Riippumaton tuumailija

Kun aloin katsoa ranskalaisten tekemää vakoojasarjaa Le Bureau , joka muuten muuttuu varmaankin markkinoiden vaatimuksesta ja myymisen helpottamiseksi The Bureauksi kolmannella tuotantokaudellaan, en ollut uskoa silmiäni ja korviani. Sarjan agenteilla on tolkuttomat roolinimet. On Moukkaa, Muulia, Vohvelirautaa, Ilmiötä ja ketä kaikkia. Ei voi olla totta, ajattelin, kunnes luin Ben Macintyren kirjoittaman teoksen tosielämän vakoojasta, neuvostoliittolaisesta Oleg Gordijevskistä , joka otti ja loikkasi länteen myyräiltyään vuosikaudet brittien hyväksi. Oikeassa elämässäkin käytetään koodinimiä, niin että pakko se on hupaisuudesta huolimatta uskoa. -Menepäs Moukka, soluttaudu ISISin joukkoihin ja tapa siellä vaikuttava ranskalainen teloittaja! Kuka sellaista pystyy vakavalta naamalta puhumaan?   Oleg Gordijevski pääsi tapaamaan presidentti Ronald Reagania. Kuva: Mary Anne Fackelman.                ...

Olen jo pitemmän ajan pohtinut sitä, miksi me tunnumme hyväksyvän ns. poikkeusyksilöiden, taitavien taiteilijoiden tai tieteilijöiden, yleensä vielä miesten, sikamaista käytöstä. Taitava kirjailija tai elokuvaohjaaja tai taidemaalari tuntuu saavan anteeksi sellaisenkin käytöksen, jota emme missään tapauksessa hyväksyisi tavalliselta opettajalta tai toimittajalta tai kirvesmieheltä. Otan kolme esimerkkiä, joista Woody Allen on mietityttänyt minua kaikkein pisimpään. Saanko ja voinko pitää miehen elokuvista sen jälkeen, kun hän otti ja meni naimisiin ottotytärpuolensa kanssa sillä seurauksella, että Mia Farrow nosti häntä vastaan rikossyytteen, joka kuitenkin kaatui oikeudessa. Toinen esimerkkini on taidemaalari Tyko Sallinen , josta fil.tri Tuula Karjalainen laati joku aika sitten elämäkerran, jossa hänelläkin on suuria vaikeuksia sovittaa yhteen ihailemansa taiteilija ja hänen teoksensa ja hänen kerrassaan sikamainen suhtautuminen puolisoonsa Helmi Salliseen ja esikoistyttäreens...

Minulla on silloin tällöin tapana lukea jonkun kirjailijan koko tuotanto yhteen pötköön alusta loppuun. Jotenkin tuntuu, että sillä tavalla saan kiinni kirjoittajan ajattelusta paremmin kuin muistelemalla, mitä ihminen on muutama vuosi sitten kirjoittanut, kun viimeksi hänen tekstejään luin. Viimeisin ketjututtavuuteni on unkarilainen dekkarikirjailija Vilmos Kondor , joka on sen verran salaperäinen ihminen, että jotkut ovat jopa epäilleet, että kyseessä on salanimikirjailija, joka suostuu haastatteluihinkin vain sähköpostitse. Niissä hän esittäytyy länsi-Unkarissa asuvaksi, vuonna 1954 syntyneeksi matematiikan ja fysiikan opettajaksi. Kuuluisaksi Kondor on tullut Budapest noir -sarjaksi nimetyn viiden (unkariksi on ilmestynyt kuusi) suomeksikin ilmestyneen dekkarin kokonaisuuden ansiosta. Siinä budapestiläinen toimittaja Zsigmond Gordon ratkoo rikoksia ja penkoo korruptiota vuosien 1936 ja 1956 välillä samaan aikaan, kun suurvaltapolitiikka ja sodat heittelevät Unkarin onnetonta k...

