavannut runoilija Eeva-Liisa Mannerta, oli keksinyt ruotsalaisen veneenrakentajan ja sepittänyt tarinoita Uzbekistanin Tashkentissa liikenneympyrässä näkemistään liikkujista.
En halua palata näihin juttuihin muuten kuin sanomalla, että ne liikenneympyrätarinat Kuusela olisi vallan hyvin voinut kertoa sepitteiksi, eikä juttu olisi menettänyt arvoaan. Joka tapauksessa Aamulehti reagoi entisen tähtitoimittajansa tunnustuksiin vetämällä netistä reilut viisisataa Kuuselan kirjoittamaa reportaasia siksi ajaksi, että niiden faktat ehdittiin tarkistaa. Sittemmin ne palautettiin verkkoon, eikä jutuista löytynyt noita esimerkkejä enempää keksittyjä tarinoita.
Olen itsekin kerran keksinyt haastateltavan ja kokonaisen haastattelun. Sain nimittäin käsiini mielenkiintoisen, Irma Sulkusen kirjoittaman väitöskirjan suomalaisen raittiusliikkeen historiasta, mutten oikein tiennyt, miten väikkärin purkaisin. Niinpä kaivoin muistini lokeroista legendaarisen viinan kanssa tuhraajan ja perheensä elämän pilanneen Turmiolan Tommin, jonka kanssa kävimme Sulkusen löydöt läpi. Kukaan ei huudellut perään eikä kyseenalaistanut juttua. Omasta mielestäni valitsemani tapa kunnioitti Sulkusen havaintoja ja löytöjä.
Nyt, kun Kuuselan kirjan julkaisemisesta on kulunut likipitäen vuosi ja kun Kuuselaa on lyöty kuin vierasta toimittajaa, lienee mahdollista pohtia, mitä muuta mies kirjasi kuin nuo keksityt kolme kohtaamista.
***
Viime vuosi on varmasti ollut eläköityneelle Suomen palkituimmalle toimittajalle kaamea. Journalisti-lehden haastattelussa hän kertoi katuneensa sitä, että rupesi aikoinaan toimittajaksi. Hän kävi hiillostettavana Ylen Perjantai-ohjelmassa, eikä liene liioittelua väittää, että melkeinpä jokaisella Kuuselan kollegalla oli jotakin sanottavaa asiasta.
Niinpä monet Kuuselan esiin nostamat asiat jäivät täysin keksittyjen haastattelujen aiheuttaman kohun jalkoihin, kunnes nyt Ylen pitkäaikaisen uutisankkurin Marjo Reinin irtisanouduttua ne ovatkin yllättäen mitä ajankohtaisimpia.
Mitäkö Kuusela väittää? Samaa kuin Rein: toimittamisesta on tullut höpöstelyä ja klikkausten kalastelua, jossa, niin kuin Rein kertoi, Ylen pääuutislähetyksen juontaja pannaan sanomaan vaikkapa, että kurkistetaan, miltä Tylypahkassa näyttää nykyään.
Journalismin upeasta perinnöstä ja sen yhteiskunnallisesta tehtävästä ei ole jäljellä yhtään mitään.
Kuusela konkretisoi muutosta tietysti oman lehtensä, Aamulehden tekemisillä. Aamulehden seitsenhenkinen kulttuuritoimitus oli aikoinaan ehdottomasti maan paras, vaan mitäpä päätoimittaja Jussi Tuulensuu likipitäen ensitöikseen teki? Lakkautti koko osaston, sillä kukapa kirjoista, etenkään tietokirjoista, teatterista, musiikista tai muusta klikkejä keräämättömästä haluaisi lukea.
Samaa päätoimittajaa Kuusela syyttää toisestakin vakavasta asiasta. Koska Tuulensuun hyvä kaveri sattui johtamaan yksityistä, Tampereella toimivaa vanhustenhoitofirmaa, siitä ei yhtäkkiä saanutkaan kirjoittaa yhtään poikkipuolista sanaa.
