Kiljuset kohtaavat Kiljuset Taidekampuksen kesäteatterissa

Kommellukset alkavat, kun äiti-Kiljunen (Mervi Hilli), Luru (Saga Pyykkönen) ja Mökö (Veeti Schroderus) saapuvat vuokraamaansa kesäpaikkaan. Kuva: Minna Hyvönen.

Ilja Mäkelän ajatus Kiljusen herrasväestä teatterinlavalla on oikeastaan varsin osuva. Mäkelä ei sovitakaan Jalmari Finnen tekstejä sellaisinaan näytelmäksi, vaan luo näytelmän, joka kertoo näytelmästä ja sen vastaanotosta. Mäkelä panee teatteri-Kiljuset kohtaamaan esitystä seuraamaan tulevat oikeat Kiljuset, niin että soppahan siitä syntyy, ja mukavia väärin- ja oikeinkäsityksiä.

Kaiken lisäksi Sanna Heikkisen ohjauksessa Kiljusnäytelmää ohjaa lavamanageri (Nawal Zughayer), jonka epäkiitollisena tehtävänä on pitää kahden Kiljusperheen sekoilu jollakin tavalla kasassa. Siihen hän käyttää vaikkapa kaukosäädintä, josta etenkin näytelmän alkuun saadaan mukava lisä.

Mäkelän tapaan käsitellä Finnen Kiljusia sisältyy kuitenkin suuri vaara, joka valitettavasti toteutui ensi-illassa: näytelmän rakenne on sen verran monimutkainen, että sen seuraaminen taitaa tuottaa ainakin lapsikatsojille melkoisia ongelmia, kun teatteriin tottuneelle aikuisellekin tekee tiukkaa pysyä tarinan perässä.

Kun kerran käytössä on lavamanageri, olisiko hän voinut esitellä näytelmän Kiljuset heti alkuun? Siis niin, että nämä Kiljuset esittävät Kiljusia ja nämä katsomossa metelöivät Kiljuset ovat niitä oikeita Kiljusia? Ainakaan minä en olisi moisesta kärsinyt.

Lavamanagerina näemme Nawal Zughayerin. Kuva: Minna Hyvönen. 

                                                                       ***

Voi olla, että odotukseni Kiljusnäytelmästä olivat liiankin korkealla, sillä Kiljuset kuuluivat kutakuinkin ensimmäisiin lukukokemuksiini kuusi vuosikymmentä sitten. Tästä näytelmästä olin tunnistavinani pari kohtausta, jotka on otettu suoraan Finneltä. Yksi niistä olivat varmaan ne 876 kissaa, jotka näytelmän äiti-Kiljunen (Mervi Hilli) tilasi ystävällisiltä ihmisiltä Mökön (Veeti Schroderus) ja Lurun (Saga Pyykkönen) syntymäpäivälahjaksi, tai siis yhden kissan, mutta kun Kiljusilla menee aina vähän yli.

Mökinvuokraaja Lahtisen (Aini Enroth) kipuilu kesävuokralaistensa vuoksi vaikuttaa niin Finneltä, että sitäkin on mukava seurata.

Ja periaatteessa se, miten oikeat Kiljuset kommentoivat lavan tapahtumia, on täyttä teatterin historiaa. Nykykatsojat kun kunnioittavat ramppia niin kovasti, etteivät halua sitä suurin surminkaan ylittää, mutta aina ei todellakaan ole ollut niin. Tämän kanssa sopii erinomaisesti yhteen laulu, jossa näyttelijä-Kiljuset opettavat katsojia oikeanlaiseen teatterikäytökseen ikään kuin innostaakseen meitä katsojia kuitenkin ja kaikesta huolimatta osallistumaan näyttämön tapahtumiin.

Tilanomistaja Lahtisen (Aini Enroth) ja Pulla-koiran (Stefan Kallberg) kohtaamiset ovat riemukkaita. Kuva: Minna Hyvönen.

                                                                          ***

Kajaanin Harrastajateatterissa on paljon osaavia tekijöitä. On oikeastaan merkillistä, miten paljon lavalla nähdään aivan uusia kasvoja. Tälläkin kertaa näyttelijöissä oli vain muutama tuttu, mutta sitäkin useampia ensikertalaisia.

Siitä pidän erityisesti, että koska harrastajia on niin paljon, ohjaajat uskaltavat roolittaa näytelmiä muuten kuin ennalta-arvattavasti. Tällä kertaa oikea äiti-Kiljunen (Minttu Kuusisto) on porukan nuorin ja pienin, mutta se ei menoa haittaa, pikemminkin päinvastoin, niin luontevasti Kuusisto veti hupaisan roolinsa.

Ilmiselvästi on myös niin, että Harrastajateatteriin ja lavalle asti on turvallista tulla sellaistenkin ihmisten, jotka eivät puhu suomea äidinkielenään, ja se on todella hienoa!

Kiljuset

Ensi-ilta Seminaarin Taidekampuksella su 28.6. 

Ohjaus: Sanna Heikkinen
Käsikirjoitus: Ilja Mäkelä Jalmari Finnen lastenkirjasarjan pohjalta.

Näyttelijät: Aini Enroth, Arkadii Fedorov, Mervi Hilli, Juho Hyvärinen, Stefan Kalberg, Minttu Kuusisto, Ella Lehtola, Saga Pyykkönen, Veeti Schroderus, Alex Vilmi ja Nawal Zughayer.
Laulujen san. & säv.: Tuija Rantalainen
Pukusuunnittelu: Pirkko Paananen
Lavastus: Marko Heikura
Äänisuunnittelu: Matias Nieminen ja Valtteri Veiskola-Pääkkönen

Tuotanto:
Seminaarin Taidekampus
Kulttuuriosuuskunta G-voima
Kajaanin Harrastajateatteri
Routa Company
Vaara-kollektiivi

Muut esitykset: ti 30.6. klo 18, ke 1.7. klo 13, su 5.7. klo 12 & klo 18, ma 6.7. klo 18, ke 8.7. klo 18, to 9.7. klo 18, su 12.7. klo 13 & klo 18, ma 13.7. klo 18, ke 15.7. klo 18, to 16.7. klo 18, ma 20.7. klo 18, ti 21.7. klo 18, to 23.7. klo 18, la 25.7. klo 13 ja su 26.7. klo 13.

Esityksen kesto on noin 2h.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Armi Aavikon tarina kasvaa niin paljon yhden naisen tragediaa suuremmaksi

Metsä on niin paljon muutakin kuin tervaa, puuta ja rahaa, mutta ymmärrämmekö me ihmiset sen?

Maailman viimeisellä rannalla