Aikansa tabloidit tuhosivat Rasputinin, joka auttoi Romanoveja tuhoamaan dynastiansa

Antony Beevorilta on suomennettu kahdeksan historiateosta. Kuvassa hän on Tallinnan kirjamessuilla vuonna 2014. Kuva: Maria Mõistlik.

Jos meillä on tässä ajassa julkkiksemme, joiden edesottamuksia seuraamme keltaisessa lehdistössä ja somessa, niin oli reilu vuosisata sitten myös Venäjällä.

Mystikoksikin sanottu Grigori Rasputin (1869-1916), oppimaton maalaismies Pokrovskojen kylästä, sai kiedotuksi Venäjän valtaapitävät, etenkin tsaaripariskunnan niin tiukasti likaisiin näppeihinsä, että häntä voidaan aivan oikeutetusti pitää yhtenä syynä 300-vuotisen Romanovien dynastian tuhoon. 

Toki sitä edesauttoi ensimmäinen maailmansota, jossa Nikolai II sai sen verran perusteellisesti turpiinsa niin kuin oli muuten saanut vuonna 1905 Japanilta, että sisäisesti mätä systeemi romahti aina bolshevikkivallankumoukseen saakka.

Mutta se, mitä brittiläinen sotahistorioitsija ja Venäjän tuntija Antony Beevor Rasputinista uusimmassa teoksessaan Rasputin ja Romanovien tuho kirjoittaa, on myös yllättävää. Etenkin munkin ja keisarinna Aleksandran suhde ja Aleksandran horjumaton usko Rasputiniin ihmeidentekijänä on jäänyt syrjään, kun Rasputinia on yleensä kuvattu pelkästään irstailijana ja varsinaisena naistenmiehenä.

Koska Rasputin onnistui pariinkin kertaan auttamaan kruununprinssi Alekseita tämän kivuliaissa verenvuototautikohtauksissa, Aleksandra oli varma, että Rasputin pystyy auttamaan myös äiti-Venäjää.

 Kirjan kansi on Matti Ruokosen käsialaa.

                                                                        ***

Ei ole varmaan epäilystäkään siitä, etteikö tsaarinvalta olisi romahtannut Venäjällä ilman Rasputiniakin. Sitä Beevor ei kuitenkaan lähde spekuloimaan, olisiko helmikuun vallankumous voinut onnistua niin, ettei lokakuun kaappausta olisi edes tarvittu, mutta Nikolai ja upporikas aateli tekivät kyllä kaikkensa, ettei kansa tyytynyt mihinkään porvarilliseen demokratiaan.

Ja yksi syy tsaariperheeseen kohdistuneeseen vihaan oli juuri Rasputin, josta juoruttiin ja jonka tempauksista kirjoitettiin säälimättä, ja vaikka keisarinna teki kaikkensa kieltääkseen lehtiä levittämästä, niin kuin hän ajatteli, valheita pyhästä miehestä, hänen sanaansa ei totellut kukaan. Ja kun tässä pystyttiin vetämään Romanoveja kölin ali, miksei sitten muutenkin.

Rasputinilla oli uskomaton määrä kannattajia, jos kohta vihamiehiäkin. Kannattajia olivat ortodoksiseen uskoon kääntynyt ja siksipä varsin ehdottoman puhdasoppinen Aleksandra ja hänen ystävättärensä. Toisella puolella olivat Nikolain äiti, leskikeisarinna, joka ei voinut sietää miniäänsä, ja järkevimmät poliitikot, jotka näkivät Rasputinin vahingollisen vaikutuksen tsaaripariin, mutta kun Nikolai ei kuunnellut järjen sanaa, niin ei kuunnellut. Sen sijaan hän totteli kuuliaisesti vaimoaan.

 Grigori Rasputin noin vuonna 1910. Kuvaaja tuntematon. Lähde: Wikimedia Commons.

                                                                            ***

Beevor kuvaa kaikkea tätä myös aikalaislähteisiin, kuten sanomalehtiin ja muistelmiin nojaten. Tapansa mukaan hän piirtää ajasta ja tapahtumista tapahtumaketjun, josta ei todellakaan puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Hänen ei tarvitse alkaa pohdiskella sitä, millaisia orgioita Rasputin järjesti, sillä Rasputinin ote ihailijoihinsa ja seuraajiinsa oli vahvasti henkinen ja hengellinen, ja sitä tietysti auttoi venäläinen jumalan hullu -perinne ja ajattelu, jossa oppimattomista maalaisista saattoi tulla suurtenkin kansanjoukkojen johtaja.

Se, miten syvää ja katkeraa bolshevikkien viha tsaariperhettä kohtaan oli, tulee ilmi siinä vaiheessa, kun Beevor kuvaa Romanovien perheen viimeistä matkaa Ipatjevin talon kellariin Jekaterinburgissa. Ei riitä, että vanhemmat ja lapset retuutettiin kellariin ammuttaviksi, vaan he joutuivat kävelemään sinne portaikkoa, jonka seiniä korostivat rivot piirrokset Rasputinin ja Aleksandran seksistä.

Kuvat kertoivat paitsi vihasta, myös siitä voimasta, joka tuon ajan lehdistöllä oli, kun se muokkasi kuvaa hillittömästä Rasputinista.

Beevor kuvaa tarkasti myös Rasputinin murhan ja sitä edeltävät ja seuranneet tapahtumat. Felix Jusupov ja kumppanit olivat melkoisia toheltajia vakavasti otettaviksi murhaajiksi, mutta kun tieto heidän lopultakin onnistuneesta teostaan levisi, heistä tuli eräänlaisia sankareita melkoiselle osalle venäläisiä.

Antony Beevor: Rasputin ja Romanovien tuho. Suomentanut: Jouni Avelin. WSOY 2026. 382 s.