Riippumaton tuumailija

FT Mirkka Lappalainen on perehtynyt ennen kaikkea 1600-luvun historiaan. Kuva: Laura Malmivaara. Viime vuosina olemme saaneet lukea lukuisia FT Mirkka Lappalaisen mainioita historiateoksia. Lappalaisen uusin teos on 1600-luvun loppupuolella tapahtunutta kartanonomistaja Nils Rosenschmidtin murhaa käsittelevä Smittenin murha - katoamistapaus 1600-luvulta. Kirjan takakannessa kirjaa mainostetaan kovin muodikkaasti entisyyteen sijoittuvaksi true crime -tarinaksi, joka se toki onkin, mutta sen lisäksi se on paljon muutakin. Minuun teki erityisen vaikutuksen se, miten hienosti Lappalainen purkaa omaa historiankirjoittajan työtään samalla, kun kerii auki vanhaa veritekoa. Smitteniksi kutsuttu köyhtynyt ja kaikkien kanssa riidellyt aatelinen katosi lokakuussa 1673. Kartanon puutarhamestari väitti, että Smitten oli ottanut hevosensa ja koiransa ja karauttanut jonnekin Liivinmaalle paikkaan, jota kukaan ei sen tarkemmin tiennyt. Puutarhamestari kertoi katoamisesta kyselleille, kuinka hän sai ...

    Vankileirien saaristo, Gulag, ylsi nimensä mukaisesti jokaikiseen Neuvostoliiton kolkkaan. Kuva: Wikimedia Commons.   Tämä kirja nimeltään Gulag , Anne Applebaumin perusteellinen tutkimus Neuvostoliiton vankileirien saaristosta, jonka Gulagina tunnemme, olisi pitänyt ehdottomasti suomentaa jo pari vuosikymmentä sitten. En tiedä, olisiko Gulag mitenkään hillinnyt kahta entistä Suomen pääministeriä, jotka ottivat sydämenasiakseen Venäjän eduista huolehtimisen - ei varmaan mitenkään, kun toinen heistä on jo suunnannut katseensa Kiinaan -, mutta me, tavallinen kansa, olisimme ainakin nähneet, mihin Venäjä oli menossa. Toki Applebaumin järkäle on julma kertomus siitä, mitä Josif Stalinin aikaan tapahtui, mutta Applebaum kuvaa tarkasti sen, miten raaka ja järjetön systeemi toimii edelleen. Gulag ei ollut vain 1930-luvun juttu. Suurimmillaan vankileirien saaristo oli 1950-luvulla ennen kuin itse pääpiru tukehtui, mutta tieto siitä, että presidentit Mihail Gorbatshov ja Ro...

Oikeuspsykologi Julia Korkman. Kuva: Miikka Pirinen. Minun varhaisin muistikuvani on päivästä, jolloin olin parin-kolmen vuoden ikäinen. Asuimme Kenttäkadulla Kajaanin Purolassa ja minä pompotin kirkasta palloa puulattiaa vasten. Jokaisella kerralla lattiaan osuessaan pallo päästi mukavan tsingahtavan äänen. Samoilta ajoilta on muistikuva, jossa istun lastenrattaissa Kaupunginlammen sillalla ja pelkään kamalasti joutsenta, joka olisi valmis syömään kädestäni mitä vain. En ole koskaan kysynyt vanhemmiltani, josko he muistavat samat hetket, mutta epäilen, etteivät. Muisti on nimittäin sen verran merkillinen asia, että se tekee itse itseään sen lisäksi, että suurin osa oppimistamme asioista häviää mielestä sen sileän tien. Saksalainen psykologi Herman Ebbinghaus osoitti tämän kokeellisissa tutkimuksissaan jo toista sataa vuotta sitten ja sai nimensä psykologian historiaan keksimänsä Ebbinghausin käyrän ansiosta. Oikeuspsykologi Julia Korkman on kirjoittanut tästä ja paljosta muusta äärimä...

