Ihmiskunnan suurin ja tärkein keksintö: jumala

Raimo Hakola, Ville Mäkipelto ja Juha Pakkala ovat kirjoittaneet kirjan Jumalan historiasta. Kuva: Otavamedia.

Aluksi muutama sana tämän kirjoituksen keskushenkilöstä. Kun puhun kristinuskon veijarista, kirjoitan Hänen nimensä isolla J:llä, mutta kun tarkastelen ihmiskunnan tärkeintä keksintöä ikään kuin yleisesti, kirjoitan yksinkertaisesti vain jumala.

Se, mikä on kaikkein tärkeintä niin tässä tekstissä kuin Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan kirjassa Jumalan synty. Isän ja pojan kätketty historia, on se, että Jumala on todellakin syntynyt jossakin ja jotenkin kehittynyt niihin muotoihin, joissa Häneen nyt törmäämme.

Ja kun psykologi ja teologian tohtori Mäkipelto ja dosentit ja eksegetiikan yliopistolehtorit Pakkala ja Hakola ovat tehneet työnsä tutkimalla meille niin tuttua kristinuskoa ja sitä edeltänyttä ja nyt rinnalla elävää juutalaisuutta, he kirjoittavat nimenomaan kristinuskon Jumalasta ja juutalaisuuden Jahvesta.

Kolmikon pääteesi tuntuu tietysti ensikertaa kuultuna varsin huimalta, mutta kun miesten ajatuksia lukee lisää, perin yksinkertaisilta, ainakin näin historioitsijan koulutuksen saaneesta: tämä kristinuskon Jumala oli alunperin vain yksi monista, ja olipa hänellä noiden aikojen tapaan myös puoliso. Vuosituhantinen kehitys johti lopulta siihen, että nykyisin Jumala on yksi ja ainoa ja kaikkivaltias, eikä hänellä todellakaan ole enää puolisoa, vaikka Jeesus-niminen poika onkin.

Jumalan synty -kirjan kannessa on Kristus Pantokrator -ikoni 500-luvulta Pyhän Katariinan luostarista Siinailta. Kirjan kansi on Tomi Tukiaisen käsialaa. 

                                                                              ***

Niin. Jumala oli alunperin varsin ihmisen kaltainen olento. Jumalia taas oli lukuisia erilaisiin tarpeisiin, joista sään säätely oli tietysti yksi tärkeimmistä. Jumalat olivat niin ihmisen kaltaisia, että pystyivät jopa lisääntymään heidän kanssaan.

Mäkipelto, Pakkala ja Hakola pystyvät kirjassaan ajoittamaan tarkasti jopa sen vuoden, kun yksi jumala otti ja peittosi muut. Tuo vuosi oli 587 ennen ajanlaskun alkua, kun Babylonia valtasi kapinoivan Jerusalemin, tuhosi ensimmäisen temppelin, lakkautti Juudan kuningaskunnan ja raahasi viimeisen kuninkaan Babyloniaan. Yhteiskunnan perusrakenteet, näin miehet kirjoittavat, olivat murskana.

Temppelin hävitys tarkoitti sitä, ettei Jahvella enää ollut asuinpaikkaa, ja jopa hänen patsaansa tuhoutui siinä missä ajatus äitijumalatar Aserastakin. Jahve oli kuollut, ja tämä käynnisti muutoksen, joka johti juutalaisuuden syntyyn.

Tässä kohtaa kuvaan astuvat kirjurit, joille uskonnollinen valta sekasortoisessa tilanteessa siirtyi. Osa heistä tyytyi tietysti babylonialaisten komentoon, mutta osa huomasi, että heidän on mahdollista rakentaa uudestaan kuningasajan jumala, josta kasvoi entistäkin mahtavampi maan ja taivaan herra. Ja tämän käsityksen pohjana oli ajatus laista, johon uskonnon on perustuttava sen sijaan, että se olisi riippuvainen temppelistä ja kuningasinstituutiosta.

Ja lakiuskonto juutalaisuudesta myös kehittyi. Juutalaisuus poikkesi kaikista muista uskonnoista juuri lain noudattamisen vaatimuksen vuoksi. Tekisi mieli sanoa, että juuri laki, jota ihmisten piti Jumalan määräämänä noudattaa, on johtanut juutalaiset suuriin vaikeuksiin täällä tämänpuoleisessa. 

Tätä kuolemanvakavaa ongelmaa avaavat hienosti Isaac Bashevis Singerin romaanit, joissa hän on pohtinut juuri tätä kysymystä. Kun ihmiset ovat tulkinneet väärin Jumalan lakia, Hän on rankaissut valittujaan mitä ankarimmalla kädellä, ja ihmisparkojen on pitänyt aloittaa lain tutkiminen alusta, sillä jossakin on virhetulkinta, joka raivostutti Jumalan. Kun luet Singerin suurenmoisen sukukronikan nimeltä Moskatin suku, ymmärrät sen viimeisiltä sivuilta, millaiseen tragediaan lakiusko johti juutalaiset toisen maailmansodan aikaan.

                                                                       ***

Täällä ovat myös kristinuskon juuret. Me puhumme kovin kernaasti siitä, kuinka meillä on ikään kuin kaksi eri Jumalaa, se Vanhan testamentin ankara ja kostonhimoinen olento ja se toinen, Uuden testamentin rakastava, Jeesuksen opetuksissa ilmenevä kaikkivaltias.

Kirjan kirjoittajat kallistuvat muuten sille kannalle, että Jeesus ihan oikeasti ajatteli olevansa Jumalan,  mutta oikeastaan tämänpuoleisen kuninkaaksi, valitsema. Jeesus on todellakin ollut olemassa, mutta meillä ei ole lainkaan lähteitä, jotka olisivat syntyneet hänen aikanaan. Kaikki, mitä hänen elämästään ja opetuksistaan tiedetään, on jälkikäteen mm. evankelistojen sepittämää ja yhteen kokoamaa. Kirjoittajat rohkenevat jopa spekuloida sillä, oliko Jeesus mieleltään ihan terve, mutta jättävät ajaatuksen lopulta lähteiden puuttuessa ilmaan.

Eikä Jumalan kehitys loppunut edes tähän, vaan vaikkapa muinaissuomalaiset omaksuivat kristinuskon muodossa, johon sopivat myös täkäläiset jumalat. Pikkuhiljaa kirkko toki onnistui karsimaan heidät ihmisten uskosta ja vaihtamaan heidät kaikki yhteen Jumalaan, mutta sanokaapa, oletteko koskaan kuulleet vaikkapa toivomusta "Anna Ahti ahvenia, Pekka pieniä kaloja"? Siellä ne meidän muinaiset jumalamme yhä elävät.

Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola: Jumalan synty. Isän ja pojan kätketty historia. Otava, 2025. 288 s.