Tervetuloa, prinsessa Pikkiriikki!
Seminaarin Taidekampukselle tulijaa odottaa juliste, joka kertoo, että Vaara-kollektiivin tuottama satunäytelmä Prinsessa Pikkiriikki on valmis alkamaan.
Julistettakin mukavampi viesti on lappusessa, joka on teipattu julisteen päälle. "Loppuunmyyty!" se ilmoittaa, ja samalla se kertoo sen, miten tärkeästä tässä nelikymeninuuttisessa oikein on kysymys. Niin että tervetuloa, Prinsessa Pikkiriikki, on Sinua ihan selvästi osattu odottaa!
Prinsessa Pikkiriikki perustuu Hannele Lampelan luomaan pienen tytön hahmoon, joka haluaa, niin kuin varmasti melkein kaikki maailman tytöt, olla paitsi perheensä, myös koko maailman prinsessa. Samalla Lampelan Pikkiriikki tahtoo myös kapinoida vanhempiaan vastaan, etenkin, kun äidin masuun on muuttanut Joku, joka ilmiselvästi uhkaa prinsessan asemaa perheen valtiaana.
Tarinassa itsessään on paljon tuttua muista kertomuksista, eikä ehkä vähiten Peppi Pitkätossusta, vaikkakin tämän tarinan päähenkilö on vielä kovin pieni Peppiin verrattuna, mutta voimiaan hänkin haluaa ja myös osaa koetella.
Pikkiriikin maailma on vielä niin pieni, että pelkästään luvaton matka torille metrilakun ostoon on tytön tähänastisen elämän jännittävin.
Tärkeä osa Prinsessa Pikkiriikin (Saara Karjalainen) elämää on pehmolemmikkikoira Makkara, joksi Sami Sainiokin välillä muuntautuu. Kuva: Alexander Chebotaev / Vaara-kollektiivi
***
Sonja Pakalén on tarttunut Pikkiriikkiin juuri oikeanlaisella otteella. Hänen ohjauksensa ei temppuile, ja vaikka mukana on myös hiven tanssia ja pari laulua, nekin vievät tarinaa mainiosti eteenpäin.
Saara Karjalainen ja Sami Sainio tekevät roolinsa juuri sen verran yli näytellen, että pikkukatsojien on helppo heittäytyä heidän mukaansa. Karjalaisen Pikkiriikki on alusta loppuun johdonmukaisesti pienen tytön näköinen, kun taas Sainio pääsee irrottelemaan lukuisissa rooleissaan aina uutta vauvaa odottavasta äidistä Makkaran kautta Räkä-Eetuun ja prinsessa Pöjöläiseen.
Kakkahuumoriakin on mukana niin kuin pitääkin, ja Sainion tekemät lukuisat nukkeroolit niukasti lavastetun näyttämön takaverhon takana ovat oikeasti hauskoja.
Niin. Se näyttämö. Hanna-Mari Hotta on rakentanut sen pääasiassa pahvilaatikoista, joihin Prinsessa Pikkiriikki mahtuu tarvittaessa pakoon pahaa maailmaa, ja niin sen pitää ollakin. En muista kerttaa, jolloin toin jotakin kotiin isossa pahvilaatikossa, etteivätkö lapseni olisi ottaneet laatikon heti leikkeihinsä. Ajattelin joskus silloin, että jos pahvilaatikkoa ei olisi keksitty, se olisi pitänyt ehdottomasti kehittää ja juuri siihen paikkaan.
Pikkiriikin musiikki on Matias Niemisen. Pidin siitä, ettei näyttämö raikunut ja kaikunut, vaan että musiikki pysyi miellyttävällä tavalla hiljaisena niin, että Karjalaisen ja Sainion laulujen sanat olivat musiikkikohtauksissakin pääosissa.
Eivätkä kokeneen koreografiohjaaja Pakalénin luomat muuvitkaan olleet niin vaikeita, etteikö niitä olisi voinut kokeilla itse heti vaikkapa kotona.
Prinsessat Pikkiriikki ja Pöjöläinen sen tietävät: pahvilaatikosta saa leikatuksi vaikka piilopaikan. Kuva: Alexander Chebotaev / Vaara-kollektiivi
***
Seminaarin Taidekampus on aivan selvästi tuonut lisää virtaa jo tähänkin asti Kajaanissa ahkerasti tehtyyn esitystaiteeseen. Kaupunginteatterilta perinnöksi jäänyt musta laatikko on ehdottomasti parempi näyttämö kuin se entinen painohalliin rakennettu.
Uusi tila mahdollistaa myös uutta toimintaa: tälläkin kerralla teatterikokemusta pystyttiin laajentamaan leikkimöllä, mikä ei olisi mitenkään ollut entisessä paikassa mahdollista. Se, että näyttelijät pyysivät halukkaita tutustumaan esityksen jälkeen lavaan ja rekvisiittaan, olisi toki onnistunut Generaattorissakin, mutta Taidekampuksella se näytti jokseenkin luonnolliselta.
Prinsessa Pikkiriikkiä esitetään tässä vaiheessa vielä kolme kertaa. Liput noihin näytöksiin kannattaa hankkia nopeasti.
Prinsessa Pikkiriikki
Ensi-ilta Seminaarin Taidekampuksella pe 9.5.
Alkuperäisteos Hannele Lampela
Sovitus Lija Fischer
Ohjaus ja koreografia Sonja Pakalén
Näyttämöllä Saara Karjalainen ja Sami Sainio
Skenografia Hanna-Mari Hotta
Sävellykset ja äänisuunnitelu Matias Nieminen
Tuotanto Vaara-kollektiivi
Loput esitykset: su 11.5. klo 14 (äitienpäiväesitys), la 24.5. klo 14 (osana Lasten lauantain ohjelmaa) ja to 29.5. klo 13 (osana Välikadun valtauksen päivää).
Kommentit
Lähetä kommentti