Kajaani passio etsii valoa
Anni Mikkelsonin käsikirjoittamalla ja Joel Härkösen ohjaamalla Kajaani passiolla varsin ymmärrettävä tavoite. Sen sijaan, että se keskittyisi liki 2000 vuoden takaisen pääsiäisen verisiin ja julmiin menoihin, se haluaa tarjota katsojilleen valoa.
Entistä ymmärrettävämmäksi valon tavoittelu tulee, kun kuuntelee Kajaanin ev.lut. seurakunnan kirkkoherran Antti Minkkisen kokemuksia kajaanilaisten kirkossa käymisistä. Kiirastorstain ja pitkäperjantain jumalanpalveluksiin, niihin, joissa kerrataan ne julmat tapahtumat, riittää kyllä väkeä, mutta pääsiäissunnuntain valon juhlaan ei niinkään.
Ja samaa kaavaa noudattelee suurin osa Suomessakin koettavista Ristintie-kuvaelmista. Siksipä seurakunnan ja Kajaanin kaupunginteatterin yhteistuotanto Kajaani passio lähtee aivan toisesta kulmasta. Nyt seurataan keskiaikaista teatteriseuruetta, joka on vaivojaan säästämättä tullut syrjäiseen Oulujärven rannan kyläpahaseen kertomaan tarinan Ristin Kiesuksesta. Nyt etsitään valoa ja juhlitaan samalla 130-vuotiasta Kajaanin kirkkoa.
***
Passio lähtee liikkeelle likipitäen riehakkaasti, kun teatteriseurue (Janne Kinnunen, Milla Kuikka ja Jukka Peltonen) kipuaa kirkon kylkeen rakennetulle lavalle ja alkaa kysellä, josko me, siis yleisö, haluaisimme kuulla tarinan, jota on siihen mennessä kerrottu eri puolilla Eurooppaa. Ja mehän haluamme.
Mikkelson rakentaa rauhanhäiritsijä-Jeesuksesta mainion, tähänkin aikaan osuvan kuvan. Vaikkemme ehdi häntä näkemään, tiedämme, että hän on valmis vaikka istumaan keskelle tietä osoittamaan mieltään, jos sellaiseen on tarvis.
Me taas siirtyilemme kuvaelmasta toiseen aina viimeiselle ehtoolliselle kyselemään, josko Jeesus olisi siellä, mutta ei. Hän on aina ehtinyt siirtyä seuraavaan paikkaan. Getsemanessakin käymme, kunnes virkamiesmaaherra ilmoittaa Jeesuksen kuolemantuomiosta, jota me itse olemme vaatineet. Meidän osaksemme tulee seurata ristiä, kun sitä kuljetetaan kirkon ympäri virren 77 soidessa kanttori Juha Mikkosen erinomaisen rumpusäestyksen tahdissa.
Sitten siirrymme kirkkoon rauhoittumaan Sinikka Isoniemen ambient-musiikin soidessa. Passion muu musiikki on Mikkosen käsialaa.
Kirkossa eivät komeljanttarit mekasta, vaan kuulemme Heidi Syrjäkarin laulaman lapsenetsintävirren. Valo voittaa, kynttilät loistavat ja pääsiäinen tulee esitellyksi toisin kuin muualla.
Lapsenetsintävirren esittää Heidi Syrjäkari. Kuva: Heimo Haverinen .
***
Käsikirjoittaja Mikkelsson ja ohjaaja Härkönen onnistuvat varsin vaikeassa tehtävässä. En voi väittää olevani millään tavalla teologian osaaja, mutta kaikki lienee teologisesti kohdallaan. Sen puolen tekijät ovat varmistaneet keskustelemalla seurakunnan väen kanssa.
Tekijät onnistuvat varsin mainiosti tavoitteessaan korostaa pääsiäistä valon juhlana. Ristin perässä kulkeminen ja pienten ristien kantaminen tuntuivat ainakin minusta kovin vierailta, mutta sijansa sillekin.
Kajaani passiota esitetään aina pääsiäislauantai-iltaan saakka. Ehkäpä siitä voisi tulla jopa täkäläinen pääsiäisperinne?
Kajaani passio, ensi-ilta su 29.3. 2026 Kajaanin kirkossa
Käsikirjoitus: Anni Mikkelsson
Ohjaus: Joel Härkönen
Valosuunnittelu: Henri Pyy
Äänisuunnittelu: Sinikka Isoniemi
Musiikki: Juha Mikkonen
Pukusuunnittelu: Pirkko Paananen
Visuaalinen suunnittelu työryhmä
Kuoro ja harrastajaesiintyjät, koordinointi: Juha Mikkonen ja Sari Korkkonen
Käsiohjelman kuva: Minna Hyvönen, graafinen suunnittelu: Perttu Penttinen
Näytelmässä esiintyvät Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijät Janne Kinnunen, Milla Kuikka, Jukka Peltola ja Heidi Syrjäkari ja lisäksi joukko kuorolaisia ja teatterin harrastajia.
Yhteistyössä Kajaanin kaupunginteatteri ja Kajaanin seurakunta
Tapahtuma on osa Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa.
Loput esitykset: su 29.3. klo 16, ma 30.3. klo 18, to 2.4. klo 18, la 4.4. klo 13 ja
la 4.4. klo 16.
Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.
Kommentit
Lähetä kommentti