Kajaani komistui kerralla - Vesitorninmäki on muraalitaiteelle löytö vailla vertaa
No nyt!
Kun ensimmäiset muraalit ilmestyivät kajaanilaistalojen seiniin muutama vuosi sitten, olin vähän kummissani. Tätäkö odotin? Näitäkö kaipasin?
Tätä ja näitä, mutta tuolloin muraalien maalaamista vetäneellä Jaakko Blombergilla oli iso ongelma: elimme pahinta korona-aikaa, eikä järjestäjällä ollut mitään mahdollisuutta tuoda Kajaaniin maailmanluokan taitajia, mutta nyt oli.
Kahdeksantoista maalaria, joista kaksitoista maailmalta, ottivat tehtäväkseen muuttaa kahdeksan Vesitorninmäen kerrostalon päädyt ja kolmen Sotkamontien alikulun seinät taiteeksi, ja siinä he onnistuivat enemmän kuin hyvin.
Se, että maalareista suurin osa on ulkomailta, takasi sen, että maalaukset eivät yritäkään kuvata jotakin tänne Kainuuseen niin olennaisesti kuuluvaa kuten metsoja tai petoja tai kuukkeleita. Näiden teosten kuvakieli on kerrassaan kansainvälinen, ja uskallanpa väittää, nyt joukossa on aivan upeita ja oikeita taideteoksia.
Entäpä sitten tämä?
Maalaukset ovat syntyneet muutaman sadan metrin säteelle toisistaan, niin että ne kaikki tavoittaa helposti ilman, että täytyy kävellä kilometrejä toistensa perään, mutta vielä tärkeämpää on se, mistä Blombergin kanssa maalaustöiden keskellä ehdimme jutella: Blomberg on löytänyt taiteilijoille Kajaanista sellaisen ympäristön, johon satunnaiset kulkijat eivät vahingossakaan eksy.
Ja se, että maalaukset koristavat Kajaanin Pietarin vuorataloja, ja yksi osaketaloa, on arvo sinänsä: festivaali toi kauneutta sinne, missä sitä kaivataan.
En tiedä, ymmärrämmekö edes, miten kauniista lähiöistä Vesitorninmäessä on kysymys, mutta ainakin brasilialainen kubistisvaikutteisen jalkapalloseinän maalannut Land of Julia ehti jutellessamme useaankin otteeseen kehumaan alueen luontoa ja sen kauneutta.
Brasilialainen Land of Julia on tuonut Vesitorninmäelle osasen kotimaataan. Kuva: Seppo Turunen
***
Teokset syntyivät osana Oulun kulttuurikaupunkihanketta ja Kajaanin kaupungin 375-vuotisjuhlia, enkä ainakaan minä osaa edes ajatella, mikä olisi hienompi lahja kajaanilaisille kuin nämä teokset.
Taiteilijoilla oli viikko aikaa saada työnsä valmiiksi. Monella aika meinasi käydä vähiin, eikä viikonvaihteen rankkasade mitenkään auttanut töiden valmistumista.
Oma suosikkini on ehdottomasti espanjalaisen Irenx Remónin maalaama tyttö veryttelyhousuissa. Remon käsittelee aihettaan aivan kuin olisi maalannut neliön kangasta, vaikka työ kattaa kokonaisen kerrostalon päädyn.
Kirjoitin aiemmin, että kansainväliset taiteilijat eivät kompastuneet kuvaamaan pelkästään täkäläisiä aiheita, mitä nyt hillan marjoja löytyy muutamasta työstä, mutta unkarilaisen TakerOnen karhukuvassa on aivan omanlaistaan ideaa. Kyllä. Siitä löytyy se petokarhu kita ammollaan murisemassa, mutta mukana on muutakin: lasten lemmikkilelu nallekarhu. Rinnastus on kerrassaan herkullinen. Miten tosiaankin metsän kunnioitettu ja pelätty kuningas onkin onnistuttu muuttamaan jokaisen pikkulapsen lempipehmoksi?
Mutta sitten, kun taiteilijat ovat päätyneet todella paikalliseen aiheeseen, niin sitten mennään ja täysillä. Viv Magian ja Aparten alikulun seinään maalaama Viv Magian mummo kahden lempilehmänsä kanssa on niin lämmin ja suloinen kuin olla voi. Tuollaisena minäkin oman mummoni muistan.
***
Alikuluista ja talojen seinistä löytyy siis mitä mielikuvituksellisempia töitä. Pidän niiden värikkyydestä. Pidän suurista kukista ja pidän alikulkuihin maalatuista tietokonepelivirityksistä, joissa riittää katsottavaa vaikka kuinka moneksi kerraksi.
Muraalit ovat jo ehtineet herättää myös somekansan, eikä syyttä. Poikkeuksetta teoksia ihastellaan, mutta yhtä varsin yleistä kommenttia en todellakaan ymmärrä. Vesitorninmäen komeat puut pitäisi hakata pois, että teokset näkyisivät ohiajavien autojen ikkunoihin Sotkamontielle.
Älkää nyt kehdatko. Puut ovat ehdottomasti osa tätä kokonaistaideteosta! Nähkää kerrankin hieman vaivaa ja veivatkaa laiskat persuksenne ooppelienne penkeistä ja kiivetkää mäelle. Ette varmasti kadu.
Ai niin. Kun Kajaanin kaupungilla kerran on tapana jakaa oma kulttuuripalkintonsa kerran vuodessa, niin ainakin minä antaisin sen ehdottomasti Jaakko Blombergille, joka on tehnyt enemmän kaupungin kaunistamiseksi kuin julkisivu- ja muut lautakunnat yhteensä.
Concreate Urban Art Festivalin muraalit Kajaanin Vesitorninmäen kerrostalojen päädyissä ja Sotkamontien alikuluissa.
Teosten signaaraamisessakin voi käyttää mielikuvitusta. Kuva: Seppo Turunen
Kommentit
Lähetä kommentti