Unohda sitku äläkä pelkää ihmisiä
Dokumenttiteatterista ilmaisukanavansa löytänyt Panu Huotari on uusimmassa työssään paneutunut sairastumiseen ja sairastamiseen.
Huotari on haastatellut neljää ihmistä, yhtä omaishoitajaa, kahta potilasta ja yhtä hoitoalan ammattilaista kertoakseen meille katsojille, mitä sairaan ihmisen tai hänen läheisensä päässä oikein tapahtuu, kun universumi järjestää asiat niin, ettei sitä ole koskaan osannut edes kuvitella omalle kohdalleen.
Universumi järjesti näin on paitsi esityksen nimi, myös yhden haastatellun kuvaus omasta tapauksestaan. Nyt olet terve ja seuraavassa hetkessä ihmettelet sitä, miten ambulanssinkuljettaja painaa pillit ulvoen kohti Kaksia kuin Kalle Rovanperä konsanaan.
Kun Huotari tekee dokumenttiteatteria, hänellä on tapana valita aiheensa varsin läheltä. Sydänojanpurossa hän selvitti, miten kaivosyhtiön vuosikymmeniä jatkunut kaivoksen suunnittelu kotikylälle, joka sitä ei todellakaan halua, on vaikuttanut ihmisiin.
Nytkin hän on tutulla alueella, sillä hän on työskennellyt viime elokuusta KAKS:n sairaalavapaaehtoistoimintaa, vertaistukea ja potilasjärjestöjen ja sairaalan yhteistyötä koordinoivassa OLKA Kainuu -toiminnassa.
***
Dokumenttiteatteri on taiteen muoto, jossa lavalla ei välttämättä tarvita paljon. Tässäkin tapauksessa riittävät yksi mies, tuoli, kitara ja pieni kaiutin. Esityksen käsikirjoitus on lavalla nuottitelineellä. Siitä Huotari tarkistaa muutamaan kertaan, että kaikki, mitä haastatteluissa on tullut esille, myös meille katsojille kerrotaan.
Dokumenttiteatteriesityksellä on varsin monesti sanoma, niin nytkin. Unohda sitku ja elä tässä hetkessä, Huotarin haastattelemat ihmiset tuumivat, sillä koskaan ei voi tietää, mitä hetkessä tapahtuu. Mutta jos tapahtuu, älä pelkää ihmisiä. Etsi vertaistukea. Myönnä itsellesi, ettet sittenkään jaksa kaikkea, mihin olet sitoutunut.
Ensimmäinen henkilö, jonka tapaamme esityksessä, on nainen, jonka uusi aviomies putoaa katolta ja saa neliraajahalvauksen. Nainen ja mies asuvat avioliitosta huolimatta eri paikkakunnilla ja kummallakin on omat huollettavansa. Nainen päättää, että hänhän jaksaa hoitaa kodin, lapset, työn ja liikuntakyvyttömän miehensä, vaikkei kukaan muu sitä jaksaisi, mutta ei jaksa hänkään.
Huotari antaa naisen puhua ja tehdä päätöksensä. Meidän ulkopuolisten tehtäväksi jää pohtia, toimiko nainen oikein ja ennen kaikkea sitä, miten itse toimisin tuollaisessa tilanteessa.
***
Esityksen nimen Huotari on napannut mieheltä, joka sai massiivisen sydäninfarktin. Esitys alkaa miehen repliikillä, kun hän miettii elämäänsä ja sanoo Huotarille, että he eivät juttelisi tässä ja nyt, jos asiat olisivat menneet toisin. Sen verran kohtalonuskoa puhujalla on, että vakavan sairauden syy on universumissa, joka järjesti asiat näin. Tai sitten kyse on siitä, että universumipuhe on miehen tapa etäännyttää kuolemanvaara jonnekin kauas pois.
Potilaista toinen sairastaa niin erikoisia tauteja, että hullunahan häntä on vuosikausia pidetty. Kun sitten diagnoosi löytyy, psykiatrikin kutsutaan kuulemaan tutkimusten tuloksia.
Siitä potilas on varma, että jos hän asuisi jossakin muualla kuin Kajaanissa, häntä ei olisi koskaan hoidettu niin hyvin kuin nyt on hoidettu.
Hahmogallerian täydentää hoitoalan työntekijä, jolla on oman kokemuksensa perusteella kaikille meille ns. terveille vakavaa asiaa: unohtakaa sitku. Eläkää tässä hetkessä. Sitä toki toistelevat myös haastatellut potilaat.
***
Esityksen valmistanut Huotari elävöittää lavaa äänillä omasta kodistaan ja arjestaan, kun mies soittaa kitaraa samaan aikaan, kun koti on täynnä lapsen ääntä. Yhden haastattelun hän on nauhoittanut niin, että kuuntelee sitä itsekin, kunnes pääsee jatkamaan tarinaa suoraan nauhoituksesta. Ja kitaran hän on tuonut lavalle esittääkseen pienen laulunsa huoneeseen ilmestyvästä enkelistä.
Näillä näkymin Universumi järjesti näin nähdään enää yhden kerran eli ensi maanantaina. Ehkä näin on loppujen lopuksi hyvä. Kun esityskertoja on vain muutama, Huotarin on helppo pitää yllä esityksen vaatimaa intensiteettiä paremmin kuin kahdenkymmenen esityksen sarjassa. Monenlaisille potilas- ja omaisjärjestöille tässä toki olisi tunnin kelpo alustus jatkokeskusteluille.
Universumi järjesti näin
Haastattelut, käsikirjoitus ja esityksen valmistaminen: Panu Huotari.
Näyttämöllä: Panu Huotari.
Tuotanto: Kainuun sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen OLKA Kainuu -toiminta, Vaara-kollektiivi.
Viimeinen esitys ma 26.5. klo 13 Seminaarin taidekampuksella.
Kommentit
Lähetä kommentti