Miten sionistikristityt eroavat Isis-vaimoista?

Terhi Törmälehto on koulutukseltaan äidinkielen opettaja. Kuva: Marko Taina / Otavamedia.

Olen pienen ajan sisään lukenut kaksi kirjaa suomalaisten Israel-intoilijoiden ajatuksista. Toinen niistä, Timo R. Stewartin kirjoittama Luvatun maan lumo on varsin perusteellinen tietokirja suomalaissionistien merkillisestä, vuosisataisesta rakkaussuhteesta heidän mielestään pyhään maahan.

Ilman Terhi Törmälehdon romaania He ovat suolaa ja valoa en olisi kuitenkaan koskaan täysin ymmärtänyt sitä maailmaa, jota Stewart kuvaa. Romaani vei minut tietokirjaakin syvemmälle matkalle kiihkoilijoiden ajatteluun, ja sen se teki tunteen voimalla. Kun Stewart esittelee reilut sata vuotta kestänyttä suomalaista luvattu maa -ajattelua ja sen historiaa, Törmälehto paiskaa lukijansa keskelle kahden uskonkilvoittelijan elämää, epäilyksiä ja vuorenvarmuuksia.

Törmälehto lennättää Israeliin samassa lentokoneessa kolme naista, kieltenopettaja Anun, lääkäri Susannan ja nimettömäksi ja pikkuhiljaa yhä syrjemmälle tarinassa jäävän nimettömän toimittajan. Anu ja Susanna ovat maailmanlaajuisen sionistiverkon aivopesemiä uhreja, kun toimittaja on matkustanut Israeliin raportoidakseen yhä kasvavista mielenosoituksista maan nykyistä hallitusta vastaan.

Anu haahuilee pitkin Jerusalemia ja onnistuu iskemään itselleen oikean juutalaisen miehen, joka tosin ei ole ollenkaan niin innostunut Anun kehittelemistä Pyhä maa ja Jeesuksen toinen tuleminen -fantsioista kuin Anu.

Lääkäri Susannan mielessä on jotakin yhden juutalaismiehen iskemistä rankempia suunnitelmia. Hän ei ole kertonus edes perheelleen, pappismiehelleen ja teini-ikäiselle tyttärelle, mihin hän oikein tähtää ja minne matkustaa, mutta se on jotakin niin päätöntä, että se selviää lukijallekin vasta romaanin ja tarinoiden edetessä.

He ovat suolaa ja valoa -romaanin kansi on Piia Ahon käsialaa.

                                                                               ***

Alkuun romaani vaikutti tylsältä. En jotenkin osannut samaistua Israelin ihmeistä haltioituneihin suomalaisturisteihin, mutta kun Törmälehto alkoi keriä auki heidän ideologiaansa ja sitä, mihin se Anun ja Susannan johtaa, aloin pikkuhiljaa käsittää yhden asian, jonka toivoisin niin monen muunkin ymmärtävän: nämä Anun ja etenkin Susannan kaltaiset sionistimilitantit eivät ole sen kummempia kuin Isis-vaimot, joista meille on kehitetty oikea ongelma. Molemmat seuraavat sydäntään, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, ja tekevät siksi järjettömyyksiä.

Tehän tiedätte, miten samankaltaisia eläimiä orava ja rotta ovat. Molemmat jyrsivät ja kaivavat ja puuhailevat varsin samanlaisia asioita, mutta jostakin syystä oravilla on huomattavasti rottia parempi imago. Ne ovat söpöjä pörröhäntiä, kun rotat kuljettavat perässään iljettävää siimanpätkää.

Joku on joskus pohtinut asetelmaa ja sanonut, että kaikki johtuu siitä, että oravilla on käytössään niin paljon parempi pr-koneisto kuin rotilla, että siimahännillä ei ole kisassa mitään jakoa. Minusta kristittyjen sionistien ja Isis-vaimojen vertaminen on täysin relevanttia vieläpä niin, että eläinmaailman esimerkki istuu siihen kuin nakutettu.

Suomalaisten mieliä on reilun vuosisadan ajan käännytetty ajattelemaan, että juutalaisilla on ehdoton oikeus Jumalan heille antamaan maahan, jonka vuoksi palestiinalaiset pitää ajaa pois, jos heitä ei yksinkertaisesti saada tapetuiksi. Islamistit taas, no, hehän ovat meille täysin outoja olentoja, joiden ajattelua ei voi eikä tarvitse edes yrittää ymmärtää. Ja tämän kirjoitan, vaikken missään nimessä hyväksy vaikkapa sitä, miten islamistit kohtelevat naisia.

                                                                              ***

Törmälehdon naiset ovat sopivalla tavalla erilaisia. Molemmilla, niin Susannalla kuin Anullakin, on vahvat juuret herätyskristillisissä porukoissa, mutta siinä, missä Anu Jerusalemia ja Tel Avivia kierrellessään yrittää nähdä merkkejä Jeesuksen toisesta tulemisesta - hänhän voi olla vaikkapa tuon raskaana olevan naisen kohdussa - Susanna panee paremmaksi. Hän päättää edesauttaa Jeesuksen toista tulemista vahvistamalla Raamatussa lueteltuja lopun ajan tapahtumia alkamalla lopun ajan ihmiseksi.

Siinä, missä Anu tuntuu epäilevän vain sitä, että itse Saatana on eksyttänyt hänet heittämällä hänen käsiinsä oikean juutalaisen miehen, Susanna pitää sitä pelkkänä syntinä. Asia on vain niin, että tälle porukalle se pienikin synti voi olla juuri se syy, miksi Jumala ei annakaan maallisen maailman loppua ja tuhatvuotisen valtakunnan syntyä, joten syntiä ei saa tehdä.

Tässä Susannan ajattelu on äärettömän lähellä sitä juutalaisten dilemmaa, josta  Isaac Bashevis Singer omissa kansansa tragediaa käsittelevissä romaaneissaan kertoo: jossakin on hiekanjyvän kokoinen synti, joka estää Raamatun ennustusten käymisen toteen. Lukekaa vaikka Singerin loistava Moskatin suku, niin ehkä ymmärrätte.

Niin että kun seuraavan kerran kuulette tai näette jonkun suomalaisen vaikkapa poliitikkosionistin kiivailevan Israelin puolesta, miettikää, mihin se voi johtaa. Ja sitä, miten se muka eroaa islamistien fanatismista?

Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa. Otava, 2024. 351 s.