Lohdun sanoja mielettömään maailmaan
Kun maailma ympärillämme tuntuu muuttuvan päivä päivältä entistä mielettömämmäksi, teatterilla on uskomaton kyky vastata maailman haasteisiin.
Tämänvuotisella Kajaanin Runoviikolla olen nähnyt jo kaksi esitystä, jotka pyrkivät antamaan vastauksia ajan ongelmiin. Ensimmäinen niistä oli Teatteri Jurkan maanmainio Kaninkolon asukit, joka pureutui salaliittoteorioihin. Toinen niistä, jopa henkilökohtaiseksi matkaoppaaksi sopiva esitys, oli Red Nose Companyn Mieletön, joka itse ottaa matkaoppaakseen Herman Hessen ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä tunnelmissa vuonna 1922 julkaiseman Siddharthan.
Siddhartha sopii siksikin klovnerian pohjaksi, että se kertoo siitä, mitä ihminen parhaimmassa tapauksessa ymmärtää elämästä vasta sitten, kun se alkaa olla lopussa. Ja vaikka Mielettömän ensi-iltaa vietettiin jo reilut kolme vuotta sitten, terästään se ei ole menettänyt mitään, pikemminkin päinvastoin.
***
Olen onnistunut näkemään lukuisia RNC:n tuotantoja, joista ehdottomasti parhaat ovat aina perustuneet johonkin teokseen tai kirjailijaan, johon klovnit ovat tuoneet aivan omanlaisensa näkökulman. Tuntuu siltä, kuin olisimme aina nauraneet ja itkeneet klovnien kanssa, ja tämän termin lainaan Mielettömästä, saavutettuamme ainakin pienen katharsiksen tarinoiden edetessä.
Ja siitä on Mielettömässäkin kysymys, kun klovnit Secret (Amira Khalifa) ja Tiktak (Nora Raikamo) tarjoavat katsojilleen matkan kohti katharsista ja valaistumista. No, enpä kuitenkaan usko, että kukaan katsojista valaistuu niin perusteellisesti, että viettää seuraavan kuukauden Rantapuiston poikien kanssa mietiskellen, mutta niin se vain on, että ainakin minä koin ymmärtäväni esityksestä ja Siddharthan elämästä jotakin tärkeää:
Elämä on niin kuin vapaana virtaava joki, jota kukaan ei voi pakottaa. On siis opittava ottamaan vastaan elämä niin kuin Veikko Lavi muinaisessa laulussaan. Ja sekin on ymmärrettävä, minkä Siddhartha vaellusvuosiensa jälkeen oppii, että tulevalla sukupolvella on edessään aivan samanlainen kiertomatka, joka taatusti tarjoaa myös pettymyksiä, jos myös ilonaiheita. Niin että vaikka kuinka yrität suojella jälkikasvua omilta kasvukivuiltasi, niin turhaanpa touhuat.
***
Luulen ymmärtäväni, miksi RNC:n tuotantoja on niin mukava katsoa: ne luottavat klovnerian perussääntöihin, eivätkä kunnioita perinteisen teatterin rampin rajoja. Uskon, että varsin moni katsoja haluaisi tulla huomatuksi ja haastetuksi vaikkapa Mielettömän aikana.
Klovnit puhuvat ja ilmehtivät hassusti, ja vaikka voisi luulla, että klovnin maskit estäisivät tunteiden ilmaisemista, käykin täsmälleen päinvastoin. Esimerkiksi Mielettömän musiikista vastaavan Jussu Pöyhösen ei tarvitse kuin pysähtyä katsomaan yleisöä, niin tiedämme, mitä hän ajattelee Secretin ja Tiktakin touhuista.
Klovniesityksen muoto auttaa tietysti tarinan ottamista haltuun, mutta ohjaajaakin tarvitaan ja lujasti. Ohjaaja Niina Sillanpään tehtävänä on pitää rajattomasti Siddharthasta aivotutkimukseen ja ydinfysiikaan polveileva esitys kasassa. Ja kun työryhmä on kirjoittanut mukaan vielä pätkiä Tiktakin siviilielämästä tai ainakin jostakin sellaisesta, mihin näyttelevä äiti voi törmätä, yhteen sovittamista on entistä enemmän.
Itse asiassa Mielettömässä käykin niin, että klovnit tuntuvat välillä unohtavan Siddharthan tarinan, jolloin esitys rönsyilee niin, että katsoja alkaa miettiä, miten tämä kappale saadaan takaisin raiteilleen ja jonkinlaiseen loppuun. No. Saadaan se. Tietysti. Kotiin kävelen lopun jokilaulua hyräillen.
Mieletön
Red Nose Company Teatteritalossa 3.7.2026
Näyttämöllä näyttelijät Amira Khalifa ja Nora Raikamo sekä muusikko Jussu Pöyhönen.
Ohjaus Niina Sillanpää.
Käsikirjoitus Työryhmä.
Valosuunnittelu Juha Tuisku.
Musiikki Jussu Pöyhönen.
Puvustus Noora Salmi.
Kommentit
Lähetä kommentti