Haista taulu! Hilda Kozárin moniaistilliset teokset yllättävät
Me olemme niin tottuneita niihin kuviin ja teoksiin, joita meille aina tarjotaan. Kun renessanssin nerot kuvittivat Raamatun tapahtumia, he sijoittivat kyllä henkilönsä aina toscanalaisiin maisemiin, jotka kurkistivat sieltä jostakin, mutta he eivät koskaan maalanneet pelkkiä maisemia.
Vasta 1800-luvulla taiteilijat uskaltautuivat kuvaamaan luontoa, ja sitä kuvattiinkin niin tarkasti kuin vain osattiin. Ei ihme, että kun sitten vaikkapa Ellen Thesleffin (1869-1954) kaltaiset taiteilijat purkivat näkemänsä maisemat värien ja muotojen leikeiksi, katsojat ensin ällistyivät ja sitten ihastuivat.
Koko ajan taiteilijat kuitenkin luottivat yleisönsä näköaistiin, vaikka me haistamme, tunnemme, kuulemme ja maistamme. Itse asiassa emme saa näyttelyissä missään tapauksessa edes käyttää muita aistejamme, etteivät taideartefaktit vain menisi pilalle.
Unkarilainen ja Suomessa työskentelevä Hilda Kozari (s. 1964) ajattelee toisin. Hänen mielestään taide kuuluu myös muille kuin näkeville, ja tätä ajatustaan hän on myös toteuttanut taidepajoissaan. Nyt hänen moniaistillisista teoksista on koottu mainio näyttely Kajaanin taidemuseoon. Nyt teoksia pääsee tutkimaan myös haistamalla ja koskettamalla.
***
Sinisen tuoksun sävyjä on kokonaisuus, jossa Hilda Kozári yhdistää tilaa, tunteita ja muistia, ja hajuaisti on siinä puuhassa mitä keskeisin. Olette varmasti itsekin huomanneet, miten joku haju saattaa yllättäen tempaista mukaansa vuosikymmeniä sitten tapahtuneeseen tai miten tuoksu palauttaa mieleen jonkin tietyn paikan.
Tähän perustuen Kozari on tehnyt installaatioita, jotka avautuvat oikeastaan vasta, kun katsoja työntää nenänsä tarpeeksi lähelle teosta. Huulet tarjoavat metsämarjojen vienoja tuoksuja ja lusikat riippuvat naruissa, jotka on käsitelty tervalla.
Niin ne lusikat. Nehän Kozari sai kainuulaisten lahjoittamina ja rakensi niistä helisevän installaation nimeltä Lusikkamusiikkia. Ja aivan aikuisten oikeasti, tämän teoksen saa luvan kanssa varovasti tyrkätä liikkeeseen. Syntyy musiikkia, jota jää mielellään kuuntelemaan.
***
Samalla, kun Kozari tarjoaa meille aivan uuden tavan lähestyä kuvataidetta, hän tuntee myös taiteen historian. Itse ilahduin ikihyviksi, kun näin pienen, valkoisen neliön toisessa yläkerran saleissa. Kazimir Malevitšin tekemän Mustan neliön (1915) kopioltahan se vaikuttaa, ja sellainen se onkin, Boswellia sacra - Tuoksu Malevichille kertoo nimilappu, kun viereen pääsen, ja senkin se kertoo, että teos on syntynyt jo vuonna 2009, kun suurin osa Kajaanin näyttelyn teoksista on tältä ja viime vuodelta.
Sitä toki mietin valkoisen neliön vieressä, että olisiko se kuitenkin pitänyt ripustaa huoneen nurkkaan, kuten Malevitš itse sen aikoinaan asemoi osaksi rakentamansa venäläisen pirtin kokonaisuutta. Perinteisellä ikonille varatulle hyllyllä jököttäessään Mustan neliön merkitys on niin paljon enemmän kuin pelkkänä mustana neliönä keskellä seinää.
Toisaalta Kozari ottaa alkuperäisen teoksen viestin huomioon sillä tavalla, ettei ole ladannut ihan mitä tahansa tuoksua tähän työhönsä, vaan Boswellia sacra -kasvin, jota kirkollisissa toimituksissa on käytetty suitsukkeena.
Tämä on toki vain pieni sivujuonne Kozarin näyttelyssä, joka tarjoaa kokijalleen jotakin aivan muuta kuin perinteiset taidenäyttelyt. Monipuolisuuttaan Kozari todistaa tuomalla näytille myös kupariveistoksiaan tai vaikkapa Auringon kehrää muistuttavan kangasteoksen, jonka sisään kokija voi astua.
Ensi viikolla eli talvilomalla taidemuseossa tapahtuu yhtä ja toista koko perheellekin tarjottavaa. Tarkat tiedot löydät taidemuseon nettisivulta.
Hilda Kozari: Sinisen tuoksun sävyjä. Kajaanin taidemuseossa 24.5. saakka.
Kommentit
Lähetä kommentti