Teemu Mäki ei päästä katsojaa helpolla, mutta löytää kaikesta huolimatta ympäriltään rauhaa ja rakkautta
Onkohan Kajaanin taidemuseossa ollut koskaan näin rankkaa ja poliittista taidenäyttelyä? Toki edesmenneen Vexi Salmen kokoelman saksalaista ekspressionismia ja natsien mielestä rappiotaidetta edustaneet teokset olivat puhuttelevia, mutta niin ovat kyllä museon tämän kesän vieraan, Teemu Mäen työt Muotokuvia ja politiikkaa -nimen saaneessa näyttelyssä.
Kun Mäki kuvaa maalauksissaan ihmisiä, jotka hän tuntee ja on tuntenut, teokset suorastaan imevät katsojan sisäänsä. Ja kun ripustuskin on mietitty tarkkaan, etenkin ison yläsalin tunnelma on hengästyttävä, painostava, julmakin, mutta Hadižat Gatajevan ja Malik Gatajevin muotokuva (2011-2023) muistuttaa jokaista meistä, miten pieni ihminenkin voi tehdä suuria asioita.
Sotaorpoja Tšetšenian sodasta pelastaneet Gatajevit katselevat ison salin läpi sen vastapäiselle seinälle ripustettua Perkele-kollektiivin maalaamaa teosta Venäläinen interiööri (2011-2013). Siinä Mäki ja hänen kollegansa Elisabet Sanna Halme, Hanna Peräkylä, Maria Petrova, Hannele Rosenböijer, Sofia Tarassenko ja Matti Vainio näyttävät meille ilmeisen tavallisen venäläisen perheen arkea, jota Tšetšenian sota ei millään tavalla rasita: televisio työntää roskaa, perheen äiti raahaa ostoksia ja kaikki venäläisyyden symbolit maatuskasta ikoniin ja Gazpromin torniin mahtuvat samaan kuvaan.
Ja kun näiden kahden maalauksen rinnalla pysähtyy katsomaan kolmatta Groznyin taisteluja kuvaavaa maalausta nimeltä Katunäkymä Groznyistä (2012), vakuuttuu siitä, miten sodissa on aina myös niitä, jotka hyötyvät ja käyttävät tilaisuutta ja ihmisiä hyväkseen.
Mäen Tsetsenia-maalaukset ovat kaiken lisäksi ajattomia. Minkä tahansa sarjan öljyvärimaalauksista voisi sanoa kuvaavan Venäjän tämänhetkistä roistomaista hyökkäystä Ukrainaan, eikä pieninkään yksityiskohta olisi pielessä.
***
Mäki ei tyydy esittelemään maailmankatsomustaan pelkillä maalauksilla. Monen teoksen mukana on tarinoita siitä, mitä ja ketä ne esittävät, mutta näytteillä on muutakin: Mäen tekstejä siitä, miten hän näkee vaikkapa ihmisen ja luonnon suhteen tai menossa olevan kuudennen joukkosukupuuttoaallon.
Mäki vertaa teksteissään myös vaikkapa sitä, miten Suomen sisällissodan tai viime vuosien sotien uhrien lukumäärä on muuttunut, paitsi että niin vuonna 1918 kuin tänäkin päivänä suurin osa sotien uhreista on siviilejä.
Tekstien ja taiteilijan pohdintojen takia näyttelyyn tutustumiseen kannattaa varata aikaa.
***
Niin. Nämä taiteilijan itsensä allegorisiksi maalauksiksi nimeämät työt saavat rauhoittavan vastapainon museon alakerran muotokuvista. Ne perustuvat, näin Mäki määrittelee, näköhavaintoon ja sen tulkintaan todellisista ihmisyksilöistä.
Ja todellisia ihmisyksilöitä sieltä myös löytyy. On sukulaisia, äiti, isä ja omia lapsia. On ystäviä, joista yksi mustan silmän kanssa. On ensiaskeleitaan ottava pienokainen.
Mäki ei silottele tulkinnoissaan, vaan käy elämänsä tärkeiden ihmisten kimppuun, jos niin voi sanoa, värillä ja vimmalla. Monipuolisuuttaan Mäki esittelee sillä, että teoksissa on niin öljyvärein kuin akryylillä maalattuja töitä. Sopiipa joukkoon joku vesivärityökin, mutta kaiken pohjana on Mäen ilmiömäisen tarkka silmä ja erinomainen piirustustaito.
Näyttelyssä on esillä kuvapareja, joissa sama aihe on toteutettu skaalaamalla. Maalausten värimaailman tunnistaa helposti juuri Mäen väreiksi, niin rajuja ja tehokkaita ne ovat.
Vuonna 1967 syntynyt Mäki on monipuolinen taiteilija, jolle sen kummemmin teatteri kun elokuvakaan eivät ole outoja ilmaisun välineitä. Kajaanin näyttely keskittyy maalauksiin, mutta Mäkeä innoittanut elokuvaohjaaja Rainer Werner Fassbinder on sentään saanut mukaan nimikkoteoksen.
Teemu Mäki Kajaanin taidemuseossa 14.9. saakka.
Kommentit
Lähetä kommentti