Eeva Kilpeä niin, että tuntuu!
Ei ole mikään ihme, että tämänkesäisellä Runoviikolla ensi-iltansa saanut Eeva Kilven teksteihin perustuva esitys Terveisin Eeva myi itsensä loppuun kokonaista neljä kertaa.
Ensiksikin Kilpi on niitä kirjailijoita, joilla on taattu paikkansa suomalaisissa sydämissä. Toiseksi Kilpi, kovia kokenut evakkolapsi, aisti maailman aivan toisenlaisella herkkyydellä kuin joku toinen tasaisissa oloissa elänyt. Ja tärkein kolmanneksi: taitava porukka rakentaa Kilven teksteistä kokonaisen esityksen, joka tuntuu.
Kun vielä lavalle nousee kaksikin kajaanilaista, sisarukset Satu Tuuli ja Suvi Eevi Karhu ihastuttavan Ella Pyhällön kanssa, tiedossa on tapaus, jolla on eritystä painoa juuri Runoviikolla.
***
Laura Mattilan ohjaama esitys alkaa oivaltavasti kirjailijan jälkeensä jättämästä, remonttinaisia ja tyhjentämistä odottavasta asunnosta. Satu Tuuli Karhu ja Ella Pyhältö pyyhältävät remppahaalareissaan paikalle ja alkavat paitsi kasata asunnossa asuneen Eevan tavaroita, myös kuin sattumalta tarttua erilaisiin papereihin, kirjoihin ja valokuviin, joita huone on tietysti pullollaan.
Nuo paperit panevat Karhun ja Pyhällön mielikuvituksen ja tunteet liikkeelle. Karhu suhtautuu tehtäväänsä jotenkin surumielisesti, kun taas Pyhältö kaivaa esiin Kilven mielen railakkaan puolen. Yhdessä he luovat ikään kuin kokonaisen Eeva Kilven, iloineen ja suruineen, mutta ehdottoman periksiantamattoman, millaiseksi moni hänet varmasti mieltää.
Sitten kantele alkaa soida ja lavasteista paljastuu Suvi Eevi Karhu, jonka esittämät kanteleen säestämät laulut istuvat esitykseen erinomaisesti. Joku voisi tietysti ajatella, että niinpä tietysti, kantelehan se on, kun tarinan sankarikin on evakko, mutta juuri siksi sen pitääkin olla kantele. Sitä paitsi Suvi Eevi Karhu soittaa ja laulaa erinomaisesti.
En ole nähnyt Satu Tuuli Karhua elävällä näyttämöllä sitten sen kesän, kun hän vielä teatteria opiskellessaan vieraili Paltaniemen teatterissa. Tuosta on tietysti vuosia aikaa ja elokuvista olen hänet monesti bongannut, mutta vasta nyt ymmärrän, miten valtavasti hän on näyttelijänä kasvanut. Lahjakkuus on jalostunut ammattitaidoksi, joka kantaa vaikka minkälaisen roolin.
***
Esitys on täynnä pieniä yksityiskohtia Eeva Kilven elämästä, mutta vaikka ne ovat pieniä, ne eivät todellakaan ole merkityksettömiä.
Esimerkiksi haluan nostaa mehupullot, joista Kilpi kirjoittaa elämäänsä kerratessaan. Kun perhe joutui lähtemään Karjalasta, mehupulloja piilotettiin lähteeseen perheen paluuta odottamaan. Ja sieltä ne myös löytyivät, vuosien kuluttua, erinomaisessa kunnossa, kuin viestinä ajasta, jolloin niilläkin kulmilla elettiin rauhassa.
Ehkäpä Kilpi imi aikoinaan radikalisminsa ja luonnon ja rauhan puolustamisen juuri noista pulloista ja varmasti kipeistä evakon kokemuksista.
"Miusta tuntuu, että miun sydämeni on särkynyt silloin, vaikka en sitä silloin tajunnut", Kilpi kirjoittaa elämästään. Ehkäpä juuri siksi hänen piti kirjoittaa 32 erilaista kirjaa, että onnistui lopulta löytämään itsensä. Terveisin Eeva -esityksen tekijät ovat ihmeellisellä tavalla onnistuneet löytämään noista kaikista teksteistä Eeva Kilven.
Terveisin Eeva
Ensi-ilta Kajaanin Runoviikolla 3.7.
Ohjaus: Laura Mattila Eeva Kilven teksteistä
Lavalla: Satu Tuuli Karhu, Suvi Eevi Karhu ja Ella Pyhältö
Kommentit
Lähetä kommentti