  Antony Beevorin uusin suomennos käy läpi Venäjän vallankumouksen ja sitä seuranneen sisällissodan vuodet. Kuva: John Carrey. Antony Beevor on sotahistorioitsija, jonka jokaisen suomennetun teoksen olen lukenut. Onpa hyllyssäni yksi miehen suomentamatonkin kirja. Luen sotahistoriaa varsin harkiten, mutta Beevoriin olen tykästynyt. Hän osaa nimittäin yhtä aikaa piirtää kunkin kuvaamansa konfliktin suuren kuvan ja ryydittää tarinaansa pienillä tapahtumia ja oloja valaisevilla yksityiskohdilla, joita joskus joutuu lukemaan kieltämättä väsyksiin asti. Uusin miehen kirja kertoo Venäjän vallankumouksesta ja sitä seuranneesta sisällissodasta. Neljän vuoden jakso 1917-1921 on ehkäpä verisin koskaan käydyistä sisällissodista, vaikka jokainen niistä, aivan kuten Beevor itse kirjoittaa, on verisempi kuin ne ns. tavanomaiset valtioiden väliset järjettömyydet. Venäjän vallankumous ja sisällissota (WSOY, 2022) on siitä merkittävä sotahistoria, että Beevor tulee kuin huomaamattaan kertoneeksi, m...

Kuningas Laioksen surman nähneelle paimenelle (Stefan Kalberg) käy kalpaten Elias Keräsen ohjaamassa Kuningas Oidipuksessa. Kuva: Elias Keränen. Kajaanin Harrastajateatterin 30-vuotisjuhlanäytelmä jatkaa klassikkolinjalla. Muistamme vielä Elias Keräsen ohjaaman Beowulf- musikaalin ja Keräsen ja Sami Sainion yhteisen Ei niin hiljaisen kansan. Tällä kertaa vastus on vielä näitäkin kovempi ja kuuluisampi, varsinainen klassikkojen klassikkojen klassikko, Sofokleen kohta 2500 vuotta sitten kirjoittama tragedia Oidipus . Sofokleen Oidipuksesta olisi toki ollut tarjolla Otto Mannisen vuonna 1937 tekemää käännöstä tuoreempikin Veijo Meren tulkinta (1988), mutta sillä, minkä tekstin Keränen on ottanut käsittelyynsä, ei ole oikeastaan mitään merkitystä, sillä Keränen on yhdessä Heikki Mäkäräisen kanssa kajaanintanut koko tragedian tähän aikaan ja tähän kaupunkiin. Perinteet olisivat vaatineet, että lavalla olisi nähty vain miesnäyttelijöitä ja jyhkeä kuoro viemään tarinaa eteenpäin, mutta Kaja...

Kilpakosijat Aram (Antti Hovilainen) ja Jooa (Heidi Syrjäkari) taistelevat Leasta (Tarja Heinula) Juha Hurmeen näytelmässä Making of Lea. Kuva: Jani Liimatta. Nyt ollaan teatterin tekemisen ytimessä! Ja vieläpä suomalaisen teatterin syntyhetkissä.   Kajaanin kaupunginteatterin tulkinta Finlandialla palkitun Juha Hurmeen näytelmästä Making of Lea on yhtä aikaa sekä hulvattoman hauska että tekijänsä ja katsojansa haastava tieto- ja tunnepaketti, joka vie mukaansa niin, että vielä seuraavana ja varmasti sitäkin seuraavana päivänä huomaa tirskahtelevansa ääneen kaiken sen kekseliään vuoksi, mitä on tullut nähneeksi. Samaan aikaan Making of Lea on varsin vaativa näytelmä. Ei tee yhtään pahaa, jos katsoja tietää  Aleksis Kivestä jotakin muutakin kuin Seitsemän veljestä ja kuolintorpan. Jos on vielä sattunut lukemaan Kiven kirjoittaman ja suomenkielisen teatterin ensimmäisen näytelmän nimeltä Lea , tarjolla on sellaista kulttuurihistoriallista herkkua, että oksat pois. Kaiken li...