Ollaanko vai eikö olla?

Näytelmän juliste on Heli Heikkisen käsialaa.

Kajaanin Harrastajateatteri pureutuu uusimmassa näytelmässään salaliittoteorioihin. Keskeisimmäksi kysymykseksi nousee ihmistä ikiajat vaivannut ongelma: Ollaanko vai eikö olla? Olemmeko siis oikeasti olemassa vai olemmeko vain jonkun mielen heijastusta ja ilkeää pilaa?

Tätä Simulaatiohypoteesi ja muita teorioita -nimen saanut esitys pohtii kerrassaan mainiosti.

Alussa näyttää siltä, että työryhmälähtöisesti syntynyt esitys on hajallaan kuin totuus pitkin maailman valtateitä, mutta loppujen lopuksi näytelmästä muodostuu kokonaisuus, jonka keskiössä on kaksikin onnetonta hurahtanutta.

Meillä on Juho Hyvärisen esittämä Veli, joka yrittää vakuuttaa keuhkosairaan isänsä siitä, ettei minkäänlaisia rokotuksia kannatta missään nimessä ottaa, sillä ne mikrosirut. Ja sitten meillä on Selma Saaren vauhdikas Heidi, joka alkaa uskoa liskoihmisteoriaan niin vahvasti, että pahaa-aavistamaton opiskelukämppis Valo (Ulpu Moilanen) on hätää kärsimässä.

Seuraamme myös Heidin äidin (Mervi Hilli) kamppailua tyttärensä mielenterveyden puolesta. Salaliittoteorioita tubekanavallaan levittäväkin tavataan ja monen monta hänen lähetyksiinsä eksyvää asiantuntijaa aina vallan vinkeästä filosofista (Jarkko Peltonen) lähtien. Vanni Hallikaisen roolihahmojen tehtäväksi jää katsoa vierestä, kun hulluus vallan saapi.

                                                             ***

Olisi aikuisten oikeasti ollut mahdollisuus, että työryhmä olisi uponnut sekalaisiin salaliittoteorioihin niin pahasti, ettei ajatuksista olisi syntynyt kelpo näytelmää. Näytelmän ohjaaja Katariina Kannisto onnistuu kuitenkin pitämään kokonaisuuden mainiosti kasassa. Kun esitys loppuu, katsoja, ainakin minä, tavoitan arkielämäni piiristä monta nyt esitettyä viirausta vallan tuttuina.

Kannisto on pannut porukkansa varsinaiseen liikkeeseen. Esitys koostuu lukemattomista lyhyistä kohtauksista, jotka vaihtuvat salamannopeasti toiseen. 

Koko kuusihenkinen näyttelijäporukka roudaa kahta lavalla tarvittavaa pöytää ja kuutta tuolia niin, että menee hetki ennen kuin ymmärrän, mikä esityksessä on hiukan merkillistä: lähes kaikki kohtaukset näytellään istualtaan.

Toisaalta esitys ei pysähdy hetkeksikään, vaikka tuoleihin tukeudutaan.

                                                                    ***

Simulaatiohypoteesi tuo esiin Harrastajateatterin erityisen vahvuuden: hommassa on mukana niin monta tekijää, että eri esityksiin saadaan aina uusia kasvoja mukaan. Ja kun porukkaa on paljon, se voidaan jakaa vaikka kahtia niin, että toinen puoli haastaa nuoria katsojia ja toinen vähän varttuneempia.

Eikä kyse ole pelkästään harrastajien määrästä, vaan ennen kaikkea laadusta. Simulaatiohypoteesin porukka tekee hommansa niin hienosti, että sitä on kerrassaan ilo katsella. Ja niin vakuuttavasti, että huomaan kotiin ajellessani muistelevani Riitta Nelimarkan mainiota lastenkirjaa vuosikymmenten takaa. Iso ja Pieni universumissa -nimen saanut kirja kiteyttää nimittäin mainiosti mietiskelyni: "Mikä osuus oli unen ja mikä toden? Sitä vieläkin pienessä päässäni poden."

Simulaatiohypoteesi ja muita teorioita ensi-ilta pe 10.10. Kajaanin Taidekampuksella.

Käsikirjoitus: Katariina Kannisto ja työryhmä

Ohjaus: Katariina Kannisto

Lavalla: Vanni Hallikainen, Mervi Hilli, Juho Hyvärinen, Ulpu Moilanen, Jarkko Peltonen ja Selma Saari.

Tuotanto: Kajaanin Harrastajateatterin hallitus

Lavastus: Katariina Kannisto ja Juho Hannikainen

Puvustus: Heli Heikkinen ja Xavier Heikkinen 

Valosuunnittelu: Kaapo Heikkinen ja Juho Hannikainen 

Valoajo: Kaapo Heikkinen 

Äänisuunnittelu: Katariina Kannisto 

Ääniajo: Xavier Heikkinen

Juliste ja graafinen ilme: Heli Heikkinen 

Loput esitykset: su 12.10. klo 15, ke 15.10. klo 18, pe 17.10. klo 18, la 18.10. klo 18, ke 22.10. klo 18, pe 24.10. klo 18, su 26.10. klo 15, su 2.11. klo 16 ja ti 4.11. klo 18.