Roudan Villejä kuvaavat vain hyperlatiivit

Villit on vallannut koko vanhan seminaarin rakennuksen ja melkein sen jokaisen luokan. Yhdessä luokassa tanssii Katja Sallinen. Kuva: Minna Hyvönen.

Suomen kieli tuntee kolme vertailumuotoa, positiivin, komparatiivin ja superlatiivin. Niistä mikään ei istu Routa Companyn suurtuotantoon Villeihin, vaan tarvitsemme vielä ihmeellisintäkin ihmeellisempää ja suurintakin suurempaa. Tarvitsemme hyperlatiivin. 

No ajatelkaa itse: ensin tunti kävelyä Kajaanijoen rannassa, jossa erilaiset esiintyjäjoukot yllättävät jatkuvasti. Sitten Kimmo Pohjonen haitareineen ottamassa kävelijät vastaan Seminaarin Taidekampuksen puistossa. Kampuksen pääportailla KajjjÄäni ja kun lopulta pääsemme sisään, huomaamme, että suuren talon kaikki kolme kerrosta ja melkein kaikki tilat ovat täynnä ääntä ja liikettä ja mitä merkillisintä tavaraa.

Ohjaaja ja koreografi Sari Palmgren tuntuu vetävän viimeisimmässä Kajaanin produktiossaan yhteen kaiken sen, mitä on urallaan oppinut ja Kajaanissa Routa Companyssa kokeillut. Villit on kertakaikkiaan ennennäkemätön ja -kuulematon spektaakkeli, jonka satakunta tanssijaa, laulajaa ja näyttelijää meille tarjoavat.

Kimmo Pohjonen ottaa luontoretkeltä palaavat katsojat vastaan haitarinsa kanssa seminaarin hiekkakäytävällä. Kuva: Minna Hyvönen.

                                                                     ***

Roudalla on ollut minuun sellainen merkillinen vaikutus, että se on tehnyt minusta nykytanssin ystävän. Ainoa ongelma on, että kokemusteni sanallistaminen on yllättävän vaikeaa. Ehkäpä vika on se, että puhumme nykytanssista, vaikka se on jotakin aivan muuta kuin huippumodernia ja juuri luotua. Se on arkaaista liikettä, joka tavoittelee jotakin ikiaikaista ihmisessä. Se on tunteiden kuvittamista myös vapaan liikkeen ja improvisaation keinoin.

Niin nytkin. Villit-esityksen luoja Palmgren kuvaa villiyttä yhteen tulemisena, hitaasti kulkemisena ja tilan antamisena sille, mitä emme vielä ymmärrä toisissamme tai itsessämme.

Sitähän Villit tietysti on, mutta minulle se on ennenkaikkea jatkuvaa ahaata, ihmettelyä, ihastelua ja kauhisteluakin. Voiko ihminen liikkua noin? Voiko haitari soida noin aggressiivisesti ja samalla korvaa hyväillen? Voiko äkkikatsomalta järjettömän sekava ja moneen tilaan jakautuva esitys kasvaa noin ehjäksi kokemukseksi, jonka me katsojat jaamme esiintyjien kanssa?

Voiko minusta tuntua koko ajan siltä, että juuri nyt koen jotakin sellaista, mitä en koskaan ennen enkä varmaan pitkään aikaan tämän jälkeen? Ja kuitenkin olen koko ajan jonkun tutun äärellä.

Kaisa Niemi ja Olli Lautiola tanssin vietävinä. Kuva: Minna Hyvönen. 

                                                                        ***

Yksi Villien upein piirre on sen immersiivisyys. Me katsojat olemme muutakin kuin katsojia. Me herätämme henkiin vaikkapa sirot ballerinat syksyisessä metsässä, kun retkemme etenee sinne asti.

Kun istahdan huokaisemaan taidekampuksen alakerran ruokalaan, eteeni ilmestyvät soolotanssija ja kitaristi, jotka ovat olemassa hetken vain minua varten, niin kuin myös mikroskooppi ja luupit, joilla voi tutkia yhteen luokkaan tuotuja sammaleita ja kariketta kaikessa rauhassa.

Jokaisen kulman takana odottaa yllätys ja olento, jonka kokonaisuuteen on nähty paljon vaivaa. Se, että skenografien Jaana Kurttilan ja Mirkka Nyrhisen puvustamat hahmot tuovat naamioineen mieleeni Hayao Miyazakin Henkien kätkemän olennot, vie minut matkalle hienoimpiin elokuvakokemuksiini.

Kajaanissa ei liene koskaan kuultu sellaista musiikkia, jonka Pohjonen yhdessä Tuomas Norvion kanssa saa aikaan. Pelkästään se olisi riittänyt yhdeksi tavallisemmaksi illaksi, mutta tässä se on tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta.

