Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2025.

Mikael Niemi kirjoitti suuren romaanin

Kuva
Mikael Niemen uusin romaani vie lukijansa jo tuttuihin Pajalan maisemiin. Kuva: Like. Tasan neljännesvuosisata sitten kirjalliseen elämääni astui kirjailija Pajalasta, Pohjoisesta Ruotsista. Hänen nimensä oli  Mikael Niemi  ja hänen esikoisteoksensa ilmestyi suomeksi nimellä  Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä . Tuon jälkeen olen aina silloin tällöin lukenut mainiota uraansa jatkaneen kirjailijan teoksia, joissa kaikissa luodataan pohjoista maisemaa ja siellä asuvien ihmisten mieliä.  Kaikissa kirjoissa Niemi kaivaa esiin ihmisten välisiä konflikteja, joista vähäisimmät eivät suinkaan koske jumalaa ja taivasasioita. Kirjoitin jumalan pienellä kirjaimella, sillä sellaiseksi Niemi tuon maankolkan asujien olemisenehtoihin vaikuttavan olennon kuvaa. "Pahinta on uskovainen ilman jumalaa", Niemi taisi Vittulan pahista kuvata, eikä varmasti syyttä. Miehen uusin romaani  Silkkiin kääritty kivi  liikkuu ajallisesti lähes sadan vuoden ajalla. Kaikki alkaa purkautua,...

Kesäteatterilaiset huhkivat, että meillä muilla olisi mukavaa

Kuva
Tohvelisankarin rouva on toinen peräkkäinen Maria Jotunin näytelmä, jonka Paltaniemen teatteri esittää. Kuva: Paltaniemen teatterin FB-sivut Taisin viimevuotisessa Paltaniemen kesäteatteriesityksen arviossani ehdottaa, että suomalainen kesäteatteri pitäisi ehdottomasti nostaa Unescon aineettoman maailmanperinnön luetteloon, niin omalaatuinen ja omapäinen se kulttuurin muotona on. Taisin ehdottaa turhaan, mutta jos ehdotan, että kesäteatterien näyttelijät sentään palkittaisiin jollakin prenikalla tai kunniakirjalla, niin se kai onnistuisi? On nimittäin ja aivan aikuisten oikeasti niin, että sellainen ihminen, joka sitoutuu kokonaiseksi kesäkuukaudeksi esittämään keväisten viikkojen ajan harjoiteltua esitystä, on ehdottomasti prenikkansa ansainnut. Mutta itse asiaan eli  Paltaniemen teatterin  tämänkesäiseen vetoon, jonka on viimekesäiseen menoon ilmeisen tyytyväinen ohjaaja  Anna Arola  myös näyttämölle sovittanut.  En tiedä, miten tyytyväinen Arola on  Mari...

Romaani, joka muutti käsitystäni lähimenneisyydestä

Kuva
Kairos on Jenny Erpenbeckin kolmas romaanisuomennos. Kuva: Katharina Behling. Maailmassa on muutama romaani, jotka ovat niin paljon enemmän kuin vain kertomuksia satunnaisista ihmisistä satunnaisessa ajassa. Monet niistä sijoittuvat historiaan, ja parhaat niistä kuvaavat hetkiä, kun kaikki entinen muuttui. Suomesta on helppo nostaa tähän porukaan  Väinö Linnan   Täällä Pohjantähden alla , joka auttoi Suomen kansaa ymmärtämään omaa historiaansa, kun luokkaristiriidat repesivät kokonaiseksi sisällissodaksi. Jenny Erpenbeck  kirjoittaa kolmannessa suomennetussa romaanissaan  Kairos  erikoisesta rakkaustarinasta, jonka osapuolet ovat suhteen alussa 53-vuotias kirjailija Hans ja 19-vuotias tyttö nimeltä Katharina. Mies on ehtinyt kasvaa Hitler Jugendissa, kun taas tyttö on punaposkinen pioneeri. Kaikki tapahtuu Itä-Saksassa ja sen todellisuudessa juuri ennen muurin murtumista. Katharinan ja Hansin suhde ei ole millään tavalla kaunis, vaikka rakkaustarina onkin. Lukij...

