Riippumaton tuumailija

Kun muutama viikko sitten arvioin Anni Kytömäen Margaritan ja tarjoilin Kytömäelle kirjallisuuden Finlandia-palkintoa , kerroin lukeneeni voittajaromaanin lisäksi sitä edeltäneen Kivitaskun , mutta onnistuneeni ohittamaan Kytömäen ensimmäisen romaanin Kultarinnan . Onneksi Kultarinta oli jo käden ulottuvilla, joten pääsin sen kimppuun heti, mutta jos olisin lukenut sen ennen kuin arvioin Margaritan , arvioni olisi ollut monella tavalla erilainen, ei niin ettenkö edelleenkin ole sitä mieltä, että Margarita kantaa kyllä uljaasti palkintonsa, mutta niin, että Margarita olisi näyttäytynyt Kultarinnan sisarteoksena.  Olisin ymmärtänyt paremmin, mikä kaikki ajaa Kytömäkeä kirjoittamaan 600-sivuisia, järkyttävän tiheitä teoksia.                                                                *** Anna Tulusto haastatteli Ylen Ykkös...

Reetta Aalto on ohjannut Anna Ruohosen käsikirjoituksesta stand upin maailmaan sijoittuvan romanttisen komedian nimeltä Naurun varjolla. Molemmat tekijät ovat ensimmäistä kertaa pitkän draaman kimpussa, mutta molemmat ovat jo ehtineet ansioitua lyhytelokuvien parissa, ja Aalto oli ehdolla parhaan Jussin saajaksi yhtenä seksuaalista häirintää käsitelleen episodielokuvan Tottumiskysymys ohjaajana. Tottumiskysymys oli sen verran mainio tarinakokoelma, että odotin, että Naurun varjolla olisi jotenkin jatkanut samalla linjalla, kyseenalaistanut, kaatanut (miesoletettu)patsaita ja ollut, no, kipeän hersyvän hauska. Ei valitettavasti ollut, ja syykin on yksinkertainen. Tuntuu, etteivät sen paremmin käsikirjoittaja Ruohonen kuin ohjaaja Aaltokaan ole oikein osanneet päättää, tehdäänkö leffaa stand upin maailmasta vaiko perinteinen romanttinen komedia.   Lavakoomikkonelikko (Joonas Saartamo (vas.), Elena Leeve, Aino Sirje ja Ernest Lawson) lähtevät kiertueelle Rreetta Aallon elokuvassa Nau...

En oikein ymmärrä, miten olen onnistunut väistämään Anni Kytömäen romaanit aina tähän syksyyn asti. Vähän aikaa sitten lopettelin Kytömäen toisen romaanin, Kivitaskun ja heti perään hotkaisin kirjailijan uusimman, Finlandia -ehdokkaaksi nousseen Margaritan .  Niin vakuuttunut olen lukemisestani, että yöpöydällä on jonossa jo Kytömäen esikoisteos Kultarinta , enkä pelkää yhtään pettyväni, kun sen joskus reilun kuudensadan sivun jälkeen kiinni painan. Jo noiden kahden lukemani romaanin pohjalta uskallan sanoa, että Kytömäellä on persoonallinen, aivan oma tapansa ajatella ja kirjoittaa, ja vieläpä tässä järjestyksessä, sillä tekstiä ei synny, jos ei ole ajatusta.   Anni Kytömäki. Kuva: Liisa Valonen                                               *** Edeltäji...

Kajaanin kaupunginteatterin mainio syksy täydentyi hienosti ja raskaasti. Marie Kajavan kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama ja Kajaanissa kantaesityksensä saanut Hylje on esimerkkitapaus uudesta suomalaisesta draamasta, joka ei suostu missään vaiheessa antamaan periksi. Ei. Hylje vie katsojansa sellaiselle matkalle ihmismielen syvyyksiin, että tekosyyt pois ja turvakuplat säpäleiksi. Merenrantahuvilassa asuu nelihenkinen perhe, Sampsa Timoskainen (vas.), Mika Silvennoinen, Helka-Maria Kinnunen ja Salla Loper. Kuva: Ia Samoil. Tarinan tasolla pääsemme kurkistamaan onnellisen ja rannikon komeimmassa huvilassa asuvan nelihenkisen perheen elämään. On isukki ( Mika Silvennoinen ), äitiliini ( Helka-Maria Kinnunen ) ja ovat heidän lapsensa ( Salla Loper ja Sampsa Timoskainen ). Kaikki on hyvin, sillä sokeria riittää, kunnes eräänä syksyisenä yönä tapahtuu kamalia. Huvilan rannasta löytyy olento, jonka perhe veikkaa olevan uppotukki, tappajahauki tai hylje.  Ihmiseksi olentoa ei kukaa...

