Ärtymys on vain pahentunut

 

Sosiologi Hanna Kuusela pohtii nykypäivän maailmaa Thomas Mannin Taikavuori-romaanin avulla. Kuva: Vastapaino.

 
Kun aloitin Riippumaton tuumailija -blogini vuonna 2019, yksi ensimmäisistä kirjoituksistani koski yhtä ehdotonta lempikirjaani, Thomas Mannin Taikavuorta.

Kirjoitin, miten hienosti Mann onnistuu kuvaamaan sitä yhtä syvenevää ärtymyksen kehää, jonka päässä odotti ensimmäinen maailmansota. Erityisen hieno Mannin analyysi on siksi, että hän kuvaa henkilöidensä kautta, miten silloisen Euroopan yhteistä näkemystä vuosikausia hionut sivistyneistö löysikin itsensä veriseksi muuttuneesta taistelusta maanosan tulevaisuudesta.

Tarinan päähenkilö, serkkuaan keuhkotautiparantolaan tapaamaan tullut Hans Castorp jääkin itse vuorelle, jossa parantolan asukkaat elävät kuin muuta maailmaa ei olisikaan, kunnes todellisuus iskee hyvinäkin tovereina toisiaan pitäneiden miesten mieliin. Kyllä. Miesten, sillä naisilla on Taikavuoressa kovin vähän tekemistä.

Ilahduin suunnattomasti, kun uusin Niin&Näin -lehti julkaisi jyväskyläläisen sosiologian apulaisprofessori Hanna Kuuselan analyysin Taikavuoresta ja Mannista. Kuusela pohtii Mannin romaanin kautta meidän omaa aikaamme, joka ei, niin pelkään, eroa kovinkaan paljon Mannin jälkikäteen kuvaamasta Euroopan tiestä suureen sotaan.

                                                                                     ***

Taikavuoren sankareiden kiistat alkavat oikeastaan aika pienistä ajatuksista, mutta niin alkavat Kuuselan mielestä myös meidän aikamme mahtavien tavat tulkita tätä aikaa. Yhdessä Anu Kantolan kanssa kirjoittamassaan kirjassa Suomen rikkaimman promillen ajatuksista kaksikko löytää mielenkiintoisen piirteen äärimmäisen rikkaiden puheista.

Huipputuloiset-niminen teos vuodelta 2019 kirjaa suomalaisen yhteiskunnan taloudellisen eliitin ajatuksia. Eliitin mielestä on aivan oikein, että Suomesta on rakennettu hyvinvointivaltio, mutta siinä on kuitenkin menty liian pitkälle. Toki vain työntekijöille kuuluu turva, mutta siinäkin on menty liian pitkälle, aivan kuten sosiaaliturvassakin.

Ihmisoikeuksissa on menty liian pitkälle, Kuusela kirjoittaa kuulleensa, samoin yhdenvetaisuudessa. Entäs sitten maallistumisessa? Niin paljon liian pitkälle, että Suvivirsi on ehdottomasti laulettava koulussa ainakin kerran vuodessa. Samoin on käynyt kansainvälisen oikeuden, kuten Gazan katastrofista tiedämme, jos siis haluamme tietää.

Ärtymys on siis vain lisääntynyt niin paljon, että valtiovarainministeri katsoo aiheelliseksi heilutella saksia valokuvassa kertoakseen, miten hirvittävän pitkälle oikein on menty.

                                                                          ***

Taikavuoren Kuusela nappaa hyväksi esimerkiksi erinomaisesta ärtymyksen lisääntymisen analyysistä, mutta muistuttaa, ettei Mann ihan kaikessa ollut oikeassa. Vuonna 1926, muutama vuosi suuren romaaninsa ilmestymisen jälkeen Mann loihee nimittäin lausumaan esitelmässään, miten "keskitie on saksalainen idea".

Saksalaisuus merkitsee Mannin mielestä "maailman keskitietä ja keskiötä, maailman omaatuntoa, yleismaailmallista malttia, joka ei tempaudun mihinkään mukaan vaan puolustaa kriittisesti humaniteetiin, inhimillisyyden, ihmisen ja hänen sivistymisensä ideaa sekä oikelta että vasemmalta tulevaa äärimmäisyyttä vastaan".

Ja tämä vain seitsemän vuotta ennen kuin Adolf Hitler nousi Saksassa valtaan.

Edellämainituilla sitaateilla Kuusela todistaa, kuinka Mann osasi todellakin nähdä taaksepäin, miten tapahtumat etenivät, muttei sitä, mikä Saksaa ja koko maailmaa odotti muutaman vuoden päästä. "Elämmekö me nyt kirjailija Thomas Mannin tarkkanäköisyyden vuotta 1924 vai hänen sokeutensa vuotta 1926?" Kuusela kysyy, ja hyvinpä kysyykin.

Sokeitahan me taidamme olla, vaikka kuinka näemme, mitä ympärillämme tapahtuu. Hätkähdin joku aika sitten, kun luin uutiset siitä, miten Iso-Britannia on estänyt suomalaiskansanedustaja Päivi Räsäseltä ja suomalaismeppi Sebastian Tynkkyseltä oikeuden päästä maahan.

Syykin oli selvä: molemmat on tuomittu oikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Me emme vain enää tässä todellisuudessa edes ymmärrä, että kyse on todellakin rikollisista teoista. Meille järjettömästä ärtyilystä vaikkapa somessa on tullut niin arkipäiväistä, että ihmettelemme, jos ja kun joku muu ottaa tuomiot tosissaan.

Hanna Kuusela: Onko tulevaisuus peruttu? Mietteitä sodan puhdistavasta vaikutuksesta. Niin&Näin 2/2026.