Enkä todellakaan lakkaa ihmettelemästä, miten esityksen tanssijat Vincent Jonsson, Olli Lautiola, Veikko Leinonen, Kaisa Niemi, Jukka Peltola, Satu Rinnetmäki ja Katja Sallinen vetävät vielä pitkän illan päättäjäisiksi koreografian, joka on todellakin, no, villi. 

Jukka Peltola johdatti meidän joukkomme Kajaanijoelle, jonka toisella rannalla tapahtui. Kuva: Minna Hyvönen.

                                                                           ***

Villit on kajaanilaisen kulttuuriväen suurponnistus. Mukana on oppaita, Ballet Kaukametsä, KajjjÄäni, Kajaanin Dancen tanssikoulu, Kajaanin Casamba, Itämaisen tanssin yhdistys Fadila ja Routa Companyn Villit Vapaat ja saman Roudan Villit Eläkeläiset. Tällä kokoonpanolla Palmgren kertoo, miten aktiivista kajaanilainen kulttuurielämä oikeasti on.

Ja se, että mukana on niin eläkeläisiä kuin alakouluikäisiä, jotka muuten vetävät muuvinsa erinomaisesti, todistaa samaa.

Taidekampuksella tapahtuu koko ajan niin paljon, että paljon jää varmasti näkemättä. Silti se kaikki, minkä onnistun kokemaan, riittää. Olisi silkkaa ahneutta vaatia enempää, paitsi tietysti, jos menen ja koen kaiken toiseen kertaan. Olen varma, että sellaista kokemista on tarjolla vielä paljon.

Yksi asia tosin harmittaa, mutta se ei nouse Villeistä, vaan mediasta. Jos tämä esitys olisi rakennettu Helsinkiin Tanssin taloon, se olisi ehdottomasti television pääuutisten ja Helsingin Sanomien aukeaman kokoisen jutun aihe, mutta kun se tapahtuu Kajaanissa, se on etelän medialle aivan liian kaukana, niin kuin ovat, kuten olette varmasti huomanneet, yksi maailman parhaista kamarimusiikkitapahtumista Kuhmossa tai vaikkapa Kajaanin Runoviikko. Mutta hei: otetaan me se, mitä meille tarjotaan! Kätketään oma onnemme. 

Villit

Kantaesitys Kajaanin taidekampuksella ja ympäröivässä puistossa 20.8.2026  

Työryhmä
Ohjaaja, koreografi Sari Palmgren
Valosuunnittelu Topias Toppinen
Äänisuunnittelija, säveltäjä ja muusikko Tuomas Norvio
Säveltäjä ja muusikko Kimmo Pohjonen
Skenografia Jaana Kurttila ja Mirkka Nyrhinen / Roskakatos-kollektiivi
Ompelija Piki Paananen
Teknikot Pekka Moilanen ja Juho Hannikainen
Tuotantoassistentti Annina Mäkilä
Tuotanto Emilia Hyvönen ja Mari Rytkönen / Routa Company
Graafinen suunnittelu Petra Karvonen
Valokuvat Minna Hyvönen

Tanssijat / esiintyjät
Vincent Jonsson
Olli Lautiola
Veikko Leinonen
Kaisa Niemi
Jukka Peltola / Kajaanin kaupunginteatteri
Satu Rinnetmäki
Katja Sallinen / Off/Balance

Lisäksi teoksessa esiintyvät
Ballet Kaukametsä
Itämaisen tanssin yhdistys Fadila ry
Kajaani Dancen tanssikoulu / Tanssiakatemia
KajjjÄäni / Kainuun musiikkiopiston kevyen musiikin kuoro
Roudan Villit Vapaat
Roudan Villit Eläkeläiset
Tanssiurheiluseura Kajaanin Casamba ry

Yhteistyökumppanit
Oulu2026
Kajaanin kaupunki
Pohjois-Suomen Kiinteistösijoitus Oy
Kajaanin kaupunginteatteri
Tanssiryhmä Off/Balance
Kajaanin pääkirjasto
Seminaarin Taidekampus

Esitystä ovat rahoittaneet 
Kajaanin kaupunki
Oulun kulttuurisäätiö
OP Kainuu
Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto
Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahasto
Taide- ja kulttuurivirasto

Teos on osa Oulu2026-kulttuuriohjelmaa ja kulttuuri-ilmastonmuutosta sekä Kajaani 375 -juhlavuoden ohjelmistoa.

Loput esitykset: la 22.8. klo 18, ma 24.8. klo 18, ti 25.8. klo 18, to 27.8. klo 18, pe 28.8. klo 18 ja la 29.8. klo 18 (viimeinen)

Kaikki esitykset alkavat klo 18:00 ja 18:15. Kesto n. 2 h 30 min.
Lähtöpaikat Kajaanin pääkirjasto (Seminaarinkatu 15) ja Kajaanin vanha terveysasema (Satamakatu 2)