Häiritsevä kirja Venäjän hiilivetytalouden taustoista ja tulevaisuudesta

Fennovoiman vuonna 2013 julkaisema havainnekuva Pyhäjoelle suunnitellusta ydinvoimalasta, jonka venäläinen ydinvoima- ja -asejätti Rosatom lupasi kustantaa. Edes kahdeksan miljardin euron potti itänaapurista ei pelottanut suurinta osaa suomalaisista poliitikoista, ja kuitenkin kyse oli Venäjän  pehmeästä vaikuttamisesta, Veli-Pekka Tynkkynen kirjoittaa. Kuva: Wikimedia Commons.

Etsin tarkoituksella käsiini Venäjän ympäristöpolitiikan professorin, Veli-Pekka Tynkkysen vuonna 2022 julkaiseman kirjan Venäjä, energiavalta. Öljykulttuuri kohtaa ilmastonmuutoksen, etsin, sillä Tynkkynen, jos kuka, tuntee Venäjän energiakuviot ja ympäristöongelmat, eikä vain niitä, vaan myös sen, miten hiilivetytalous tukee tiukasti presidentti Vladimir Putinin diktatuurin pystyssä pysymistä.

Kolme vuotta sitten julkaistun kirjan lukeminen oli monella tavalla yllättävää ja samalla hyvin häiritsevää. Vuonna 2002 Tynkkynen julkaisi yhdessä Antti Helanterän kanssa tieto-Finlandian voittaneen teoksen Maantieteelle Venäjä ei voi mitään, ja sama ajatus on Energiavalta-kirjassakin. Ei voi, mutta kun pitäisi voida.

Jos tuon uudemman kirjan pääajatuksen tiivistää muutamaan virkkeeseen, niin tässä niitä on. Venäjä on valtava maa, jolla on järkyttävän suuret luonnonvarat. Sillä on mahdollisuudet mihin tahansa hyvään vaikkapa ilmastonmuutoksen estämisessä, ja onhan se joskus takavuosina väittänytkin sitoutuneensa ilmastonmuutoksen torjuntaan, mutta todellisuudessa se ei tee yhtään mitään.

Venäjä on niin kiinni keskitetyssä ja öljy- ja kaasuputkin yhteen sidotussa todellisuudessaan, ettei se voi edes ajatella luopuvansa niistä ja alkavansa kehittää uusiutuvia energialähteitä, sillä, niin kuin Tynkkynen kirjoittaa, jos se tekisi niin, maa hajoaisi palasiksi ja Kremlin nykyinen johto olisi hukassa huutavassa.

Vaan samalla, kun Tynkkynen todistaa tämän, hän ajatteli kirjan kirjoitusaikaan muutama vuosi sitten jokseenkin hyväntahtoisesti, että jotakin hyvää voisi tapahtua. Tekee mieli jatkaa ajatusta, että olisi voinut tapahtua, jos nykykehitys ei olisi pakottanut Venäjää hyökkäämään Ukrainaan.

Professori Veli-Pekka Tynkkynen. Kuva: Helsingin yliopisto.

                                                                            ***

Tynkkysen mielestä juuri hiilivedyt, kaasu ja öljy, tekevät nyky-Venäjästä maan, joka suhtautuu koko maailmaan niin kuin se olisi maailman valtias. Sen nykyhallinto ei voi olla hyökkäämättä eikä pelottelematta naapureitaan, sillä se ei voi luopua hiilivedyistä ilman, että Putinin porukka menettäisi otteensa vallasta.

Ja tämä on Tynkkysen ajattelussa paitsi aivan selkeää, myös erittäin häiritsevää. Tynkkynen kirjoittaa toki Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, mutta ei siitä sodasta, joka on kohta jatkunut jo yhtä pitkään kuin Venäjän suureksi isänmaalliseksi sodaksi nimeämä toisen maailmansodan jakso, jonka se oli sodassa mukana.

Kun nyt luen Tynkkysen kirjaa, en edes yritä uskoa mitään hyvää tulevaksi. Imperialistisen suurvallan on vain jatkettava aggressioitaan, sillä muuten se murenee hallitsijoittensa käsiin. Sitä paitsi hiilivedyt todellakin takaavat ihan tavallisille venäläisille varsin lokoisat olot, tai ovat ainakin tähän asti taanneet, niin ettei ihme, ettei maasta löydy minkäänlaista vastavoimaa Putinin diktatuurille.

Kirjan kansi on Jussi Jääskeläisen käsialaa. 

                                                                         ***

Terävästä historiakatsauksesta Tynkkysen kirja käy Suomen kannalta niiltä osin, kun hän kirjoittaa surullisenkuuluisasta Fennovoiman ydinenergiahankkeesta rakentaa atomivoimala Pyhäjoelle. Tästä maasta ei löytynyt juurikaan ihmisiä, jotka olisivat vastustaneet hanketta. No. Toki eduskunta äänesti asiasta ja myönsi rakentamisluvan voimalalle vuonna 2010 äänin 121-71, mutta esimerkiksi Alexander Stubb piti ulkoministerinä toimiessaan voimalahanketta Suomelle hyvinkin edullisena ja hyvänä kauppana.

Edullinenhan se olisi toteutuessaan ollutkin, sillä länsimaisten rakentajien kaikottua mukaan tullut Venäjän ydinvoima- ja ydinaseohjelmia toteuttava Rosatom lupasi kustantaa koko kahdeksan miljardin euron homman. Vähintääkin sinisilmäistä, Tynkkynen arvioi, ja on ehdottomasti oikeassa tätä Venäjän pehmeätä vaikuttamista arvioidessaan.

Niin. Vuonna 2022, juuri Venäjän hyökkäyksen aattona Tynkkynen näki mahdolliseksi, että Venäjä voisi ottaa järjen käteensä ja muuttaa energia- ja valtapolitiikkansa suuntaa. Luulen, että Tynkkysen käsitykset ovat tuosta kovasti muuttuneet. Maantieteelleen ja imperialistisille harhakuvitelmilleen Venäjä ja sen nykyjohto eivät edelleenkään voi mitään.

Veli-Pekka Tynkkynen: Venäjä, energiavalta. Öljykulttuuri kohtaa ilmastonmuutoksen. Gaudeamus, 2022. 232 s.