Juha Hurmeen itämerensuomalainen kierros on nyt valmis

 

3000 vuotta itämerensuomalaista runoutta -triptyykin toisessa osassa vuoden 2025 Runoviikolla lavalla olivat Oona Jama (vas.), Juha Hurme, Pekko Käppi, Eero Enqvist ja Tuukka Vasama. Samat esiintyjät ovat mukana myös sarjan kolmannessa osassa. Kuva: Juha Laukkanen.

Ensimmäinen osa oli pyhä, toinen paha ja tämän kolmannen Juha Hurme lupaa tuottavan katsojilleen ahaa-elämyksiä, ja niinhän se tekikin. 3000 vuotta itämerensuomalaista runoutta rakentuu Hurmeen luomalle vanhalle ja tutulle kaavalle: mies johdattelee esitystä eteenpäin hauskoilla tarinoillaan, joiden väliin vanhat ja uudet runot lausuttuina ja laulettuina istuvat luontevasti kuin Joukahainen suonsilmään.

Siitä Hurme pitää kuitenkin visusti huolen, ettemme kuule mitään tuikitavallista jokamiehenkalevalaa pontevasti poljettuna, vaan merkillisiä hyppyjä ensyklopedistin löytämiin runoaarteisiin. Sellaisia ovat esimerkiksi Elias Lönnrotin aikaisen maaorjan Jaakko Räikkösen runot, jotka tässä esityksessä kantavat nimeä Mietteitäni. Niistä Mika Piispa kaivaa esiin sellaista vääryydenvastaista vimmaa, ettei kukaan muu.

                                                                                 ***

Hurme on tutkinut itämerensuomalaista runoutta muutamia vuosia ja tänä aikana ajatus 3000 vuodesta itämerensuomalaista runoutta on ajallisesti jatkunut. Jurban Leddu ja muita hyviä loitsuja -nimen saanut sarjan kolmas osa alkaa Maailmansyntyrunolla Kesoi lintu, jonka Paroi-niminen nainen lauloi Volmar Porkalle Inkerissä vuonna 1883.

Tästä runosta ja yleensäkin maailmansyntyrunoista Hurme vetää huiman johtopäätöksen: nämä itämerensuomeksi lauletut runot ovat osa 10000 vuoden perinnettä ja ehdottoman kiinteä osa koko maailman runolauluaarteita. 3000 vuotta ei siis enää riitä, vaan niitä onkin kulunut ainakin kolminkertainen määrä.

Sen jälkeen Hurme hyppyyttää yleisön itäiseen Vepsään, josta hän on kaivanut mukaan Jurban Ledun. Tähän lauluun kuuluu kuitenkin jekku, josta tarkkaavaisimmat kuulijat pääsivät varmasti jäljille sitä seuranneessa M.A. Nummisen Valheen kautta -biisistä, mutta tähän palaan kirjoitukseni lopussa.

                                                                              ***

Aivan niin kuin Hurme tekee kokonaisen kierroksen itämerensuomalaiseen runouteen, esityssarjan kukin osa on kierros. Jurban Ledussa lähdemme maailmansynnystä, etenemme kohti tätä aikaa ja palaamme takaisin sinne, mistä lähdimme.

Tämän ajan esimerkiksi Hurme nostaa Mirkka Rekolan runon Uneen, mutta ennen kaikkea tätä esitystä varten Miira Luhtavaaralta tilaamansa viiden runon kokonaisuuden, jonka kahden vuoden takainen Veikko Sinisalo -kilpailun voittaja Eeva Kaihola sydäntäsärkevästi esittää. En tiedä, olenko koskaan kuullut tai lukenut runoa äidistä, joka ei rakasta lastaan, mutta nyt sellainenkin kuullaan.

Sen varsinaisen ahaa-elämyksen koen vasta esityksen jälkeen, kun kumppanini kysyy, paninko merkille sen munarunon, jossa lausujasta tuntuisi niin mukavalta särkeä muna, mutta vielä parempaa on säilyttää se ehjänä. Nykyajan ihmisen ongelmahan se siinä: tiedämme ja tunnemme nahoissamme, miten tapamme planeettaamme kuumuuteen, muttemme suostu millään luopumaan mistään meille niin tärkestä maallisesta kulutuksesta, että saisimme ilmastonmuutoksen pysähtymään.

                                                                        ***

Esityksen musiikki on Pekko Käpin, joka ei tällä kertaa soitakaan jouhikkoa vaan mandoliinia. Koreografiat ovat totuttuun tapaan Oona Jaman. Yllätyksenkin koemme, kun ryhmän taiteellinen johtaja Kirsi-Kaisa Sinisalo liihottelee esityksen lopussa lavalle.

Ai niin. Siihen jekkuun. Jurban Leddu ei todellakaan ole kuolevan itävepsän viimeisiltä taitajilta talletettu lauluaarre, vaan monialataiteilija Martti "Huuhaa" Innasen nonsensea, joka sellaisenaan istuu tähän esitykseen aivan erinomaisesti. En nimittäin usko hetkeäkään, etteivätkö runoja laulaneet olisi koskaan vedättäneet perinteenkerääjiä, jotka into pinkeinä etsivät suurta suomalaista kuningaskuntaa Karjalan laulumailta.

Jurban Leddu ja muita hyviä loitsuja. 3000 vuotta itämerensuomalaista runoutta

Kantaesitys Kajaanin Runoviikolla la 4.7.2026 

Ohjaus ja dramaturgia: Juha Hurme

Koreografia: Oona Jama

Lavalla: Eero Enqvist, Eeva Kaihola, Mika Piispa, Tuukka Vasama ja Pekko Käppi