Mikael Niemi kirjoitti suuren romaanin

Mikael Niemen uusin romaani vie lukijansa jo tuttuihin Pajalan maisemiin. Kuva: Like.

Tasan neljännesvuosisata sitten kirjalliseen elämääni astui kirjailija Pajalasta, Pohjoisesta Ruotsista. Hänen nimensä oli Mikael Niemi ja hänen esikoisteoksensa ilmestyi suomeksi nimellä Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä.

Tuon jälkeen olen aina silloin tällöin lukenut mainiota uraansa jatkaneen kirjailijan teoksia, joissa kaikissa luodataan pohjoista maisemaa ja siellä asuvien ihmisten mieliä. 

Kaikissa kirjoissa Niemi kaivaa esiin ihmisten välisiä konflikteja, joista vähäisimmät eivät suinkaan koske jumalaa ja taivasasioita. Kirjoitin jumalan pienellä kirjaimella, sillä sellaiseksi Niemi tuon maankolkan asujien olemisenehtoihin vaikuttavan olennon kuvaa. "Pahinta on uskovainen ilman jumalaa", Niemi taisi Vittulan pahista kuvata, eikä varmasti syyttä.

Miehen uusin romaani Silkkiin kääritty kivi liikkuu ajallisesti lähes sadan vuoden ajalla. Kaikki alkaa purkautua, kun kaivinkone nostaa suosta ihmisen luita. Kuka ruumis on ja miksi hän on hautautunut juuri tähän suohon?

Siinä sivussa Niemi kertoo meille toden tarina ajasta, kun Pajalan ja lähiseutujen vähäväkiset nousivat ankaraan vastarintaan, kun heidän riistämisensä vain paheni. Kaikki kulminoitui tieurakoihin, joita köyhät torpparit huusivat itselleen niin huonolla palkalla, että velkaantuivat korviaan myöten. Niin kävi myös Einolle, jonka tervanpolttokin meni yhden porvarin keinottelun takia pieleen.

                                                                        ***

Niemi on kirjoittanut nimenomaan suuren romaanin. Siinä samassa, kun tämän ajan rikostutkijat etsivät vastauksia suosta löytyneen ruumiin alkuperään, Ruotsin kansankoti alkaa saada muotonsa, eikä se todellakaan syntynyt hyväosaisten herkkämielisyydestä, vaan köyhän kansan kapinasta. Suomen sisällissota antoi sille omat mausteensa ja juuri syntynyt Neuvostoliitto pelkokertoimensa.

Ei liene väärin väittää, etteikö Niemellä olisi yksi kuningasidea, jota hän soveltaa kaikissa romaaneissaan. Silkkiin käärityssä kivessä se on historiallisen näkökulmansa ansiosta suurempi ja vahvempi kuin aikaisemmissa teoksissa, mutta niin vain käy, että nykyajan saapumisesta Pajalaan kertova Vittula on jotenkin vakuuttavampi pienuudestaan huolimatta.

Tai sitten on vain niin, että kun Vittulan sankarit ovat kutakuinkin minun itseni ikäluokkaa, he pujahtavat mieleni pohjukkaan yhtä tehokkaasti kuin The Beatles -yhtyeen biisi Rock and Roll Music edelleen tekee.

Suuruudessa on sekin haitta, että Kivi pääsee vauhtiin hieman hitaasti ja useissa aikatasoissa toimivia ihmisiä on niin paljon, että kokonaisuuden hahmottaminen on hieman vaikeaa, mutta sitten, kun tarina alkaa avautua, se imee kyllä tehokkaasti mukaansa vaikkapa tuumimaan, miten hienosti Niemi kuvaa fasistisen persoonallisuuden synnyn.

Silkkiin kääritty kivi on Mikael Niemen kuudes suomennettu romaani. 

                                                                         ***

Niemi tekee viisaasti siinä, ettei tyydy vain kuvaamaan työväestön taistelua ja kyläyhteisöjen sisäisiä rakenteita ja niiden natinoita, vaan kirjoittaa mukaan myös maagiselle realismille tuttuja henkilöitä periytyvine, yliluonnollisine kykyineen.

Niillä Niemi saa sukutarinaansa koko ajan niin uusia käänteitä ja mutkia, että kun viimeiset sivut lukee, huomaa arvanneensa monta asiaa aivan pieleen, ja se on tämän romaanin ehdoton vahvuus.

Silkkiin kääritty kivi on täynnä surua, murhetta ja suoranaisia rikoksia ihmisyyttä kohtaan. Siellä on myös riehakkaita kohtauksia, jotka todistavat, että elämässä, kuinka pienessä tahansa, on hetkiä ja kohtia, jotka ovat ehdottomasti elämisen arvoisia.

Sitä paitsi Niemi on niin vahvasti pienten ihmistensä puolella, että vaikka yksi tarinan suurista pahiksista saakin kuolla yhteisönsä arvostamana suurmiehenä, hänenkin syntinsä tulevat nyt kaikkien tietoon. Se ei ole mitenkään merkityksetöntä, sillä niin kuin Niemi loppusanoissaan toteaa, romaanin henkilöillä on esikuvansa todellisuudessa, vaikkakin hän kirjoittaa "rikkureista, tullimiehistä, kauppiaista ja saarnaajista sepitetyillä nimillä".

Pajalalaisilla riittää heissä arvailtavaa aivan niin kuin Kalle Päätalon taivalkoskelaisilla lukijoilla omissaan.

Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi. Suomentanut: Jonna Joskitt-Pöyry. Like 2025. 512 s.