Siitä asti, kun näin Klaus Härön ensimmäisen pitkän elokuvan, Näkymättömän Elinan kohta kaksi vuosikymmentä sitten, olin täysin myyty. Miten joku osaakin ohjata elokuvan pienestä suuresta asiasta, ja vieläpä tavalla, joka ei pelaudu stroboleikkauksilla eikä millään tekniikan ihmetempuilla, luottaa vain tarinaan ja tarinansa päähenkilön kasvoihin, silmiin ja ilmeisiin? Klaus Härön uusimmassa elokuvassa isä Nisse (Peik Stenberg) ja poika Stefan (Martin Paul) suhaavat edestakaisin pakettiautollaan äidin hautajaisia järjestäessään. Kuva: Juha Reinikainen / Citizen Jane Productions. Tuonkin jälkeen Härö on ollut uskollinen tyylilleen. Kukaan ei voine pitää vaikkapa elokuvaa Postia pappi Jaakobille toiminnallaan koukuttavana nykydraamana, mutta siksipä mies pääseekin niin syvälle ihmisen mieleen. Samalla, kun Härö on kuvannnut yksittäisiä ihmisiä, hän on aina käsitellyt myös yhteiskunnallisia ongelmia. Miekkailija purki sosialistisen Viron traumoja ja Uusi ihminen kertoi, mitä kai...

Muutama viikko sitten näimme uutiskuvissa, kuinka muutamat maailmanhistorian pahimpia kauheuksia kestäneet ja Auschwitzin keskitysleiristä selvinneet marssivat rintarinnan Arbeit Macht Frei -kyltin alitse tasan 75 vuotta sitten vapautettuun leiriin. Maailmassa ei liene yhtään ajattelemaan pystyvää ihmistä, joka ei olisi ollut sydämestään näiden vanhusten matkassa, sillä Auschwitz on symboli kaikelle sille joukkotuholle, jonka natsi-ideologia sai aikaan. Vuonna 2015 ilmestyneessä kirjassaan yksi tärkeimmistä holokaustin tutkijoista, Timothy Snyder  esittää kuitenkin provosoivan kysymyksen, jota meidän on syytä pysähtyä miettimään. Tutkimuksessaan nimeltä  Musta maa (Siltala, 2015) hän väittää, että samalla, kun nostamme Auschwitzin holokaustin symboliksi, unohdamme ja ohitamme koko kuvan karmeuden.                                           Auschwitzin keskitysleirin po...

Taneli Mustonen on päässyt jälleen ohjaamaan elokuvan, jonka joku muu on jo jossakin elokuvannut. Kahden suositun Luokkakokouksen jälkeen Mustonen on tarttunut norjalaiseen alkuperäistarinaan pariskunnasta, joka luulee itsestään liikoja ja alkaa rempata vanhaa talonrötisköä. Nyt Mustonen ja leffan tuottanut Solar Films odottavat, että meillä katsojilla olisi erinomaisen hauskaa, kun katsomme, miten Sami Hedberg putoaa lahon lattian läpi tai miten venäläiset remppamiehet kusettavat peruskorjaajapariskuntaa mennen, tullen ja vielä palatessa. Nuoripari (Kiti Kokkonen ja Sami Hedberg) tietää, että remppa aloitetaan tyhjentämällä talo. Kuva: Tiia Öhman / Solar Films                                                            *** Olen ehdottomasti huumorin ja jopa pölhökomedioiden vilpitön ystävä, mutta  Se mieletön remppa ...

Kajaanin kaupunginteatterissa lauantaina kantaesityksensä saanut, Sanna Heikkisen käsikirjoittama ja ohjaama uusperhedraama Syyllinen kuuluu joukkoon vakavasti otettavat puheenvuorot ja tärkeät näytelmät, ja sitä se toki onkin. Puhukaamme siis ensin näytelmän esiin nostamista kysymyksistä ja palatkaamme tarinan osin erikoiseen näyttämölle panoon myöhemmin.                                                                        *** Niin. Syyllinen kertoo uusperheestä ja sen ongelmista. Meillä on esitystaidetta tekevä uusperheen äiti Päivi ( Heidi Syrjäkari ) ja myyntimiesisä Timo ( Mika Silvennoinen ). Meillä on pariskunnan yhteinen lapsi Onni ja kaksi valmista Timon ensimmäisestä avioliitosta ( Kristina Koivumies ja Heta Hirvonen ). Sitten meillä on Timon entinen puoliso ( Satu Turunen ) ja isovanhemma...