Ihmiskunnan suurin ja tärkein keksintö: jumala

Kuva
Raimo Hakola, Ville Mäkipelto ja Juha Pakkala ovat kirjoittaneet kirjan Jumalan historiasta. Kuva: Otavamedia. Aluksi muutama sana tämän kirjoituksen keskushenkilöstä. Kun puhun kristinuskon veijarista, kirjoitan Hänen nimensä isolla J:llä, mutta kun tarkastelen ihmiskunnan tärkeintä keksintöä ikään kuin yleisesti, kirjoitan yksinkertaisesti vain jumala. Se, mikä on kaikkein tärkeintä niin tässä tekstissä kuin  Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan  ja  Raimo Hakolan  kirjassa  Jumalan synty. Isän ja pojan kätketty historia , on se, että Jumala on todellakin syntynyt jossakin ja jotenkin kehittynyt niihin muotoihin, joissa Häneen nyt törmäämme. Ja kun psykologi ja teologian tohtori Mäkipelto ja dosentit ja eksegetiikan yliopistolehtorit Pakkala ja Hakola ovat tehneet työnsä tutkimalla meille niin tuttua kristinuskoa ja sitä edeltänyttä ja nyt rinnalla elävää juutalaisuutta, he kirjoittavat nimenomaan kristinuskon Jumalasta ja juutalaisuuden Jahvesta. Kolmikon pääteesi...

Eeva Kilpeä niin, että tuntuu!

Kuva
Eeva Kilven tekstejä tulkitsevat Terveisin Eeva -esityksessä Satu Tuuli Karhu, Ella Pyhältö ja Suvi Eevi Karhu. Kuva: Juha Laukkanen. Ei ole mikään ihme, että tämänkesäisellä  Runoviikolla  ensi-iltansa saanut  Eeva Kilven  teksteihin perustuva esitys  Terveisin Eeva  myi itsensä loppuun kokonaista neljä kertaa. Ensiksikin Kilpi on niitä kirjailijoita, joilla on taattu paikkansa suomalaisissa sydämissä. Toiseksi Kilpi, kovia kokenut evakkolapsi, aisti maailman aivan toisenlaisella herkkyydellä kuin joku toinen tasaisissa oloissa elänyt. Ja tärkein kolmanneksi: taitava porukka rakentaa Kilven teksteistä kokonaisen esityksen, joka tuntuu. Kun vielä lavalle nousee kaksikin kajaanilaista, sisarukset  Satu Tuuli  ja  Suvi Eevi Karhu  ihastuttavan  Ella Pyhällön  kanssa, tiedossa on tapaus, jolla on eritystä painoa juuri Runoviikolla.                             ...

Juha Hurmeen vaihtoehtoinen näkemys itämerensuomalaisesta runoudesta kirkastuu kirkastumistaan

Kuva
Itämerensuomalaisen runouden 3000-vuotista taivalta avaavan kolmiosaisen esityssarjan toisessa osassa näyttämölle nousevat Mika Piispa (vas.), Wenla Reimaluoto, Oona Jama, Juha Hurme, Pekko Käppi ja Eero Enqvist. Kuva: Juha Laukkanen. Tasan vuosi sitten  Juha Hurme  toi  Kajaanin Runoviikolle  ensimmäisen osan itämerensuomalaisen runouden 3000 vuoden historiaa käsittelevästä esityssarjasta.  Ilman miehen yhteyttä  ikään kuin johdatteli katsojansa ymmärtämään, ettei itämerensuomalainen runous ole jotakin sellaista, jonka merkittävät miehet ovat keksineet, vaikka ovatkin sen ainakin poliittisessa mielessä omineet. Hurmeen mielestä itämerensuomalainen runous nousee kansasta ja käsittelee asioita ja ilmiöitä juuri sellaisina kuin ne kansalle näyttäytyivät. Nelipolvista, alkusointuista trokeeta vetäessään muinaissuomalainen nainen tai mies paitsi siirsi suullista kirjallisuutta tuleville polville, myös kommentoi ympärillään tapahtuvaa, ja vieläpä niin vahvasti, ...