Sutinen jatkaa kirjallisia löytöretkiään

Ville-Juhani Sutinen kirjoittaa teoksia, jollaisia kukaan muu ei taida ainakaan Suomessa kirjoittaa. Kuva: Ari Haimi.

Tiedättekö, missä sijaitsee alue nimeltä Galitsia? Aivan oikein. Niitä on kaksi, joista toinen on Espanjassa. Se kirjoitetaan Galicia, mutta lausutaan kyllä kokolailla samalla tavalla kuin meitä lähempää löytyvä Galitsia. Ja tämä Galitsia sijoittuu Krakovan ja Lvivin väliselle rajamaalle ja on historiansa saatossa ollut yhden jos toisenkin valtion aluetta.

Tähän Galitsiaan tieto-Finlandiallakin palkittu Ville-Juhani Sutinen vie lukijansa uusimmassa kirjassaan Reunamerkintöjä. Kirjan nimen voi lukea monella tavalla, joista yksi, sanoisinko tekninen tapa on tietysti se, miten Sutinen ihailemastaan ja tutkimastaan Galitsiasta kirjoittaa, esseistisesti ja omaakin henkilöhistoriaansa mukaan ottaen.

Toinen tapa, jolla kirjan nimi avautuu, pureutuu alueen historiaan siellä syntyneiden ja vaikuttaneiden ja siitä kirjoittaneiden kirjailijoiden avulla. Ja tässä Sutinen on ilman muuta omimmillaan, kirjallisella löytöretkellä, joka tarjoaa lukijalle aivan uusia näkökulmia Eurooppaan ja sen historiaan.

Ville-Juhani Sutisen kirjan kansi on Timo Nummisen käsialaa. 

                                                                             ***

"Millainen oli Eurooppa ennen 1900-luvun tuhoisia sotia ja juutalaisten massamurhia?" Sutinen kysyy ja vastaa: Paljon monimuotoisempi ja värikkäämpi kuin koskaan osaat edes kuvitella. Ja tämä monimuotoisuus ja värikkyys putkahtavat pintaan sellaisten galitsialaisten kirjailijoiden teoksissa, joista monesta et varmasti ole edes kuullut.

Galitsialla on ollut historian saatossa monta isäntää. Se oli Itävalta-Unkarin laitimmaisia osia. Se on kuulunut Puolalle ja sitä ovat hallinneet ukrainalaiset. Sen yli ovat marssineet niin natsit kuin puna-armeijakin niin, ettei toisen tihutöitä ja julmuuksia voi oikein erottaa toisistaan, vaikkakin natsit onnistuivat hävittämään ennen toista maailmansotaa alueella varsin runsaslukuisesti asuneet ja vaikuttaneet juutalaiset melkeinpä viimeiseen ihmiseen.

Kaiken lisäksi Galitsialla on myös nykyisyytensä: Venäjän raaka ja raukkamainen hyökkäyssota Ukrainassa, josta jotkut Galitsian osatkin saavat osansa.

                                                                            ***

Sutisen kirjan nimen alaotsikko on, ei enempää eikä vähempää kuin Kadonnutta Eurooppaa etsimässä. Ja sellaisen Sutinen myös löytää: monikansallisen alueen, joka syrjäisen sijaintinsa ansiosta sai kasvaa ja kehittyä melkeinpä omalakisesti.

Samaan aikaan Galitsia on kartastakin katsoen siitä onneton maakaistale, että sitä eivät suojaa sen paremmin vuoret kuin joetkaan. Tämä taas on mahdollistanut sen, että itään tai länteen rynnistävät armeijat ovat pystyneet armotta tuhoamaan alueen, mutta niin kuin Sutinen kirjoittaa, tuhottu maa on "noussut sitten uudelleen esiin samalla lailla kuin kohoava maa sotilassaappaan alta".

Sutinen kirjoittaa Galitsian myytistä, jota värittävät ennen kaikkea alueen juutalaiset, isänmaattomat ja kansallisvaltiottomat juutalaiset, jotka sopeutuivat kulloiseenkin menoon ja selvisivät kaikesta muusta paitsi holokaustista.

Galitsia oli Sutisen mielestä siitä merkillinen alue, että siellä kansojen ja kulttuurien sekamuodot onnistuivat juurtumaan ja jäämään eloon. Alue oli outo poikkeus siinä Euroopassa, joka sen ympärillä alkoi rakentua kansallisvaltioiksi. Sitä, onko kansallisvaltiohypestä ollut kenellekään mitään hyötyä tai onko vieläkään, kannattaa aina ajatella etenkin nyt, kun itäinen naapurimme kirjoittaa itäisen Euroopan historiaa uusiksi ja yrittää vielä rakentaa maailman sen mukaiseksi venäläiseksi kokonaisuudeksi.

Ja kun mietitään juutalaisia, jotka siis oppivat sopeutumaan ja elämään minkälaisissa valtioissa tahansa, nykyaika tuntuu osoittavan, etteivät he mitenkään onnistu rakentamaan omaa kansallisvaltiotaan hävittämättä muita.

                                                                    ***

Sutinen esittelee lukijoilleen lukuisia kiinnostavia kirjailijoita, kuten vaikkapa Leopold von Sacher-Masochin, jonka nimi elää edelleen sanassa masokismi. 

Käsittelyyn nousee myös merkillinen kirjailija- ja ystävyyskaksikko Joseph Roth ja Stefan Zweig, joiden elämät kietoutuivat syvästi yhteen, vaikka Roth taisi käyttää Zweigin ystävyyttä härskisti hyväkseen.

Kukaan vaikkapa tieteiselokuvia katsonut ei ole voinut ohittaa Andrei Tarkovskin ohjaamaa Solarista, joka perustuu Stanislav Lemin romaaniin, joka puolestaan uppoaa allegorisesti syvälle ihmisen muistiin ja tässä tapauksessa kirjailijan muistoihin Galitsiasta.

Kaikkia Sutisen esittelemiä kirjailijoita ei ole edes suomennettu, mutta vaikkapa Bruno Schulzia on. Nobelisti Olga Tokarczukin tuhatsivuinen aluetta ja sen ihmisiä käsittelevä romaani on ilmestynyt englanniksi pari vuotta sitten nimellä The Books of  Jacob: A Novel. Kaikki Tokarczukin suomennetut teokset lukeneena uskon, että sitä suomennosta kannattaa odottaa.

Ville-Juhani Sutinen: Reunamerkintöjä. Kadonnutta Eurooppaa etsimässä. Avain, 2025. 351 s.