Kiitos kirjeistäsi, Ella Kähärä!

 

Kirjeitä eri-ikäiselle itselleen ja ruumiilleen kirjoittavat Jose Viitala (vas.), Milla Kuikka, Satu Turunen ja Vera Veiskola. Kuva: Minna Hyvönen.

Olet, Ella Kähärä, melkoinen kirjeenkirjoittaja!  

Kajaanin kaupunginteatterin kantaesitykseen nimeltä Ruumiilleni olet taikonut peräti 32 lyhyttä toki, mutta niin tärkeää ja terävästi itseäsi ja meitä muita katsovaa kirjettä. Siksipä vastaan nyt Sinulle tällä omallani ja kerron, miltä tuntui saada Sinulta nuo kirjeet.

Kuvaat kirjeissäsi ihmisen elämän tärkeitä vaiheita, iloja, pettymyksiä, sairastumista, paranemista, kuolemanpelkoa ja siitä havahtumista. Opiskeluaikainen ystäväsi Joel Härkönen on ohjannut kirjekokoelmistasi kerrassaan liikuttavan ja syvän kokonaisuuden, jolle näyttelijät Milla Kuikka, Satu Turunen, Vera Veiskola ja Jose Viitala antavat omat ruumiinsa, mielensä ja eläytymiskykynsä kaikkineen.

Voisi luulla, että kun esitys koostuu 32 kirjeestä, siitä tulisi sekava tai hajanainen, mutta ei. Onnistut, Ella, pitämään kokonaisuuden tiukasti otteessasi, sillä Sinulla on oikeaa sanottavaa. Haluat kertoa esimerkki-ihmisesi avulla, kuinka monella on vaikeaa, kuinka monen mielenterveys järkkyy, mutta kuinka monenlaisista ongelmista ihminen selviää, kunhan uskaltaa hakea apua ja kunhan vain on joku, joka halaa tai nuolee naaman.

Puhuttelet jopa uhkarohkeasti yleisöä, kun kysyt, kuka meistä tuntee olevansa yksin, kun melkein kaikki katsojat tulevat paikalle jonkun toisen kanssa, niin minäkin, sillä meistä on puolisoni kanssa äärimmäisen antoisaa pohtia näkemäämme ja kokemaamme välittömästi esityksen jälkeen. "Yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään", Tove Janssonkin ymmärsi Nyyti Nyytiäistä kauniissa kirjassaan.

Kevään ensimmäisen päivän ja synttäreidensä kunniaksi kirjeiden kirjoittaja ottaa ryhmäselfien 19.3.2016. Kuvassa Jose Viitala, Satu Turunen, Vera Veiskola ja Milla Kuikka. Kuva: Minna Hyvönen.

                                                                      ***

Voisi luulla, että jos näytelmän käsikirjoitus on 37-sivuinen, niin kuin ohjaaja Härkönen etukäteen kertoi, se olisi jotenkin tynkä tai lyhyt. Mihin siinä muka sijoittaa väliajan? Voiko tunnin ja kymmenen minuutin näytelmä olla kokonainen?

Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan, mutta Sinussa on tarpeeksi rohkeutta tiivistää sanottavasi noihin sivuihin ja noihin lyhyen lyhyisiin kirjeisiin. Ne riittävät. Ainakin minä uskon kirjeitä kirjoittavan henkilösi olevan tosissaan ja kokeneen tuon kaiken, minkä niin herkästi luonnostelet.

Ella, vaikka käsittelet myös synkkiä asioita, jaksat luottaa siihen, että valo voittaa. Uskallat jopa kirjoittaa satavuotiaalle itsellesi jonnekin tulevaisuuteen, josta me kukaan emme tiedä mitään. Niissä kirjeissäsi olet jälleen se halauksen voimaan ja kanssaihmisten hyvyyteen uskova lapsi, jota pidettiin hyvänä ja otettiin syliin kesällä 1998, niin kuin tarkasti muistat.

Muistat kirjoittaa myös älyttömyyksistä, joihin olet elämäsi aikana törmännyt. Meitä katsojia naurattaa aivan oikeasti vaikkapa kirjeesi Sikiöistä taivaassa, mutta koska jollekin sekin voi ja myös on totta, tyydymme vain hymyilemään itseksemme, sillä juuri tuo ajatus on aivan oikeasti voinut pelastaa jonkun kanssakulkijan elämälle.

Kesällä 1998 lasta pidetään hyvänä ja otetaan syliin. Kuvassa Vera Veiskola (vas.) ja Milla Kuikka. Kuva: Minna Hyvönen.

                                                                      ***

Kajaanin teatterista olet saanut oivan tulkin kirjeillesi. Ohjaaja Härkönen on paneutunut teksteihin niiden vaatimalla vakavuudella ja koko näyttämöllä nähtävä joukkue on sisäistänyt elämäntuskasi ja -toivosi niin kuin itsestään kertoisi. Näemme koko esityksen ajan neljä näyttelijää, jotka ovat loppujen lopuksi kuin yksi, se Sinun kirjeiden kirjoittajasi.

Ella, tekstisi istuu näyttelijöiden suuhun niin luontevasti, että unohdan välillä kokonaan olevani teatterissa. Kuuntelen vain kaikenlaista kokeneen ihmisen sisäistä puhetta, aivan kuin se olisi tarkoitettu vain minulle.

Näyttämöllä ei ole mitään turhaa eikä liikaa. Minua tosin hirvittää ihan alussa se, kestääkö pleksistä rakennettu sänky kaiken sen rasituksen, joka siihen kohdistuu, mutta varmasti skenografi Annukka Mäntynen on senkin varmistanut.

En tiedä, miten teatterin ensikertalainen osaa ottaa vastaan kirjeesi, mutta tällaiselle katsomorekvisiitaksi osittain jo muuttuneelle teatterin ystävälle Ruumiilleni on pelkkää teatterin juhlaa! Lämmin kiitos siitä Sinulle ja koko esityksen työryhmälle. Teatteri voi ja sen pitää uskaltaa uudistua. Sen Sinä, Ella, tällä tekstilläsi todistat.

Ruumiilleni

Kantaesitys Kajaanin kaupunginteatterin Sissilinnan näyttämöllä 1.2.2025.

Käsikirjoitus Ella Kähärä 
Ohjaus Joel Härkönen
Skenografia Annukka Mäntynen
Valosuunnittelu Henri Pyy  
Äänisuunnittelu Sinikka Isoniemi
Videosuunnittelu työryhmä
Kampaukset ja maskeeraus Heidi Kaartinen
Tarpeisto Soile Savela
Trailerit Topi Lindh

Näyttämöllä
Milla Kuikka
Satu Turunen
Vera Veiskola
Jose Viitala 

Alueteatterin kiertueohjelmistossa

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juuri tällainen esitys Kainuun metsäkiistoista pitikin tehdä

Teatteritalon laulut huipentavat upean näytäntökauden

Fucking Åmål kertoo, miksi alueteatteri on niin tärkeä osa Kajaanin teatterin toimintaa