Dan Brown myllää nyt Prahan
Olen varmaankin lukenut kaikki Dan Brownin tieteellis-symbologiset trillerit, jos miehen kirjoja voi niin luokitella. Kateellisena olen ihmetellyt, miten Brown keksiikin tarinoitaan, joissa on aina paljon totta, niin kuin vaikkapa Rooma tai Pariisi tai tällä kertaa Praha, ja miten paljon niissä on kaikkea sellaista, jota lukijat voivat pitää ihan totena.
Sitä paitsi minun on vaikea väheksyä kirjailijaa, jonka esikoinen, Da Vinci -koodi taisi tuoda Leonardo da Vincin taiteen äärelle sellaisiakin ihmisiä, joita taide ei voisi vähemmän kiinnostaa. Siitä huolimatta luen Brownin kirjoja puhtaana viihteenä, joiden ympärillä käytävä keskustelu siitä, kirjoittaako Brown totta vai ei, on täysin tarpeetonta.
Brown kirjoittaa niin totta kuin on tarpeeseen. Uusimman kirjansa alussa hän jopa vetoaa lukijoihinsa kertomalla, että kaikki, mistä hän kirjoittaa on totta. No sen verran otan tähän kantaa, että kyllä vain, CIA on olemassa, kilpavarustelu on mitä kauheinta totta ja ihmisen tietoisuutta tutkitaan aivan tosissaan omassa tieteenalassaan.
Se taas, mitä kaikkea Brown tästä keittää kokoon, on, heh, uskon asia, niin kuin tämäkin ei-paikallinen tietoisuus ja ihmisen hengen tai mielen kyky irtautua ruumiista sinne ja tänne. Sivupersoonajuonestaan Brown kuitenkin selviää aivan kuivin jaloin.
Epäilyttävintä Salaisuuksien salaisuudessa onkin sen etiikka, tai oikeammin sen sankareiden etiikka, mutta palaan siihen tämän tekstin lopussa.
Kirjan kansi on Will Staehlen käsialaa.
***
Tavoilleen uskollisesti Brown marssittaa jälleen tapahtumien keskipisteeseen symboliikan professorinsa Robert Langdonin. Tällä kertaa Langdon löytyy Prahasta, johon hän on matkustanut tietoisuutta tutkivan noeetikon ja uusimman rakastettunsa, Katherine Solomonin kanssa.
Tapahtuu murha ja tapahtuu paljon muutakin, kunnes herra ja rouva Etsivä löytävät keskeltä Prahaa maanalaisen tutkimuslaitoksen, jonka CIA on valjastanut aivan uudenlaisen sodankäynnin tapojen tutkimiseen. Ja siinä tohtori Solomonin vielä julkaisematon kirja risteää niin pahasti CIA:n intressien kanssa, että kohta sankariparimme juoksee pitkin Prahaa ja lujaa.
Rakenteeltaan Salaisuuksien salaisuus on tuttua ja taattua Brownia. 650-sivuisen romaanin nielaisee parissa päivässä, sillä se on rakennettu äärimmäisen tehokkaasti, kappaleet ovat lyhyitä ja näkökulmat vaihtelevat juuri sopivan koukuttavasti, eikä sankaripari pääse tarinan konnista aivan heti selville.
Jos vertauskohdan haluaa etsiä, niin rakenteeltaan Brownin uutuus on kuin Ilkka Remestä lukisi, hengästyttävän nopeaa ja ihmisen fyysisestä kestokyvystä piittaamatonta.
Näin uusnatolaisina suomalaisia varmaan kiinnostaa, miten Yhdysvallat käyttää härskisti hyväkseen pientä eurooppalaista liittolaistaan. Edes Tsekin tasavallan turvallisuuskoneistoilla ei ole mitään sanomista oman maansa kamaralla tapahtuviin asioihin, kun jenkit kertovat, miten tässä nyt toimitaan.
***
Niin. Se etiikka. Se ontuu ja pahasti.
Käy nimittäin niin, että Langdon ja ennen kaikkea Solomon ovat pöyristyneitä siitä vimmasta, jolla joku yrittää tuhota Solomonin uuden kirjan käsikirjoituksen. Ja se joku on niin taitava, etteivät Solomonin kustantamon ydinpommin varmat turvauskeinot onnistu estämään tuota jokua pääsemästä kiinni käsikirjoitukseen.
Tottahan kirjasta on olemassa myös paperinen kopio, jonka suojeleminen on yksi tarinan sivujuonteista, mutta lopultakin siihen etiikkaan.
Noin 600 sivua Langdon ja Solomon ovat kovastikin moraalisesti pöyristyneitä CIA:n hankkeista, ja kamaliahan hankkeet ovatkin, ainakin koekaniineiksi päätyneiden ihmisten kohdalla, mutta kun tutkijoille sitten kärsivällisesti selitetään, miksi Jenkkien on pakko tehdä tätä ja tuhota siinä sivussa ihminen tai kaksi tai puolet Prahasta, tieteentekijäkaksikko alkaakin kääntää kelkkaansa. Inhan sotasuunnitelman vastustajista tulee sen vilpittömiä puolustajia, ja tästä minä en vain osaa pitää.
Vaan tässä maailmanajassa tämä on ihan ymmärrettävää. Brownilla itsellään olisi paljon hävittävää, jos hän kertoisi meille, millaisia kataluuksia hän luulee meidän päidemme menoksi suunniteltavan. Siitä ei ainakaan hänen kotimaassaan taidettaisi pitää.
Dan Brown: Salaisuuksien salaisuus. Suomennos: Jorma-Veikko Sappinen. WSOY 2025. 664 s.
Kommentit
Lähetä kommentti