Aamulehden nykyistä päätoimittajaa, Kainuun Sanomissakin toiminutta Sanna Keskistä Kuusela tuntuu arvostavan ihan vain senkin vuoksi, että Keskinen huomaa jopa rivitoimittajan ja tulee juttelemaan tälle näytelmän väliajalla.
***
Etelän media on kovin loppuunkaluttu klisee, mutta Kuuselan todistuksen mukaan on käynyt niin, että etelän median omien arvostusten mukaan merkitystä on vain Helsingissä huseeraavien toimitusten ja toimittajien työllä, vaikka Suomi on täynnä vakavasti työnsä ottavia journalisteja, jotka tekevät työtään paljon eteläisiä kollegoitaan pienemmillä resursseilla.
No. Kuusela sai kyllä käyttöönsä oman lehtensä resurssit etenkin Matti Apusen ja Jouko Jokisen päätoimittajakausilla, kun toisenlainen toimittaja kuskasi lukijansa niin Timbuktuun kuin Afganistaniin, mutta aina niin, että jutuissa oli oikeasti aivan omanlaisensa särmä. Kun Kuusela matkasi Afganistaniin kuvaajansa Carina Appelin kanssa, mukana oli seitsemän kirjettä Suomeen paenneilta lapsilta sodan jalkoihin jääneille ikätovereille.
Ja kun Kuusela reissasi kuvaajansa Raine Lehtorannan kanssa Mannerheimin jalanjäljissä läpi Aasian, miehet joutuivat keksimään jos jonkinlaisia peitetarinoita, ettei heidän matkansa todellinen luonne paljastuisi. Matka oli niin vaikea ja rasittava, että paitana ja peppuna maailmaa kiertänyt kaksikko ehti ajautua myös oikeisiin keskinäisiin riitoihin.
***
Kuusela on julkissut kirjassaan 12 mielestään hulluinta juttua, jotka hän on koskaan tehnyt. Hän muun muassa laski kaikki Nokian parkkipaikat. Hommaan kului vuosi, mutta mitä siitä jäi jäljelle? Ainakin lukijan käsitys siitä, miten paljon maapinta-alaa pyhät lehmämme tarvitsevat. 33450 parkkipaikan alle jää tolkuton määrä elämää.
Parkkipaikkajuttu on vain yksi Kuuselan päähänpistoista, mutta pääsettekö te nykyisin lukemaan vastaavia juttuja mistään? Toimittajat istuksivat lämpimässä sisällä, soittelevat puhelimella ja painattavat lehtiinsä, mitä kukin haastateltava sattuu sanomaan. Kukaan ei tunnu haastavan itseään eikä etenkään lukijoita.
Jouko Jokinen kertoi joskus innostaneensa omia toimittajiaan yllättämään. "Tehkää sellainen juttu, että kun sen aamulla näen, lennän perseelleni." Ei tainnut monesti lentää.
Vaikka Kuusela on ehdottomasti taitava, osaava ja itsensä likoon paneva toimittaja, ihan kaikkea hänkään ei urallaan ole ehtinyt opetella. Kun Kainuun Sanomat oli aikoinaan osa Alma Mediaa, Alman lehdillä oli käytäntö, jonka mukaan toimittajat saattoivat lähteä vaihtoon toisiin Alman lehtiin. Niinpä Kuuselakin ilmestyi kerran Kainuun Sanomiin ja teki mainion reportaasin esimerkiksi Kontiomäestä, jonne junat etelästä lähtiessään suunnistavat.
Hyvä näin, mutta kertaalleen Kainarin uutispäällikkönä toimiessani jouduin panemaan Kuuselan kirjoittamaan tuiki tavallisen, varmaankin kolariuutisen, sellaisen, jossa etsitään tiiviisti vastaukset kysymyksiin mitä, missä, milloin, miten, miksi ja kuka. Juttu ei meinannut millään syntyä, sillä Kuusela ei ollut koskaan uransa aikana tehnyt perusuutista. Silloin kuitenkin teki.
Matti Kuusela: Journalisti. Toisenlainen toimittaja. Warelia 2024. 285 s.
Kommentit
Lähetä kommentti