Lastenteatteria ei ole koskaan liikaa eikä sitä tarjota milloinkaan liian nuorille. Kaikkein parhaiten lastenteatteri toimii esi- ja alakouluikäisille, jotka ovat valmiita siihen peliin ja leikkiin, mitä teatteri parhaimmillaan tarjoaa. Heille teatteri ei ole jotakin, mitä katsotaan ja analysoidaan, vaan jotakin, mihin he itse voivat osallistua ja täydentää näin tekijöiden luomaa maailmaa. Kajaanilaisen Vaara-kollektiivin uusin lastennäytelmä Lumi, Myrsky ja ihmeellinen tunneimuri kuuluu juuri tuohon osaan teatteria. Se on hauska, jännittävä ja se penkoo sellaisia asioita, jotka ovat perheen pienimmille niin tuttuja, kiukkuilua, itkuilua, hepuleita ja yliampuvaa riemua. Jonne Putkonen on kirjoittanut konkreettisen 40-minuuttisen niistä möhköfanttitunteista, jotka joskus vain alkavat riepoa. Saara Karjalainen on ohjannut tekstistä vauhdikkaan kokemuksen, jonka Niina Piirainen ja Sami Sainio toteuttavat lavalla juuri sopivasti ylinäytellen. Sami Sainio on Myrsky ja Niina Piirainen Lumi j...

Ensilunta parempaa yhteisen kokemuksen symbolia elokuvaohjaaja Hamy Ramezan ei olisi mitenkään voinut keksiä.  Ensilumen me kaikki tiedämme. Ensilumen me kaikki huomaamme. Joillekin meistä ensilumi on riemun aihe, joillekin päättymättömän märän pimeän ensihönkäys, mutta ketään meistä se ei jätä koskettamatta, ei, vaikka jollekin meistä olisi jo kertynyt ikääkin. Ensilunta nähdään myös Ramezanin ensimmäisessä pitkässä elokuvassa nimeltä Ensilumi , mutta juuri niin sopivan viitteellisesti vain, että me, katsojat, huomamme väkisinkin jakavamme maailman iranilaisen pakolaisperheen kanssa. Maailma on sama, ihmisten toiveet ovat samat, mutta pakolaisperheen mahdollisuudet ihmiarvoiseen elämään kaikkea muuta kuin samat. Voi olla, että Ramezanin mielestä ensilumi myös peittää ruman ja likaisen maailman edes hetkeksi. Hamy Ramesanin elokuva Ensilumi seuraa muutaman kuukauden iranilaisperheen arkea ja juhlaa. Kuvassa Shabnam Ghorbani (vas.), Kimiya Escandari, Aran-Sina Keshavari ja Shahab Ho...

Ihan alkuun tämä: Zaida Bergroth on ohjannut vahvan ja tyylikkään elokuvan taiteilija Tove Janssonin elämästä. Ajankuva on upea, enkä osaa keksiä, kuka muu kuin Alma Pöysti osaisi elää Muumien luojan elämän ja uran näin koskettavasti. Tove kertoo Janssonin elämästä menestyksen kynnyksellä. Toki hän ehtii leffan lopussa tehdä rahakkaan sarjakuvasopimuksen englantilaislehden kanssa, mutta paljon tuota tärkeämpää on nähdä, miten Jansson etsii itseään paitsi taiteilijana, myös ihmisenä ja menestyneen kuvanveistäjän tyttärenä, kuvanveistäjän, joka ei pysty koskaan näyttämään tyttärelleen, miten suuresti hän lopultakin arvostaa tämän piirtelyä.   Alma Pöysti tekee loistavan roolin Tove Janssonina Zaida Bergrothin elokuvassa Tove. Kuva: Sami Kuokkanen / Helsinki Filmi. Bergroth ja käsikirjoittaja Eeva Putro kertovat, miten omaksi ilokseen outoja peikkoja piirtelevä taiteilija löytää itsensä melkeinpä vahingossa. No. On Toven rakastetulla ja intohimon kohteella Vivica Bandlerilla ( Krist...